Varsinkin Vanha testamentti on tulvillaan profeetallista oivallusta ja näkemistä, jota ei ole kirjattu muistiin meidän tavallamme. Jos unohdamme kuusi päivää ja kuusi tuhatta vuotta ja yritämme päästä sisään siihen, mitä muinaiset näkijät oivalsivat, aukeaa ihmeelinen maailma.
Nykyään luonnontieteet tuovat esiin yhä uusia asioita, joita profeetat ovat jo nähneet, vaikka heiltä puuttuikin nykyinen tieteen kieli. Viimeisin näistä mieltäni ilahduttaneista tiedoista oli esillä jonkin aikaa sitten. Maan sisällä on 700 km:n syvyydessä enemmän vettä kuin maan päällä olevissa merissä. Se on sitoutuneena joihinkin mineraaleihin, mutta se aaltoilee siellä. Ihana ajatus! Tieteellisessä maailmanselityksessä on esitetty myös teoria, että vesi olisi tullut alkuaan maan sisältä eikä avaruudesta meteororiitien mukana. No niin.
Päivän ensimmäinen lukukappale on Jobin kirjasta. Kaiken inhimillisen valituksen ja selityksen jälkeen alkaa profeetallinen tekstikokonaisuus, jossa Jumala puhuu Jobille ja selittää maailman ja elämän olemusta. Sen alusta seuraava teksti:
Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
Kuka sulki meren portit,
kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,
myrskypilvillä sen kapaloin.
Minä laadin sille lait ja rajat
ja asetin portit ja salvat sen tielle,
sanoin: "Tähän asti, ei edemmäs!
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."
Job 38:1, 8-11