Marjatalta-blogi

3. adventtisunnuntai: Gaudete, iloitkaa

13/12/2020

3. adventtisunnuntain alkuvirsi kuuluu "Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Herra on jo lähellä." (Fil. 4:4-5)

Kiitän hyvää Jumalaa, joka on ja joka antaa meidän tietää sen.
Kiitän siitä, että saan aina luottaa hänen apuunsa ja olla hänen suojeluksessaan.
Kiitän, että hän epävarmassa maailmassa, jossa on sairautta ja monenlaista pahaa, on kuitenkin se, jonka käsissä kaikki on.
Kaikki muu on ohimenevää, mutta Jumalan läsnäolo on pysyvää.
Kiitos ja ylistys Herralle!

Pyhien apostolien Simonin ja Juudaan juhla

28/10/2020

Tänään on pyhien apostolien Simonin ja Juudaan juhla.

Heistä edellistä kutsuttiin kanaanilaiseksi tai kiivailijaksi, jälkimmäistä taas myös lisänimellä Taddeus. Juudas oli Jaakobin poika, joka Herran viimeisellä ehtoollisella kysyi Jeesukselta tämän ilmestymisestä ja sai vastauksen:

”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.”

Joh. 14:23

Apostolit Simon Kaananilainen ja Juudas Taddeus ranskalaisessa käsikirjoituksessa 1400-luvun puolivälistä. Kuva: Getty Open Content

Mietteitä ihmisten nimistä

16/10/2020

Yöllä päähäni pälkähti mietteitä ihmisten nimistä. Aiemmin on ilmeisesti ollut tapana, että lyhin etunimi oli ensimmäisenä. Jos se ei ollut puhuttelunimenä, sai virallisiin papereihin alleviivata puhuttelunimen, ja se toimi. Ensimmäinen esimerkki koskee kuitenkin muuta.

Äitini asui yksin isän kuoltua ja meidän kaikkien eläessä jossain kauempana. Niinpä hän otti talon yläkertaan vuokralaisen, tehtaalla työssä olevan naisen, jota kutsuttiin Mariksi. Luulimme, että se oli hänen oikea nimensä. Kerran Mari alkoi kertoa äidille elämästään. Kotona hän oli ollut Anna, mitä nimeä hänen miehensäkin oli hänestä käyttänyt. Äiti kysyi, mistä Mari sitten tulee? Mari oli ollut herrasväen perheessä palvelijana. Kun hän aloitti, itse herra oli sanonut, että se edellinen oli Mari. Tämä voi olla myös, turhaa niitä on monia nimiä sekottaa. Niin Annasta tuli Mari. Äitini oli pöyristynyt ja kysyi, halusiko hän olla Mari. Ei oikeastaan ollut koskaan halunnut, mutta siinä nyt kävi niin. Äiti ilmoitti kaikille kiinnostuneille, että rouva T. on oikeasti Anna. Nimi alkoi elää Marin rinnalla. Oli hienoa nähdä, miten vanhempikin ihminen kasvoi, kun hän sai takaisin nimensä. Piika-Marista oli tullut leskirouva Anna T.
Äitini oli viimeisenä elinvuonnaan muutamaan otteeseen terveyskeskuksen vuodeosastolla, missä ollessaan hän täytti 90 vuotta. Kerran siellä käydessäni huomasin, että hänen nimenään oli Irja. No, hoitajat nyt käyttivät sitä, sanoi äiti. Onhan se vähän outoa. Äiti oli Irja Tuulikki. Menin kansliaan ja kysyin asiaa. No, me käytetään ensimmäistä nimeä, sanottiin. "Äitini on ollut 89 vuotta Tuulikki! Miksi se ei käy?" Se oli heille helpompaa. Kysyin vielä, miksi he yleensä käyttävät etunimeä vanhasta ihmisestä, miksi ei mieluummin vaikka rouva Jaanu, mikä olisi äidille tutumpaa. En saanut kunnon vastausta.
Vastaava käytäntö tuli vastaan nuoremman sukulaisen kohdalla, kun hän oli lähestymässä kuolemaa. Kysyin kansliasta, missähän huoneessa hän oli. "Onko meillä sellainen?" Joku tiesi, että oli. Muut eivät ilmeisesti tienneet edes sukunimeä. Yksi hoitaja tervehti minua jatkossa ystävällisesti.
Sitten olenkin kohta itse vuorossa. Minä olen Ritva Marjatta. Ritva on kaunis nimi kuin kesäpäivä, mutta minä olen ollut koko ikäni Marjatta. Harkitsin jonkin aikaa nimeni muuttamista järjestykseen Marjatta Ritva, kaiken varalta. Mutta en sitä tee. Se olisi luopumista itsemääräämisoikeudestani ennen aikojaan. Saa sitten nähdä, miten selviän, jos asia tulee ajankohtaiseksi.
Olen pahoillani kaikkien niiden vanhempien ja nuorempienkin ihmisten puolesta, jotka tälläkin hetkellä ovat erilaisissa hoitolaitoksissa oikean nimensä menettäneinä. Miten ihmisiltä voidaan viedä oikeus omaan nimeensä? Onko vaara, että he itsekin vieraantuvat itsestään?

Kristittynä ajattelen tietysti, että Jumala tuntee jokaisen hänen omalla nimellään; sillä jonka hän itsekin tunnistaa omakseen. Toivon, että moni tietää sen!

