Marjatalta-blogi

Katse taaksepäin

25/9/2014

Eilen oli Penghiburin lastenkodin kummi-ilta Diakonissalaitoksella. Tervehdyksenä ote kirjastani Naisena Jaavalla:

Kun Yayasan Penghibur aloitti toimintansa Keletissä, sitä katseltiin varovasti ja uteliaina vähän kauempaa. Siinä oli outoja ihmisiä, Jakartasta tulleita. Koko Kelingin alue oli ollut hyvin suljettu, muutaman suvun jälkeläisten kansoittama. Anna-Liisa on edelleen ainoa alueelle pysyvästi asettunut ulkomaalainen.

Alueella ei ollut oikeaa lastenkotia koskaan aikaisemmin. Ja vielä enemmän: he toivat kotiinsa lapsia leprasairaalasta ja lepraa sairastavilta tai sairastaneilta vanhemmilta. Heille tuli lapsia, joita oli piiloteltu kanahäkissä tai suljettuina kotiin lukkojen taakse. Nämä lapset he kävivät ilmoittamassa yleiseen kouluun. Lapset menivät kouluun polkupyörällä. Keskikoululaiset jättivät pyörät kirkon pihaan ja menivät bussilla kauempana olleeseen kouluun. He olivat pukeutuneet siististi koulupukuihin. He olivat iloisia. He pysyivät yhdessä, ketään ei jätetty yksin koulumatkalla. Sitten he tuoksuivat hyvälle, sanoivat ihmiset. He olivat puhtaita ja he saivat tarpeeksi ruokaa.

Penghiburin lastenkoti tarvitsee uusia kummeja ja tukea!
Lue lisää...

Lapset toivat terveen tuulahduksen lastenkodista. He pärjäsivät koulussa hyvin. Kaikki olivat aina kymmenen parhaan joukossa luokallaan. Muutamat saivat aina koulusta stipendin, mikä tarkoitti, että lukukausimaksua ei tarvinnut maksaa.

Sitten tähän joukkoon tuli kehitysvammaisia, fyysisesti vammaisia. Kaikkia autettiin, hoidettiin ja rakastettiin. Kaiken huippu oli, että kaikki kävivät koulua, myös vammaiset. Kelingin alueen kylissä ihmiset saivat paljon uutta ajateltavaa.

Pohjolan pyhien muistopäivä

24/9/2014

Kuva: Willem Vrelantin 'Kaikki pyhät', Getty Open Content

Tänään on liturgisessa kalenterissa kaikkien Pohjolan pyhien muistopäivä: pyhien Henrikin, Hemmingin, Olavin, Eerikin, Birgitan jne. Kaikki etisivät Jumalaa, löysivät hänet ja palvelivat häntä. Siinä heidän suuruutensa. Heidän kunniakseen otan tänään aloituksen kirjastani Rukouksen salaisuus - Jumalan kasvoja etsimässä.

"Miten monella tavalla ihmiset etsivätkään Jumalaa! Ja miten monella tavalla he hänet löytävät! Läpi ihmiskunnan historian kaikkialla ihmiset ovat kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla etsineet yhteyttä itsensä ulkopuolelle. Jumalaa etsivän ihmisen kehitys aikojen kuluessa on ollut samanlaista kuin lapsen kehittyminen aikuiseksi. Ensin pitää tiedostaa itsensä yksilönä, muista erillisenä olentona. Sitten voi alkaa rakentaa suhdettaan ympäristöön ja muihin ihmisiin, hakea paikkaansa ja laajentaa näkökulmaa niin pitkälle kuin suinkin. Me rakennamme ennen meitä eläneiden ihmisten kokemusten ja oivallusten päälle. Ei kukaan aloita tyhjästä. Ei riitä, että oppii sen, mitä näkee ja kuulee. Pitää nähdä kauemmaksi ajassa taaksepäin ja eteenpäin, sisimmässään syvemmälle ja kokemuksissaan sinnekin, minne ei voi silmillään nähdä. Hakemisesta ja kokemisesta on kaikkialla, kaikissa kulttuureissa syntynyt tarve ja kyky nähdä näkymätöntä, kuulla puhumatonta ja kohdata selittämätöntä, salattua."

Kokemuksia erilaisuudesta

23/9/2014

Egyptiläinen foul madammas -aamiainen. Kuva: Wikimedia Commons.

Tänään on mielessäni erityisesti Kaliforniassa asuvan siskoni perhe. Hänen miniänsä Limor Watson kertoo kirjassaan Isäni maa kokemuksistaan mizrahijuutalaisena ja tutkimuksistaan karkotettujen mizrahien identiteetistä, joka oli hänelle itselleenkin pitkään ongelma.

