Kirjailija Philip Roth on kuollut. Hän oli juutalainen kirjailija, joka ei aina ollut rabbien mieleen, mutta joka ei koskaan peitellyt tai väistänyt juutalaisuuttaan. Hän halusi olla ennen kaikkea amerikkalainen kirjailija. Sitä hän oli ja avasi juutalaiseen kokemukseen pohjautuvan näkymän amerikkalaiseen elämäntapaan. Olen oppinut häneltä paljon. Jukka Petäjä kirjoittaa tämän päivän HS:ssa, että Roth halusi aina eroon holokaustista. Hänhän oli syntynyt ja kasvanut Yhdysvalloissa. Ajattelen hänen kokemustaan verraten sitä Limor Watsonin kokemukseen, jonka hän kuvaa pienessä väitöskirjaansa perustuvassa kirjassa Isäni maa: |
"Yrittäessäni ymmärtää kulttuurista ja etnistä identiteettiäni tajusin, että sain viestejä sekä juutalaisilta että muilta ympäristössäni. Niiden mukaan minun odotettiin olevan eurooppalaisperäinen juutalainen, jonka perhe oli kärsinyt holokaustissa, joka puhui jiddisia ja söi perunapannukakkuja En halua koskaan väheksyä muiden ihmisten kärsimyksiä tai vähätellä holokaustin julmuuksia enkä halventaa minkään kulttuurin elämäntapaa, mutta minä en ole tuo ihminen. Se ei ole ollut minun kokemukseni eikä esivanhempieni kokemus."
0 Comments
Herran temppeliintuomisen juhla vakiintui 500-luvulla neljäkymmentä päivää joulusta helmikuun 2. päivään. Juhla oli vanhempi, ainakin edellisen vuosisadan alusta. Kerrotaan, että juhlaa vietettiin yhtä suurella ilolla kuin pääsiäisen alkamista. Juhla kuuluu oikeastaan Herran päiviin, mutta siinäkin Marialla on tärkeä osa. Siinä muistetaan pyhän perheen käyntiä Jerusalemin temppelissä uhraamassa kiitosuhria. Silloin Herra Jeesus vaikkakin vielä lapsi kohtasi vanhan liiton kansan.
Vanhan liiton profeetaalliset sanat sanoi Messiaan tuloa odottanut vanha Simeon: “Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-33). Lännessä juhlan merkitys muuttui enemmän Maria-juhlaksi, Marian puhdistuminen synnytyksen jälkeen. Simeon lausui myös ennustuksen Jeesuksen kärsimyksesta ja kuolemasta sanoessaan Marialle, että hänenkin sydämensä läpi on miekka käyvä. Myöhemmin juhlaan liittyi kynttiläkulkue ja kynttilöiden siunaaminen. Suomessa juhlasta käytetään myös kansanomaista nimeä kynttilänpäivä. Katolisessa kirkossa nimi muutettiin 1960-luvulla alkuperäiseen muotoonsa Herran temppeliintuominen.
Kirjasta Rukouksen salaisuus
"Toisten ihmisten orjaksi ottaminen omaisuuden muodossa tai orjuuttaminen pakkotyön muodossa on ihmiskunnan historiassa ja nykyhetkessä uskomattoman kekseliäisyyden taidonnäyte. Orjia on otettu ja pidetty kaikkina aikoina kaikissa maanosissa. Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, mukaan nykyään suurin osa maailman orjista on velka- ja maaorjia, jotka ovat ottaneet lainaa, jota vastaan he joutuvat tekemään työtä ilman oikeuksia. Toinen suuri ryhmä ovat palkatta työtä tekevät pakkotyöläiset tehtaissa ja rakennuksilla. Orjia ovat ILO:n mukaan myös seksityöläisiksi pakotetut naiset ja tytöt. Myös lapsisotilaita pidetään orjina. Suurin osa nykyajan orjista on Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja Itä-Euroopassa, yksin Intiassa 14 miljoonaa. Jopa Isossa-Britanniassa sanotaan olevan 13000 orjaa. Tutkijoiden mukaan orjia on tänään enemmän kuin koskaan.
Epäoikeudenmukaisuuden kestäminen
Tampereen Pyhän ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien reliikki. Carolus Luanga oli kuninkaan palvelija, jota vastaan esitetiin valheellisia syytöksiä. Kuningas vihasi kristittyjä ja sai näin syyn surmata vuonna 1886 Caroluksen ja kaksikymmentäyksi muuta ugandalaista, koska he eivät luopuneet uskostaan. Marttyyreja on kaikkialta kaikkina aikoina, he seuraavat Jeesuksen esimerkkiä uskollisuudessaan. Kirkkoa ei sillä tavalla pystytä koskaan hävittämään." Kirjasta Hyvien tekojen aarre
"Muukalainen on vieras, ehkä outo, joku joka ei kuulu meihin. Muukalainen on tullut muualta, esimerkiksi maahanmuuttaja. Hän voi olla pakolainen tai tullut työhön toiseen maahan. Hän on saattanut tulla avioliiton solmimisen takia. Yhteiskunta antaa tulijoille erilaisia statuksia sen mukaan, mistä syystä he ovat tulleet. Tulee muukalainen mistä syystä tahansa, hänen on kuitenkin löydettävä oma paikkansa. Se ei aina ole helppoa. Aiemmin paikalla olleet pitävät kiinni paikoistaan ja monet luulevat, että kaikki paikat on jo varattu. ...