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun. (Jes 41:1b)

Neitsyt Maria ja ruusukkorukous

8/10/2020

Lokakuu on katolisessa kirkossa Neitsyt Marian ja ruusukkorukouksen kuukausi.

Vähän historiaa:

Ruusukkorukouksen Neitsyt Maria 8. lokakuuta muistuttaa sodasta selviämisestä. “Eurooppalainen liittoutuma” taisteli Turkkia vastaan pysäyttääksen Turkin ja islamin leviämisen Eurooppaan. Lepanton taistelua Kreikan rannikolla 1571 johti pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n poika Juhana Itävaltalainen. Taistelun ajan Roomassa ruusukon veljeskunta rukoili ruusukkorukousta voiton puolesta.

Paavi Pius V määräsi voiton vuosipäiväksi 7. lokakuuta Marian juhlan. Paavi Gregorius XIII määräsi 1573, että kaikkissa kirkoissa, joissa on ruusukon alttari, piti viettää ruusukon juhlaa 1. lokakuuta. Juhla laajeni koko kirkkoon, kun turkkilaiset oli voitettu taas kerran 1716.

Kansikuva kirjastani Ruusuja Neitsyt Marialle - Matkalla Jumalanäidin kanssa.

Paavi Pius X siirsi juhlan takaisin alkuperäiselle paikalleen 1913. Pohjoisnmaissa 7. lokakuuta on kuitenkin pyhän Birgitan juhla, minkä tähden ruusukkorukouksen muistopäivää vietetään vasta seuraavana päivänä. Ruusukon veljeskunta on maallikkodominikaanien 1468 perustama yhteisö, jonka päätehtävänä oli ruusukon hartauden levittäminen.

Jos tuntuu kovin oudolta, niin ehkä kannattaisi vähän lukea ja ottaa selvää. Jumalanäidin kunnioitus on merkittävä osa katolista rukous- ja hartauselämää. Kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle kerron tästä rikkaasta, kauniista hengellisen elämän muodosta: Raamtusta, dogmeistä, luostarien ja sääntökuntien hartauksista, jokapäiväisistä rukouksista ja kirkkovuoden tapahtumista jne.

Sanon kuin ääni nuorelle Augustinukselle: "Ota ja lue." Niin moni asia selviää.

Ajatelkaa kaikkea mikä on totta ja kaunista

4/10/2020

Päivän epistola mietittäväksi:

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Veljet, älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Rukous Penghiburin lastenkodin puolesta

28/7/2020

Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.

Päivän psalmista 34

Penghiburin lastenkodin lapsia koronavirussuojat kasvoillaan. Kuva: Anna-Liisa Jaanu Ismudjito

Rukoilen kaikkien heidän puolestaan, jotka ovat sairastuneet coronaan tai joita se erityisesti uhkaa, Penghiburin lastenkodin puolesta, joiden naapurit molemmin puolin ovat sairastuneet. Rukoilen myös Indonesian presidentin Yokon puolesta, joka taistelee tautia vastaan, että kansa kuuntelisi ja hän jaksaisi.

Aikaisempia blogikirjoituksia Penghiburin lastenkodista löytyy hakusanalla Yayasan Penghibur.

Meren Tähti

13/7/2020

Luin juuri 1800-luvulla ilmestyneestä kirjasta kalastajien merelle lähdöstä Bretagnesta:

"Pyhää ehtoollissakramenttia, jota seurasi hidas saatto vaimoja ja äitejä, morsiamia ja sisaria, kannettiin pitkin satamaa, jossa kaikki islantilaislaivat juhlapukuun koristettuina tervehtivät sitä lipulla, kun sitä ohitse vietiin. Pappi pysähtyi kunkin kohdalle, luki sanat ja teki siunaavan käden liikkeen.

Sitten he lähtivät kaikki, koko laivasto, ja koko paikkakuntaan tuskin jäi ainoatakaan miestä, sulhasta tai poikaa. Poistuessaan kaikki miehistöt lauloivat yhdessä voimakkailla, värähtävillä äänillä ylistysvirsiä Marian, Meren Tähden kunniaksi."

Kirja on Pierre Lotin Islannin kalastajat, jonka Tiberius kirjat julkaisee uusintapainoksena suomeksi ennen joulua.

Satama Bretagnessa aikaisessa valokuvassa n. vuodelta 1860. Kuva: Getty Open Content.

Kirjaani Ruusuja Neitsyt Marialle otin lainauksen Lasse Heikkilän runosta Maria del Carmen rannikon kalastajista:

Pyhän apostoli Tuomaksen juhla

3/7/2020

Rukoilen heidän puolestaan, joiden on vaikea uskoa Jumalaan ja Raamattuun. Auta heitä Herra Pyhän Hengen kirkastamana sanomaan pyhän Tuomaksen tavoin: "Minun Herrani ja Jumalani."

Päivän epistola:
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.
Veljet, te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Tämä on Jumalan sanaa.
- Kiitos Jumalalle.

Päivän evankeliumiteksti

22/6/2020

Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

Tämä on Herran sanaa.

Te olette maailman valo

9/6/2020

Tämä pyhän Matteuksen kuva on armenialaisen taiteilijan Persian Isfahanissa tekemä evankelistan kuva vuodelta 1615. Kuva: Getty Open Content

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Tämä on Herran sanaa.
- Kiitos sinulle, Kristus.