Marjatalta-blogi

Tehdään hyviä tekoja!

7/12/2016

Vielä kerran (ainakin) nykyisestä lempiaiheestani laupeudentöistä eli hyvistä teoista. Nehän ovat nykyään esillä joka puolella.

Paikallislehteni Valkeakosken Sanomat haastatteli tänään Urjalassa asuvaa ja hevostallia pitävää Marika Taskilaa, joka on ilmoittanut, että hänen tallillaan voivat köyhien perheiden lapset käydä ilmaiseksi.

Kuvakaappaus sivulta valkeakoskensanomat.fi, johon lisätty lehden logo.

Hänen esimerkkiään ovat noudattaneet myös lukuisat muut tallit. Jutun yhteydessä lehdessä on insertti: Kerro meille hyvstä teoista. Se alkaa: Uskon, että hyvä lisää hyvää. Ja vaikka tämä kuulostaa maailmanparantelijan haihattelulta, uskon myös siihen, että maailmasta tulee parempi paikka pienillä hyvillä teoilla....

Kun Hyvien tekojen aarre ilmestyi viime vuonna, Kotimaa-lehti teki siitä jutun. Ihan kiva haastattelu, ei siinä mitään. Mutta lehden otsikko taas kerran tyrmäsi minut: "Hyvistä teoista saa puhua!"

Olin koonnut monta kuukautta esimerkkejä ihmisistä, jotka rakensivat yhteistä hyvää, mikä on kristillisen elämän perusteita. Ja se kuitataan huutomerkin kanssa kertomalla, että saa puhua. En tiedä, tarkoittiko se, ettei pidä kuitenkaan mennä tekemään.

Iloitsen siitä, että moni kuitenkin tekee tietoisesti hyvää eikä pelkää, että taivaasta putoaa sen tähden tiiliskivi päähän.

Kaiken inhimillisen olemassolon perusta on rakkaus, ihmisen rakkaus, lähimmäisenrakkaus teoissa ja totuudessa. Jumala on rakkaus ja kaikki inhimillinen hyvyys ja rakkaus heijastaa hänen alkuperäistä rakkauttaan. Niin sen näen.

Tehkäämme siis hyvä tekoja!

Uskon hyvän tekemiseen

1/12/2016

Ilahduin, kun Facebookissa näin, miten Leppävaaran seurakunnan väki jakoi pipareita kulkijoille, ja heidän liiveissään luki "usko hyvän tekemiseen".

Minä kirjoitin viime vuonna kirjan laupeudentöistä nimellä Hyvien tekojen aarre. (Kiitos kiitoksista kaikille kirjan lukeneille!) Minua ovat hämmentäneet ja osin murehduttaneetkin sellaiset kommentit kuten: "Ei kukaan halua tehdä hyviä tekoja!" ja "se on vanhanaikainen ajatus" jne. Olin jo ajatellut julistautua vanhaksi höpsöksi idealistiksi ja pitää kiinni hyvien tekojen tarpeellisuudesta ihmisten keskinäisessä olemassolossa. Mutta nyt piparien jakajat tekevät sen puolestani, vaikka eivät ole vanhoja höpsöjä!

Laupeudentöillä kovia arvoja vastaan

26/10/2016

Olen yrittänyt osallistua nykyiseen kovien arvojen keskusteluun tuomalla muita esimerkkejä kirjassani Hyvien tekojen aarre - Laupeudentöitä tekemään. Siinä pohdin laupeudentekoja ja -tekijöitä eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Toivon, että se vielä voisi tavoittaa joitakin ihmisiä.

Täällä Marjatalta-blogissa olen myös julkaissut tusinan verran lainauksia kirjasta. Ne löytyvät täältä.

Neitsyt Marian hyveet: Myötätunto

14/8/2016

Novenan 9 päivä, annunsiaatisisarten 10. mietiskelyaihe Marian kymmenestä hyveestä:

Myötätunto: Maria kärsi Poikansa kärsimyksen takia. Jo Simeon oli sanonut puhuessaan temppelissä Jeesuksen tehtävästä, että Mariankin sydämen läpi on vielä miekka käyvä (Luuk. 2:34-35). Keskiaikaisessa taiteessa Marian kärsimys esitetään hyvin vaikuttavasti sekä Pietá-motiivissa että Marian ja Johanneksen valvoessa Jeesuksen ristin juurella.