Oikeuden vaatimus Vanhassa testamentissa perustuu siihen, miten Jumalan olemus käsitetään: 'Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.'” Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: anna meille rauha. Kirjasta Hyvien tekojen aarre
Apostolien Juudas Taddeuksen ja Simon Kiivailijan muistopäivä. Molemmat Jeesuksen valitsemia, jotka lähetystyötä tehdessään kärsivät marttyyrikuoleman. Kummastakaan ei tiedetä kovin paljon. Jotain heissä kuitenkin oli, koska Jeesus heidät valitsi seuraajikseen ja lähettiläikseen.
Apostoli Paavali täytti kirjoituksillaan ja matkoillaan niin suuren osan silloista Rooman valtakuntaa, että varjoon jäivät muut kuin Pietari asemansa ja toimialueensa tähden sekä Johannes Efesossa. Edes Andreas ei läntisessä maailmassa ole paljonkaan esillä. Matteus on esillä evankeliumikirjansa tähden.
Kaikki muut suuntasivat toimintansa Vähään-Aasiaan tai itään. Ortodoksit kohtaavat nämä apostolit eri tavalla. Intiassa apostoli Tuomas on arvossaan. Meitä ns. länsimaisia ihmisiä vaivaa tietynlainen sokeus, on aina vaivannut. Katsotaan vaikka historian kirjoitusta ja historian opetusta. Eurooppa on kaiken keskus ja maailman periferia otetaan esille vain suhteessaan Eurooppaan, en nyt ota esille Pohjois-Amerikaa, joka kantaa eurooppalaista perimää. Talous on tuonut viime aikoina myös Aasian tietoisuuteemme ja taudit Afrikan, kärjistetysti sanoen. Voisiko apostolien esimerkki tuoda muun maailman meidän kristittyjen tietoisuuteen myös Jumalan lasten maailmana?
Kun julkaisin Limorin tutkimuksista pienen kirjan, tein sen varmaan opettajan valistusastenteella: tästäkin olisi hyvä tietää. Vähän aikaa sitten Limor kirjoitti minulle, että asian läpikäyminen oli hänelle itselleen mitaamattoman arvokas kokemus. Hän on itse mizrahi ja kertoo jo kirjassa siitä vapautuksesta, jonka hän koki tunnistaessaan ja hyväksyessään identiteettinsä. Nyt hän on työssä psykologina erilaisten vähemmistöjen kanssa. Olen kuullut, että hän on suuri apu itsensä etsijöille, koska hän hän osaa niin avoimesti puhua omasta taustastaan. Iloitsen siitä! Toivon, että Modianon kirjoilla on samaa vaikutusta.
Limor Watson: Isäni maa Tänään on mielessäni erityisesti Kaliforniassa asuvan siskoni perhe. Hänen miniänsä Limor Watson kertoo kirjassaan Isäni maa kokemuksistaan mizrahijuutalaisena ja tutkimuksistaan karkotettujen mizrahien identiteetistä, joka oli hänelle itselleenkin pitkään ongelma. "Ainoa yhteyden muoto perintöömme oli äitini ja isoäitini valmistama ruoka. Isäni piti kovin oman äitinsä valmistamasta ruuasta. Kun asuimme Israelissa, äitini oppi isäni äidiltä laittamaan egyptiläistä ruokaa. Borekas, foul madammas, fasoulia, meloucheya. Ne olivat ruokalajeja, joita äitini valmisti meille lapsuudessani. Kovin erilaisia ruokia kuin muut juutalaiset söivät ja paljon vaikeampia löytää paikallisissa juutalaisissa einesmyymälöissä, joissa kuulin ensimmäisen kerran ruuista kuten gefilte kala, knish ja latke. Hämmennyin, kun esittelin itseni muille juutalaisille ja tunsin itseni väärinymmärretyksi, koska olin juutalainen, joka söi foul madammasia ja meloucheyaa eikä latkea ja knishejä. Aloin tuntea etäisyyttää muiden juutalaisten ja itseni välillä. Jostain syystä en koskaan tavannut kaltaisiani juutalaisia, jotka varttuessaan söivät egyptiläistä ruokaa." |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |