Marjatalta-blogi

Philip Roth ja kulttuurinen identiteetti

24/5/2018

Kirjailija Philip Roth on kuollut. Hän oli juutalainen kirjailija, joka ei aina ollut rabbien mieleen, mutta joka ei koskaan peitellyt tai väistänyt juutalaisuuttaan. Hän halusi olla ennen kaikkea amerikkalainen kirjailija. Sitä hän oli ja avasi juutalaiseen kokemukseen pohjautuvan näkymän amerikkalaiseen elämäntapaan. Olen oppinut häneltä paljon.

Jukka Petäjä kirjoittaa tämän päivän HS:ssa, että Roth halusi aina eroon holokaustista. Hänhän oli syntynyt ja kasvanut Yhdysvalloissa.

Ajattelen hänen kokemustaan verraten sitä Limor Watsonin kokemukseen, jonka hän kuvaa pienessä väitöskirjaansa perustuvassa kirjassa Isäni maa:

Philip Roth

"Yrittäessäni ymmärtää kulttuurista ja etnistä identiteettiäni tajusin, että sain viestejä sekä juutalaisilta että muilta ympäristössäni. Niiden mukaan minun odotettiin olevan eurooppalaisperäinen juutalainen, jonka perhe oli kärsinyt holokaustissa, joka puhui jiddisia ja söi perunapannukakkuja En halua koskaan väheksyä muiden ihmisten kärsimyksiä tai vähätellä holokaustin julmuuksia enkä halventaa minkään kulttuurin elämäntapaa, mutta minä en ole tuo ihminen. Se ei ole ollut minun kokemukseni eikä esivanhempieni kokemus."

Jumalan voimaan turvauten

5/4/2016

Herra on kuningas!
  Mahti on hänen viittanaan,
  hän on vyöttäytynyt,
kietonut vyötäisilleen voiman!
Maanpiiri on lujalla perustalla,
se ei horju.
Sinun valtaistuimesi on luja,
se on ollut luja halki aikojen.
Sinä olet ollut iäti.
Virrat pauhaavat, Herra,
virrat pauhaavat kohisten,
virrat pauhaavat ja jylisevät.
Mahtava on meren aallokko,
mahtavampi vaahtopäinen myrsky,
mahtavin on korkeuden Herra!
Sinun säädöksesi, Herra,
  ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa
  sinun temppelisi ajasta aikaan.

Tämän päivän Psalmi 93.

Willem Vrelantin Salvator Mundi - Maailman pelastaja. Kuva: Getty Open Content.

Herran temppeliin tuominen

2/2/2016

Tänään on kodissamme jouluseimi esillä viimeistä päivää. On Viimeinen Jeesuksen lapsuuteen liittyvä juhlapäivä: Herran temppeliin tuominen.

Kirjoitin päivästä kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle:

Seimi Pyhän Marian seurakuntasalissa.

Herran temppeliintuomisen juhla vakiintui 500-luvulla neljäkymmentä päivää joulusta helmikuun 2. päivään. Juhla oli vanhempi, ainakin edellisen vuosisadan alusta. Kerrotaan, että juhlaa vietettiin yhtä suurella ilolla kuin pääsiäisen alkamista. Juhla kuuluu oikeastaan Herran päiviin, mutta siinäkin Marialla on tärkeä osa. Siinä muistetaan pyhän perheen käyntiä Jerusalemin temppelissä uhraamassa kiitosuhria. Silloin Herra Jeesus vaikkakin vielä lapsi kohtasi vanhan liiton kansan.

Vanhan liiton profeetaalliset sanat sanoi Messiaan tuloa odottanut vanha Simeon: “Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-33).

Lännessä juhlan merkitys muuttui enemmän Maria-juhlaksi, Marian puhdistuminen synnytyksen jälkeen. Simeon lausui myös ennustuksen Jeesuksen kärsimyksesta ja kuolemasta sanoessaan Marialle, että hänenkin sydämensä läpi on miekka käyvä.

Myöhemmin juhlaan liittyi kynttiläkulkue ja kynttilöiden siunaaminen. Suomessa juhlasta käytetään myös kansanomaista nimeä kynttilänpäivä. Katolisessa kirkossa nimi muutettiin 1960-luvulla alkuperäiseen muotoonsa Herran temppeliintuominen.

Kuule, Israel!

19/12/2015

Tämän päivän mietiskely liittyy Jeesuksen sukutaustaan, Iisain juureen.

Synagogajumalanpalvelus on vanhin puhtaasti henkinen jumalanpalvelus ilman uhreja. Siihen kuului rukouksia ja opetusta. Rukoukset olivat kiitos- ja pyyntörukouksia sekä uskontunnustuksen lausumista. Opetukseen kuului pyhien kirjoitusten lukemista ja niiden selittämistä. Arkipäivisin synagogassa oli kolme palvelusta ja juhlapäivinä viisi.

Eräänlaisen adventtikalenterin 18. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Rukouksen salaisuus

Willem Vrelantin Ympärileikkaus. Kuva: Getty Open Content

Juutalaisessa perheessä kasvaminen merkitsi, että kaksitoistavuotiaaksi saakka Jeesus oli myös uskonnossa lapsen asemassa. Evankelista Luukas kertoo, että hän kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella ja Jumalan armo seurasi häntä. Jeesus oli kasvanut lapsena kodissaan juutalaisiin perinteisiin. Kaksitoistavuotiaana hän oli saanut opetusta synagogassa ja tullut velvolliseksi noudattamaan lakia. Hän oli silloin bar mitsva eli lain poika. Sen merkiksi hän sai ensimmäisen kerran lukea jumalanpalveluksessa tekstin Torasta ja sai käyttää rukousnauhaa. Miehet rukoilivat kuten nykyäänkin pää peitettynä, rukousviitta hartioilla tai pään peittona ja kiersivät vasempaan käsivarteen sydämen yläpuolelle saakka kapean nauhan, samoin otsalle pään ympäri. Nauhoissa on kiinni pienet kotelot, joissa on neljä tekstiä Mooseksen kirjoista eli Torasta (2. Moos. 13:1-10, 11-16; 5. Moos. 6:4-9, 11:13-21). Tämä perinne perustuu Egyptistä lähdön yhteydessä annettuun käskyyn sapatin vietosta: “Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä” (2. Moos. 13:9).

Rabbi R. Brash selittää koteloiden tekstejä seuraavasti: “Ensimmäinen teksti on Shema Jisrael, juutalainen uskontunnustus rakkaudessa ja rakkaudesta ainoaa Jumalaa kohtaan, ei filosofinen abstraktio vaan henkilökohtainen usko Isään, jolle me uhraamme koko sydämen hartauden. Toinen teksti korostaa syyn ja seurauksen suhteen tärkeyttä: jokaista ajatusta ja jokaista tekoa pitää harkita sen mahdollisten seurausten suhteessa. Kolmas teksti puhuu ihmisen velvollisuudesta ilmaista uskonsa Jumalaan, ei yleisin termein vaan määrätyin toimin. Viimeinen teksti muistuttaa juutalaista siitä, miten Jumalan apu on aina ollut lähellä sen historian epätoivoisimpina ja toivottomimpina hetkinä.”

Kuule, Israel!
Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja koko voimastasi.
Pidä aina mielessäsi nämä käskyt,
jotka minä sinulle tänään annan.
Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen
ja puhu niistä,
olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla.
Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi.
Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja
kaupunkisi portteihin.

5. Moos. 6:4-9

Kirjasta Rukouksen salaisuus

Oikeus ja rauha suutelevat toisiaan

15/12/2015

Vielä laupeudentöistä: vankien hoitaminen ja epäoikeudenmukaisuuden kestäminen.

Orjuus

Eräänlaisen adventtikalenterin 14. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Toisten ihmisten orjaksi ottaminen omaisuuden muodossa tai orjuuttaminen pakkotyön muodossa on ihmiskunnan historiassa ja nykyhetkessä uskomattoman kekseliäisyyden taidonnäyte. Orjia on otettu ja pidetty kaikkina aikoina kaikissa maanosissa. Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, mukaan nykyään suurin osa maailman orjista on velka- ja maaorjia, jotka ovat ottaneet lainaa, jota vastaan he joutuvat tekemään työtä ilman oikeuksia. Toinen suuri ryhmä ovat palkatta työtä tekevät pakkotyöläiset tehtaissa ja rakennuksilla. Orjia ovat ILO:n mukaan myös seksityöläisiksi pakotetut naiset ja tytöt. Myös lapsisotilaita pidetään orjina. Suurin osa nykyajan orjista on Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja Itä-Euroopassa, yksin Intiassa 14 miljoonaa. Jopa Isossa-Britanniassa sanotaan olevan 13000 orjaa. Tutkijoiden mukaan orjia on tänään enemmän kuin koskaan.

Orjuutta pidettiin luonnollisena uudelle ajalle saakka. Vanhassa testamentissa on säädöksiä orjien oikeasta kohtelusta ja vapauttamisesta. Uudessa testamentissa apostolit Pietari ja Paavali puhuvat kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta ja siitä, että kristillisessä seurakunnassa orjat ja vapaat ovat yhtä lailla Jumalan edessä.
Ruotsi kielsi orjuuden vuonna 1335, mistä johtuu, että Suomessakaan ei ollut maaorjia, kuten Venäjällä. Torpparitkaan eivät olleet orjia, vaikka heidän asemansa ei aina ollut oikeudenmukainen."

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.

Psalmi 85

Epäoikeudenmukaisuuden kestäminen

Willem Vrelantin Kristus Pilatuksen edessä. Kuva: Getty Open Content

"Jeesus oli antanut ohjeen pahan kohtaamisesta, ohjeen jota hän itse noudatti: 'Teille on opetettu: "Silmä silmästä, hammas hampaasta." Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.'

Ei ole kysymys siitä, että pitäisi alistua vahvemman edessä ja tämä saisi tehdä, mitä haluaa. Kysymys on pyrkimyksestä keskinäiseen sopuun ja voittamaan paha hyvällä. Ei se aina onnistu, ja silloin pitää puolustautua mahdollisuuksiensa mukaan. Epäoikeudenmukaisuudesta ei kuitenkaan päästä toisella vääryydellä. Kostaminen luo vain koston kierteen: aina on uusi vääryys kostettavana. Pyhä Augustinus kirjoittaa: 'Kaikkivaltias Jumala … ei voisi äärettömässä hyvyydessään sietää mitään pahaa luoduissaan, ellei hän olisi siinä määrin kaikkivaltias ja hyvä, että hän vetää pahasta esiin hyvää.' Rooman valtakunnassa viranomaiset hermostuivat siitä, että mitä enemmän kristittyjä tuomittiin ja surmattiin, sitä enemmän kirkkoon liittyi uusia jäseniä. 'Kristittyjen veri on siemen,' kirjoitti Tertullianus.

Tampereen Pyhän ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien reliikki. Carolus Luanga oli kuninkaan palvelija, jota vastaan esitetiin valheellisia syytöksiä. Kuningas vihasi kristittyjä ja sai näin syyn surmata vuonna 1886 Caroluksen ja kaksikymmentäyksi muuta ugandalaista, koska he eivät luopuneet uskostaan. Marttyyreja on kaikkialta kaikkina aikoina, he seuraavat Jeesuksen esimerkkiä uskollisuudessaan. Kirkkoa ei sillä tavalla pystytä koskaan hävittämään."

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Kysymys muukalaisuudesta

12/12/2015

Muukalaisten vastaanottaminen ja vääryyksien anteeksiantaminen ovat tämän päivän laupeudentötä.

Muukalaisten vastaanottaminen

Eräänlaisen adventtikalenterin 11. osa

Marjatta lainaa omasta kirjastaan
Hyvien tekojen aarre

"Muukalainen on vieras, ehkä outo, joku joka ei kuulu meihin. Muukalainen on tullut muualta, esimerkiksi maahanmuuttaja. Hän voi olla pakolainen tai tullut työhön toiseen maahan. Hän on saattanut tulla avioliiton solmimisen takia. Yhteiskunta antaa tulijoille erilaisia statuksia sen mukaan, mistä syystä he ovat tulleet. Tulee muukalainen mistä syystä tahansa, hänen on kuitenkin löydettävä oma paikkansa. Se ei aina ole helppoa. Aiemmin paikalla olleet pitävät kiinni paikoistaan ja monet luulevat, että kaikki paikat on jo varattu.
...

Loppujen lopuksi koko kysymys muukalaisuudesta ja omasta joukosta, enemmistöstä ja vähemmistöstä on keinotekoinen ja toisarvoinen. Todellinen kysymys on kysymys ihmisyydestä. Ihminen kohtaa toisen ihmisen, kristitty kohtaa toisen kristityn, Jumalaa etsivä löytää toisen, joka etsii Jumalaa. Yhteiskunnassa tämä toinen voi olla myös jonkun muun uskonnon edustaja tai uskonnoton, ihonväriltään ja tavoiltaan erilainen. Koska on kysymys ihmisyydestä, onko oikein edes kysyä: hyväksynkö, suvaitsenko, siedänkö?"

Vääryyksien anteeksiantaminen

"Israelissa eli vanhalla ajalla myös muukalaisia, muista maista tulleita työläisiä. Heistä annettiin selvät ohjeet: 'Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena. … Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten. … Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa.'

Willem Vrelantin Daavid rukoilemassa. Kuva: Getty Open Content

Oikeuden vaatimus Vanhassa testamentissa perustuu siihen, miten Jumalan olemus käsitetään: 'Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.'”

Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin:
anna meille rauha.

Kirjasta Hyvien tekojen aarre

Taivaasta ja maasta

18/11/2015

Luen paraikaa kirjaaa Taivaasta ja maasta. Siinä Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio ja rabbiseminaarin rehtori Abraham Skorka keskustelevat. Kirja ilmestyi Argentiinassa 2010. Katolinen tiedotuskeskus on julkaissut sen tänä vuonna.

Todella mielenkiintoinen ja antoisa kirja! Ne, jotka ovat lukeneet minun kirjojani, tietävät, että pohdin jatkuvasti Vanhaa testamenttia ja sen juutalaista tulkintaa suhteessa kristinuskoon. Mielenkiintoista! Juuremme ovat kuitenkin "vanhassa liitossa". Ei voi olla uutta, jollei ensin ole vanhaa.

Juudas Taddeuksen ja Simon Kiivailijan päivä

28/10/2014

Apostolien Juudas Taddeuksen ja Simon Kiivailijan muistopäivä. Molemmat Jeesuksen valitsemia, jotka lähetystyötä tehdessään kärsivät marttyyrikuoleman. Kummastakaan ei tiedetä kovin paljon. Jotain heissä kuitenkin oli, koska Jeesus heidät valitsi seuraajikseen ja lähettiläikseen.

Apostoli Simon. Antoon van Dyck, n. 1618. Kuva: Getty Open Content

Juudas sai Jeesukselta lisänimen Taddeus, mikä merkitsee rohkeaa. Hän toimi Israelista itään: Syyriassa, Armeniassa ja Persiassa. Hänen kunnioituksensa on kasvanut 1800- ja 1900-luvuilla. Varmaan siksi, että häntä pidetään erityisesti auttajana epätoivoisissa ja toivottomissa asioissa. Niitä on parin viimeksi kuluneen vuosisadan aikana ihmisten ja kansojen keskuudessa riittänyt. Kölnissä yllätyin kerran, miten paljon kynttilöitä paloi Juudas Taddeuksen kuvan edessä.

Simon Kiivailija, selootti eli roomalaisen miehityksen vastustaja, toimi diasporassa elävien juutalaisten keskuudessa, mikä sopisi hyvin hänen kansalliseen identiteettiinsä.

Miksi heistä tiedetään niin vähän? Oma arveluni syyksi on, että he toimivat maantieteellisesti eri alueilla kuin Pietari ja Paavali.

Apostoli Paavali täytti kirjoituksillaan ja matkoillaan niin suuren osan silloista Rooman valtakuntaa, että varjoon jäivät muut kuin Pietari asemansa ja toimialueensa tähden sekä Johannes Efesossa. Edes Andreas ei läntisessä maailmassa ole paljonkaan esillä. Matteus on esillä evankeliumikirjansa tähden.
Kaikki muut suuntasivat toimintansa Vähään-Aasiaan tai itään. Ortodoksit kohtaavat nämä apostolit eri tavalla. Intiassa apostoli Tuomas on arvossaan.

Meitä ns. länsimaisia ihmisiä vaivaa tietynlainen sokeus, on aina vaivannut. Katsotaan vaikka historian kirjoitusta ja historian opetusta. Eurooppa on kaiken keskus ja maailman periferia otetaan esille vain suhteessaan Eurooppaan, en nyt ota esille Pohjois-Amerikaa, joka kantaa eurooppalaista perimää. Talous on tuonut viime aikoina myös Aasian tietoisuuteemme ja taudit Afrikan, kärjistetysti sanoen.

Voisiko apostolien esimerkki tuoda muun maailman meidän kristittyjen tietoisuuteen myös Jumalan lasten maailmana?

Juurettomuuden nobelisti

10/10/2014

Täytyy myöntää monen muunkin kirjallisuutta harrastavan tavoin, että Patrick Modianosta en muista koskaan kuulleeni mitään. Italialais-juutalais-belgialais-ranskalainen muistin, muistojen ja identiteetin pohtija. Niin olen nyt käsittänyt. HS vanhoja kirja-arvosteluja: "... juurettomuuden fakta on kaiken lähtökohtana. Juutalaisuus. Isänmaattomuus. ..." kirjoitti Jan Blomstedt 1977. Kuulostaa kovin tutulta.

Limor Watson tutki Kaliforniassa asuvien mizrahijuutalaisten kokemuksia ja identiteetin säilymistä, piilottelua ja itsensä löytämistä. Amos Oz kertoo dokumenttikirjassaan Israelin 1980-luvusta mizrahien äänekkäästä valituksesta siitä, että heitä ei "idän juutalaisina", arabimaista karkoitettuina, pidetä samanarvoisina euroopasta tulleiden juutalaisten kanssa. Samaa kertovat Kalifornian mizrahit, "unohdetut pakolaiset" kuten he itseään kutsuvat.

Kuva: Kirjasampo.fi

Kun julkaisin Limorin tutkimuksista pienen kirjan, tein sen varmaan opettajan valistusastenteella: tästäkin olisi hyvä tietää. Vähän aikaa sitten Limor kirjoitti minulle, että asian läpikäyminen oli hänelle itselleen mitaamattoman arvokas kokemus. Hän on itse mizrahi ja kertoo jo kirjassa siitä vapautuksesta, jonka hän koki tunnistaessaan ja hyväksyessään identiteettinsä. Nyt hän on työssä psykologina erilaisten vähemmistöjen kanssa. Olen kuullut, että hän on suuri apu itsensä etsijöille, koska hän hän osaa niin avoimesti puhua omasta taustastaan. Iloitsen siitä! Toivon, että Modianon kirjoilla on samaa vaikutusta.

Limor Watson: Isäni maa

Kokemuksia erilaisuudesta

23/9/2014

Egyptiläinen foul madammas -aamiainen. Kuva: Wikimedia Commons.

Tänään on mielessäni erityisesti Kaliforniassa asuvan siskoni perhe. Hänen miniänsä Limor Watson kertoo kirjassaan Isäni maa kokemuksistaan mizrahijuutalaisena ja tutkimuksistaan karkotettujen mizrahien identiteetistä, joka oli hänelle itselleenkin pitkään ongelma.

"Ainoa yhteyden muoto perintöömme oli äitini ja isoäitini valmistama ruoka. Isäni piti kovin oman äitinsä valmistamasta ruuasta. Kun asuimme Israelissa, äitini oppi isäni äidiltä laittamaan egyptiläistä ruokaa. Borekas, foul madammas, fasoulia, meloucheya. Ne olivat ruokalajeja, joita äitini valmisti meille lapsuudessani. Kovin erilaisia ruokia kuin muut juutalaiset söivät ja paljon vaikeampia löytää paikallisissa juutalaisissa einesmyymälöissä, joissa kuulin ensimmäisen kerran ruuista kuten gefilte kala, knish ja latke. Hämmennyin, kun esittelin itseni muille juutalaisille ja tunsin itseni väärinymmärretyksi, koska olin juutalainen, joka söi foul madammasia ja meloucheyaa eikä latkea ja knishejä. Aloin tuntea etäisyyttää muiden juutalaisten ja itseni välillä. Jostain syystä en koskaan tavannut kaltaisiani juutalaisia, jotka varttuessaan söivät egyptiläistä ruokaa."