Meillä oli pitkä syvän surun kausi. On raskasta sanoa, että lapsi onkin kuollut. On raskasta nähdä, että joillekin sen kuuleminen on kiusallista, jos heillä itsellään olisi paljon hauskempia asioita kerrottavana. On murheellista, kun toiset kauhistuvat itse niin kovin, etteivät uskalla edes tavata.

Eihän siinä niin ihmeellisiä asioita tarvittaisi. Halaus, kädestä kiinnipitäminen, sanat ”miten jaksat” ja ennen kaikkea vastauksen kuunteleminen. Oikea kuunteleminen ei ole helppo laji, mutta sitä voi opetella. Tarvitsee vain panna itsensä vähäksi aikaa syrjään ja hiljentää omien ajatustensa hälinä. Toisen tuskan jakaminen ilman sovinnaisia korulauseita. Läsnä oleminen. Ne ovat kaikki asioita, joita jokainen tarvitsee ja kaipaa iloissaan ja suruissaan.

Kuoleman kohtaaminen on eräs ihmisen elämän suruista. Lapsen kuolema on vastoin sitä, mitä ymmärrämme elämän järjestyksellä. Ystävän kuolema, vanhempien kuolema, jopa isovanhempien kuolema synnyttävät ihmisen sisimmässä surun samalla tavoin. Jokainen sureva tarvitsee samalla tavoin toisten tukea. On murheellista, jos läheiset eivät pysty sitä antamaan.

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Neitsyt Marian hyveet: Köyhyys

11/8/2016

Novenan 6 päivä, annunsiaatisisarten 7. mietiskelyaihe Marian kymmenestä hyveestä:

Köyhyys: mietiskellään Jeesuksen syntymää tallissa ja sitä, että Maria pani lapsen eläinten ruokakaukaloon kapaloituaan hänet (Luuk. 2:6-7).

Köyhien kirkko

Vatikaanin II kirkolliskokous (1962-1965) näkee kirkon köyhien kirkkona. Kirkolliskokouksen teksteissä köyhyydestä puhutaan ennen kaikkea kirkon uudistumisen yhteydessä, ei menneiden muisteluna. Kirkolliskokouksen näköpiirissä oli kirkko nykymaailmassa. Se ei tietenkään merkitse pelkästään köyhyyttä ja köyhiä. Kokous otti selkeästi kantaa lukuisiin modernin yhteiskunnan ja maailman rauhan kysymyksiin: taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, koulutukseen ja aseistukseen jne. Mutta isillä oli selkeä näkemys siitä, miten köyhiä ja köyhyyttä on kohdeltava.

Herran syntymä. Jean Bourdichonin illuminaatio 1400-luvun lopusta tai 1500-luvun alusta. Kuva: Getty Open Content.

Kirkon päämäärä on Jumalan valtakunta tulevassa maailmassa. Kirkko on kuitenkin läsnä jo tässä maailmassa, koostuu ihmisistä ja elää heidän kauttaan maallisessa yhteiskunnassa. Kirkon suhde maailmaan sisältää neljä näkökulmaa: kirkko ei ole maailmasta, mutta se on maailmassa ja maailmaa varten ja se joutuu myös joissain asioissa olemaan maailmaa vastaan.

Konstituutiossa ”Kirkosta” sanotaan: ”Niin kuin Kristus on toteuttanut lunastustyön köyhyydessä ja vainon alaisena, niin kirkkokin on kutsuttu kulkemaan samaa tietä jakaakseen ihmisille pelastuksen hedelmiä. … Kirkkokin ympäröi rakkaudella kaikkia inhimillisen heikkouden ahdistamia ja menee vielä pitemmälle: köyhissä ja kärsivissä se näkee köyhän ja kärsivän perustajansa kuvan. Se pyrkii huojentamaan heidän puutettaan ja haluaa palvella heissä Kristusta.”

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Elämän ja kuoleman väreistä

16/12/2015

Tänään vielä viimeiset raamatulliset laupeudenteot (siis laupeudentöiden luettelosta): kuolleiden hautaaminen ja elävien ja kuolleiden puolesta rukoileminen.