"Ainoa yhteyden muoto perintöömme oli äitini ja isoäitini valmistama ruoka. Isäni piti kovin oman äitinsä valmistamasta ruuasta. Kun asuimme Israelissa, äitini oppi isäni äidiltä laittamaan egyptiläistä ruokaa. Borekas, foul madammas, fasoulia, meloucheya. Ne olivat ruokalajeja, joita äitini valmisti meille lapsuudessani. Kovin erilaisia ruokia kuin muut juutalaiset söivät ja paljon vaikeampia löytää paikallisissa juutalaisissa einesmyymälöissä, joissa kuulin ensimmäisen kerran ruuista kuten gefilte kala, knish ja latke. Hämmennyin, kun esittelin itseni muille juutalaisille ja tunsin itseni väärinymmärretyksi, koska olin juutalainen, joka söi foul madammasia ja meloucheyaa eikä latkea ja knishejä. Aloin tuntea etäisyyttää muiden juutalaisten ja itseni välillä. Jostain syystä en koskaan tavannut kaltaisiani juutalaisia, jotka varttuessaan söivät egyptiläistä ruokaa."

Sakramenttien terminologiaa

22/9/2014

Flunssa on melkein ohi ja heti tämä luulee olevansa taas opettaja! Niinpä otan Amanda-kustannuksen päivän sanaksi otteen Outi Kecskemétin kirjasta Katolista terminologiaa hurskain toivein, että oikeat termit tulisivat yhä laajempaan käyttöön.

**sakramentti (lat. sacramentum)**

Jumalan armon näkyvä merkki. Kirkko on sakramentti ja jakaa Jeesuksen asettamia sakramentteja.

Lue sakramenteista lisää Katolinen.netin Sakramentit-osiossa

Kirkon seitsemän sakramenttia (Septem Ecclesiae Sacramenta)

1) kristillisen initiaation sakramentit:
kasteen (Sacramentum Baptismi), vahvistuksen (Sacramentum Confirmationis) ja eukaristian (Sacramentum Eucharistie) sakramentit (KKK 1212)

2) parantumisen sakramentit:
parannuksen (Sacramentum Poenitentiae et Reconciliationis) ja sairaiden voitelun (Unctio Infirmorum) sakramentit (KKK 1420–1421)

3) yhteyttä palvelevat sakramentit:
vihkimyksen (Sacramentum Ordinis) ja avioliiton (Sacramentum Matrimonii) sakramentit (KKK 1533–1535).

KKK on Katolisen kirkon katekismus.

"Rakkaus ei koskaan katoa"

17/9/2014

Tämän päivän lukukappaleessa oli ajatuksia tietokirjailijalle ja tietokirjojen kustantajalle (ja lukijoille myös): "Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa." (1. Kor. 13:8-10)

Isä Frans Voss kertoo kirjassaan Ajatuksia elämästä arkkipiispa Hélder Câmaran toiveesta totuuspilleristä: "Totuuspilleri saisi avata ihmisten korvat ja vaikuttaa heidän korviensa väliseen aivojen kemiaan. Silloin he ehkä oivaltaisivat totuuden kauneuden ja rikkauden. Sama pilleri voisi poistaa ihmisten sydämen itsekeskeisyyden ja uudistaa heidän kykynsä rakastaa vilpittömästi ja rehellisesti itseään, lähimmäisiään ja Luojaansa."

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
1. Kor. 13:8-10

Elokuvissa

16/9/2014

Olen yrittänyt saada yhden powerpoint-ohjelman käyttökuntoon huomiseen tilaisuuteen, jossa kerron sisareni työstä Indonesiassa. Sen kunniaksi yksi tarina kirjastani Naisena Jaavalla - Suomalaisen diakonissan tarina:

Kesällä 1995 osallistuin paikallisen helluntaikirkon järjestämään elokuvaesitykseen Murian-vuoren alarinteellä metsäaukiolla. Kansa istui maassa yön lempeässä lämmössä hyttysten syötävänä. Generaattori lakkoili välillä — sähköä ei alueella ollut — mutta tauon aikana yllä loisti kaunis tähtitaivas ja tropiikin yö oli ääniä täynnä. Olin paikalla Suprapton ja Anna-Liisan kanssa, joten kuuluin arvovieraisiin. Meidät sijoitettiin katoksen alle arvokkaille paikoille tuoleille istumaan valkokankaan taakse, joten näimme elokuvat nurjalta puolelta. — Se oli käänteinen ikivanhalle jaavalaisen varjoteatterin istumajärjestykselle. Kun hallitsija järjesti kansalle teatteriesityksen, kansa istui kankaan takana nähden nukkien varjot, jotka ovat kauniin pitsimäisiä nukkeihin tehtyjen reikien ansiosta. Värikkäät nahasta tehdyt varjonuket näkyivät hallitsijalle ja hoville.

— Esitettiin kolme lyhytelokuvaa, joista kaksi oli amerikkalaisia. Toinen elokuva oli helluntaiseurakunnan kokouksesta ja toinen Nooan arkista. Elokuvat olivat englanninkielisiä tekstitettyinä indonesiaksi, minkä lisäksi ne selostettiin kovaäänisten avulla jaavaksi, koska vanhempi väki ei ymmärtänyt tarpeeksi indonesiaa. Kolmas elokuva oli mielenkiintoisin, mutta en ymmärtänyt puheesta mitään, koska siinä kyläteatteri esitti jaavaksi näytelmän, jossa oli rakkautta, vaimon etsintää, noituutta ja uskollisuutta. Pääteemana oli evankeliumi, uusi oppi, josta kylän vanhimmat eivät osanneet päättää, pitäisikö se ottaa vastaan vai ei. Intomielinen nuori evankelista oli vakuuttunut asiastaan. Kun kylän johtaja oli dukunin lähettämän hengen avulla tappanut kilpakosijansa, jonka evankelista rukouksella herätti henkiin, ratkaisu uuden opin hyväksi oli selvä.

Esityksen päätyttyä hiljainen jaavalainen kansa hävisi yön peittämiin metsiin ja generaattori suljettiin.

Jeesuksen äidin tuskat

15/9/2014

Tämän päivän aihe katolisen kirkon liturgisessa kalenterissa on "Jeesuksen äidin tuskat". Keskiajalla syntynyt ja sittemmin kirkon kalenteriin päätynyt muistopäivä muistaa seitsemän kipeää tapahtumaa Jeesuksen ja hänen Äitinsä elämästä:

Simeonin ennustus miekasta, joka lävistää Jumalanäidin sydämen
Pyhän perheen pako Egyptiin
12-vuotiaan Jeesuksen kolmipäiväinen katoaminen Jerusalemissa
Jeesuksen ristintie, jonka varrella hänen äitinsä näki poikansa vaeltavan kuolemaan
Jeesuksen ruumiin ottaminen alas ristiltä äitinsä syliin
Jeesuksen hautaaminen.

Pietà 1400-luvun lopulta. Kuva: Getty Open Content.

Kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle - Matkalla Jumalanäidin kanssa kirjoitan: "Neitsyt Mariaa rukoillaan Jeesuksen äitinä ja meidän äitinämme. Jeesus sanoi ristillä apostoli Johannekselle: 'Katso äitisi!' Kirkon opetuksen mukaan Johannes ei ollut ristin juurella vain yhtenä opetuslapsena, vaan kirkon edustajana. Hänessä ilmeni se usko, toivo ja rakkaus, joka on kirkolle ominainen. Kun Jeesus osoitti hänelle äidiksi oman äitinsä, hän teki sen samalla koko kirkolle."

Ristin ylentämisen juhlana

14/9/2014

Risti yksin uskollinen
puita muita jalompi,
runko, kukka, hedelmäsi
vertaistansa hakevi.
Sulo puu ja sulo naulat,
suloisempi taakasi.

Ristin ylentäminen -gobeliini 1460-luvulta. Kuva: Getty Open Content

Pyhiinvaelluksesta

13/9/2014

Amanda-kustannuksen päivän sana liittyy Hattulan Pyhän Ristin kirkolle tänään Pyhän ristin ylentämisen juhla aattona tehtävään pyhiinvaellukseen:

"Pyhiinvaellus on erittäin vaikuttava tapa joko etsiä Jumalaa tai kiittää häntä tai vaikka täyttää annettu lupaus. Ihminen on kokonaisvaltainen olento, johon kuuluvat erottamatta henki ja ruumis. Kovin helposti liitämme uskonnon vain henkeen ja siihen osaan elämäntapaamme, jota henki hallitsee. Ruumis sitä vastoin on ikään kuin omamme, ja teemme sillä, mitä haluamme. Silloin teemme kuitenkin vääryyttä omalle olemuksellemme. Aivan samoin kuin rukousta voi tukea ruumiin, käsien ja pään asennolla, voi sen tehdä kävelemällä, jolloin koko ihminen on mukana rukouksessa. Käveleminen pyhään paikkaan, pyhän paikan ympäri kiertäminen, vaivan näkeminen, Jumalan kasvojen etsinnässä väsyminen - ne kaikki vievät ihmistä eteenpäin."

Marjatta Jaanu-Schröder: Rukouksen salaisuus - Jumalan kasvoja etsimässä

Kuva: Leena Palonen

Meidän on oltava varovaisia...

12/9/2014

Amanda-kustannuksen päivän sana on isä Frans Vossin kirjasta Ajatuksia elämästä:

"Meidän on oltava varovaisia puhuessamme muista kristillisistä kirkkokunnista ja yhteisöistä, ettemme toistaisi harkitsematta vuosisatojen vanhoja ennakkoluuloja."

Isä Frans Voss viettämässä messua P. Marian kirkossa.

<<Previous