Eräänlaisen adventtikalenterin 15. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

Willem Vrelantin Hautaaminen. Kuva: Getty Open Content

"Anne Fried kertoo kirjassaan Elämän värit: 'Kun vanhempani kuolivat, tunsin itseni hylätyksi. Theodoren kommentti oli muutama moittiva sana todellisuuden pakoilemisesta. Hautajaispäivänä – en päässyt hautajaisiin, koska ei ollut varaa toiseen Wienin-matkaan, olin ollut siellä juuri vähän aikaa sitten – minä menin alakertaan, seisoin ulko-ovella käytävässä ja katselin lasin läpi tammikuun kylmää ja kirkasta aurinkoa. Hollantilainen naapuri, lastenkirjailija, jonka tunsin vain ohimennen, tuli hissistä, vilkaisi minua ja kysyi: "Mitä teille on tapahtunut?" Kerroin hänelle, mikä päivä oli, ja nainen jätti siihen paikkaan kaiken, mitä oli aikonut tehdä. Hän vei minut yksiöönsä, keitti teetä ja istui sanattomana vierelläni. Se oli ensimmäinen lohdutuksen hetki.'

Nykyään ajattelen vanhempien kuolemaa omana kuolemanani; miten minun lapseni joutuvat hautaamaan minut. Suren sitä joskus heidän tähtensä ja mietin, miten tekisin sen helpommaksi. Yksi entinen naapurimme kuoli vuosi sitten juuri eläkeikään tullessaan. Hän oli valmistautunut, koska hän tiesi kuolevansa ja teki kaiken valmiiksi miestään ja lapsiaan varten. He suunnittelivat yhdessä hautajaisten ja muistotilaisuuden ohjelman. Hän oli sanonut läheisilleen: 'On kohtuullisen hyvä hetki kuolla ja olen elänyt hyvän elämän.'"

"Ensimmäinen hengellinen laupeudentyö on rukous elävien ja kuolleiden puolesta. Rukous on palvelustehtävä. Se on tietysti Jumalan palvelemista, mutta myös lähimmäisen palvelemista. On selvä, että uskova ihminen rukoilee perheensä ja ystäviensä puolesta, toivottavasti kansansa ja kirkkonsa puolesta, koko kristikunnan ykseyden puolesta. Mutta se ei vielä riitä.

Jeesus käski rukoilla myös vihamiesten, vihollisten puolesta. Kenellä on vihollisia? Monilla on ongelmia ihmissuhteissaan. On riitaa kotona, hankalia työtovereita, ikäviä naapureita, mutta eivät he sentään ole vihollisia. Vihollisuus kuuluu sotaan, eikö niin. Vihollisuuteen verrattavaa on syrjintä, halveksunta, kaikenlainen kiusaaminen. Miten niihin liittyy rukous? Jeesus käskee meidän rukoilla kaikkien ihmisten puolesta, joiden kanssa meillä on vaikeuksia tai joista emme pidä. Mitä silloin pitää rukoilla? Jotkut ovat kertoneet, että he ovat alkaneet rukoilla siunausta vaikeille työtovereilleen. Ei siis sitä, että Jumala muuttaisi heidät mieleiseksemme, vaan että Jumala siunaisi heitä. Ja tapahtuu ihme: he muuttuvat ja me muutumme, eikä vihollisuutta enää ole."

Herra Jumalani, rukoilen sinua
Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä:
lahjoita minulle loppumaton rakkaus,
niin että lamppuni syttyisi kosketuksestasi
eikä ikinä sammuisi;
palakoon se minulle ja valaiskoon toisiakin.

Pyhä Columbanus

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Oikeus ja rauha suutelevat toisiaan

15/12/2015

Vielä laupeudentöistä: vankien hoitaminen ja epäoikeudenmukaisuuden kestäminen.

Orjuus

Eräänlaisen adventtikalenterin 14. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Toisten ihmisten orjaksi ottaminen omaisuuden muodossa tai orjuuttaminen pakkotyön muodossa on ihmiskunnan historiassa ja nykyhetkessä uskomattoman kekseliäisyyden taidonnäyte. Orjia on otettu ja pidetty kaikkina aikoina kaikissa maanosissa. Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, mukaan nykyään suurin osa maailman orjista on velka- ja maaorjia, jotka ovat ottaneet lainaa, jota vastaan he joutuvat tekemään työtä ilman oikeuksia. Toinen suuri ryhmä ovat palkatta työtä tekevät pakkotyöläiset tehtaissa ja rakennuksilla. Orjia ovat ILO:n mukaan myös seksityöläisiksi pakotetut naiset ja tytöt. Myös lapsisotilaita pidetään orjina. Suurin osa nykyajan orjista on Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja Itä-Euroopassa, yksin Intiassa 14 miljoonaa. Jopa Isossa-Britanniassa sanotaan olevan 13000 orjaa. Tutkijoiden mukaan orjia on tänään enemmän kuin koskaan.

Orjuutta pidettiin luonnollisena uudelle ajalle saakka. Vanhassa testamentissa on säädöksiä orjien oikeasta kohtelusta ja vapauttamisesta. Uudessa testamentissa apostolit Pietari ja Paavali puhuvat kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta ja siitä, että kristillisessä seurakunnassa orjat ja vapaat ovat yhtä lailla Jumalan edessä.
Ruotsi kielsi orjuuden vuonna 1335, mistä johtuu, että Suomessakaan ei ollut maaorjia, kuten Venäjällä. Torpparitkaan eivät olleet orjia, vaikka heidän asemansa ei aina ollut oikeudenmukainen."

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.

Psalmi 85

Epäoikeudenmukaisuuden kestäminen

Willem Vrelantin Kristus Pilatuksen edessä. Kuva: Getty Open Content

"Jeesus oli antanut ohjeen pahan kohtaamisesta, ohjeen jota hän itse noudatti: 'Teille on opetettu: "Silmä silmästä, hammas hampaasta." Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.'

Ei ole kysymys siitä, että pitäisi alistua vahvemman edessä ja tämä saisi tehdä, mitä haluaa. Kysymys on pyrkimyksestä keskinäiseen sopuun ja voittamaan paha hyvällä. Ei se aina onnistu, ja silloin pitää puolustautua mahdollisuuksiensa mukaan. Epäoikeudenmukaisuudesta ei kuitenkaan päästä toisella vääryydellä. Kostaminen luo vain koston kierteen: aina on uusi vääryys kostettavana. Pyhä Augustinus kirjoittaa: 'Kaikkivaltias Jumala … ei voisi äärettömässä hyvyydessään sietää mitään pahaa luoduissaan, ellei hän olisi siinä määrin kaikkivaltias ja hyvä, että hän vetää pahasta esiin hyvää.' Rooman valtakunnassa viranomaiset hermostuivat siitä, että mitä enemmän kristittyjä tuomittiin ja surmattiin, sitä enemmän kirkkoon liittyi uusia jäseniä. 'Kristittyjen veri on siemen,' kirjoitti Tertullianus.

Tampereen Pyhän ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien reliikki. Carolus Luanga oli kuninkaan palvelija, jota vastaan esitetiin valheellisia syytöksiä. Kuningas vihasi kristittyjä ja sai näin syyn surmata vuonna 1886 Caroluksen ja kaksikymmentäyksi muuta ugandalaista, koska he eivät luopuneet uskostaan. Marttyyreja on kaikkialta kaikkina aikoina, he seuraavat Jeesuksen esimerkkiä uskollisuudessaan. Kirkkoa ei sillä tavalla pystytä koskaan hävittämään."

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Kynttilä ei pala, jos vaha ei kulu

14/12/2015

Tänään mietiskelen taas laupeudentöitä sairaitten luona vierailemista ja murheellisten lohduttamista.

Sairaitten luona vieraileminen

Eräänlaisen adventtikalenterin 13. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Tuberkuloosiparantolat on muutettu toiseen käyttöön. Helsingissä terveyskeskuksemme oli Laakson entisessä parantolassa. Sairaalan kroonikko-osastolla kävin kerran joulun alla Emmauksen väen mukana tervehtimässä sellaisia potilaita, joita ei kukaan käynyt katsomassa. Muistan erityisesti yhden miehen, joka oli kovin murheellinen siitä, että hänellä oli siskon perhe Helsingissä, mutta kukaan ei koskaan tullut. Jos he olisivat asuneet kaukana, hän ei olisi ollut niin pahoillaan. Kotonani odottivat lapseni, joiden äiti oli aina työssä tai maailmaa parantamassa. Ajattelin, että meitä oli kaksi murheellista. Minun tilanteeni oli kuitenkin toinen, koska parin tunnin päästä pääsin kotiin."

"Yksinäisyys voi olla lahja tai taakka. Liian työn rasittama saattaa kaivata yksin oloa ja hiljaisuutta. Tahtomattomattaan yksin oleva kokee yksinäisyyden ahdistavaksi. Yksinäisyys on terveydelle vaarallisempaa kuin monet taudit, sanotaan. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus. Ruumis reagoi hengen tuntemuksiin ja henki ruumiin tuntemuksiin. Niin yksinäisyyskin voi sairastuttaa. Runossa 'Tule armaani ja kätes anna mulle' V.A. Koskenniemi pyytää: 'Tule, yksin pitkä kulkea on taival elontien,/ tule, untenkultalinnaan sinut kerallani vien/ ja puolet annan surustani sulle.'

Murheellisten lohduttaminen

Rakkauden jakaminen lisää rakkautta, surun ja murheen jakaminen vähentää. Jaettua surua on helpompi kantaa.

Miten surua jaetaan ja kannetaan yhdessä? Olemalla läsnä, katsomalla niin, että todella nähdään, kuuntelemalla niin, että todella kuullaan. Puhuessaan Johannes Kastajan kuolemasta Jeesus sanoi: ”Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen:

Kynttilä ei pala,
jos vaha ei kulu.
Miksi pelkään kärsimystä,
väsymystä,
uhria?
Herra, ota tuskani,
rauhattomuuteni,
kidutettu ajatukseni,
tyhjät käteni,
yksinäisyyteni ja kaipuuni,
arjen yksitoikkoisuus, ihmisten välinpitämättömyys –
ota myös iloni
ystävän hymystä,
auringonsäteestä sumussa,
loppuuntehdystä työstä,
lapsen pehmeästä halauksesta,
ota kiitollisuuteni siitä,
että Sinä olet olemassa –
ota se kaikki
vahaksi kynttilään,
joka uhrataan ja palaa
alttarisi juurella.

Birgit Klockars (suom. Outi Kecskeméti)

'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana'.” Toisin sanoen, sydän ei ollut mukana siinä, mitä tehtiin ja sanottiin. Murehtiva ihminen sen kyllä huomaa."

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Kysymys muukalaisuudesta

12/12/2015

Muukalaisten vastaanottaminen ja vääryyksien anteeksiantaminen ovat tämän päivän laupeudentötä.

Muukalaisten vastaanottaminen

Eräänlaisen adventtikalenterin 11. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Muukalainen on vieras, ehkä outo, joku joka ei kuulu meihin. Muukalainen on tullut muualta, esimerkiksi maahanmuuttaja. Hän voi olla pakolainen tai tullut työhön toiseen maahan. Hän on saattanut tulla avioliiton solmimisen takia. Yhteiskunta antaa tulijoille erilaisia statuksia sen mukaan, mistä syystä he ovat tulleet. Tulee muukalainen mistä syystä tahansa, hänen on kuitenkin löydettävä oma paikkansa. Se ei aina ole helppoa. Aiemmin paikalla olleet pitävät kiinni paikoistaan ja monet luulevat, että kaikki paikat on jo varattu.
...

Loppujen lopuksi koko kysymys muukalaisuudesta ja omasta joukosta, enemmistöstä ja vähemmistöstä on keinotekoinen ja toisarvoinen. Todellinen kysymys on kysymys ihmisyydestä. Ihminen kohtaa toisen ihmisen, kristitty kohtaa toisen kristityn, Jumalaa etsivä löytää toisen, joka etsii Jumalaa. Yhteiskunnassa tämä toinen voi olla myös jonkun muun uskonnon edustaja tai uskonnoton, ihonväriltään ja tavoiltaan erilainen. Koska on kysymys ihmisyydestä, onko oikein edes kysyä: hyväksynkö, suvaitsenko, siedänkö?"

Vääryyksien anteeksiantaminen

"Israelissa eli vanhalla ajalla myös muukalaisia, muista maista tulleita työläisiä. Heistä annettiin selvät ohjeet: 'Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena. … Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. … Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa.'

Willem Vrelantin Daavid rukoilemassa. Kuva: Getty Open Content

Oikeuden vaatimus Vanhassa testamentissa perustuu siihen, miten Jumalan olemus käsitetään: 'Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.'”

Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
anna meille rauha.

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Vaatteetta ja paljain jaloin

11/12/2015

Päivän laupeudentöiden mietiskely koskee "alastomien vaatettamista" ja "syntisten ohjaamista".

Alastomien vaatettaminen

Eräänlaisen adventtikalenterin 10. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Kun Jeesus kuten muutkin ristiinnaulitut riisuttiin ennen ristille panoa, siihen liittyi myös tarkoituksellinen häpäiseminen. Hänen nöyryyttämiseensä oli käytetty myös vaatetta, purppuranpunaista kuninkaanviittaa, joka hänellä oli päällään hänen ollessaan sotilaiden pilkan ja pahoinpitelyn kohteena. Jeesus kävi inhimillisen alennustien loppuun asti. Voittajat ovat aikojen saatossa nöyryyttäneet voitettuja erilaisin kujanjuoksuin.

Willem Vrelantin Mies rukoilemassa Pyhää Henkeä. Kuva: Getty Open Content.

Paavali ja Silas saapuivat Filippiin Makedonian etelärannalla. Paavali ajoi yhdessä orjatytössä olleen tietäjähengen pois, koska tyttö kulki koko ajan hänen perässään. Tyttö ei halunnut mitään pahaa, vaan huusi koko ajan: 'Nämä miehet ovat Korkeimman palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!' Ei kerrota, miten tyttö tämän muutoksen koki, mutta hänen omistajansa raivostuivat ja saivat kansan nousemaan apostoleita vastaan. 'Hallitusmiehet käskivät repiä heiltä vaatteet päältä ja ruoskittivat heidät. Kun heidät oli perinpohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan.'

Profeetta Jesaja suostui itse riisuutumaan katumuspuvustaan ja toimimaan siten ennusmerkkinä siitä, miten kansalle tulee käymään Assyrian valloittaessa alueen toisensa perään: 'Niin kuin palvelijani Jesaja on kulkenut kolme vuotta vaatteetta ja paljain jaloin, enteenä ja merkkinä Egyptille ja Nubialle, niin kuljettaa Assyrian kuningas sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina. Egypti ilki alasti! Kauhun ja häpeän valtaan joutuvat silloin myös ne, jotka ovat toiveikkaina katselleet Nubiaan ja ylpeillet Egyptin ystävyydestä.'"

Alastomien vaatettaminen

"Anteeksiantaminen on rakkauden ja laupeuden teko. Kaikki rakkaus maailmassa heijastaa Jumalaa, joka on itse Rakkaus. Kaikki laupeus kasvaa Jumalan laupeudesta ihmisiä kohtaan. Siksi anteeksiantaminen ja -pyytäminen ovat uskomaton elämän voiman lähde ihmisten välisissä suhteissa. Viha, loukkausten mielessä pitäminen ja vääryyksien kirjaaminen syövät ihmisen omaa voimaa ja jaksamista. Synti rikkoo ihmisten keskinäisiä välejä ja myös suhdetta Jumalaan. Anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen sitä vastoin eheyttävät erehtyvää ja kompuroivaa ihmistä."

Jumalan voima luotsatkoon meitä,
Jumalan väkevyys varjelkoon meitä,
Jumalan viisaus opettakoon meitä,
Jumalan käsi suojelkoon meitä,
Jumalan tie antakoon meille suunnan,
Jumalan kilpi puolustakoon meitä,
Jumalan vartiojoukko vartioikoon meitä
pahan juonia vastaan,
maailman viettelyksiä vastaan.

Pyhä Patrik

Kirjasta Hyvien tekojen aarre