Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.
Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Päivän psalmista 34 Rukoilen kaikkien heidän puolestaan, jotka ovat sairastuneet coronaan tai joita se erityisesti uhkaa, Penghiburin lastenkodin puolesta, joiden naapurit molemmin puolin ovat sairastuneet. Rukoilen myös Indonesian presidentin Yokon puolesta, joka taistelee tautia vastaan, että kansa kuuntelisi ja hän jaksaisi. Aikaisempia blogikirjoituksia Penghiburin lastenkodista löytyy hakusanalla Yayasan Penghibur.
0 Comments
Jaan kanssanne sisareni Anna-Liisan kirjeen Indonesiasta. Pyydän rukousta Anna-Liisan ja hänen lastenkotinsa puolesta, että siellä selvitään sekä taloudellisesti että henkisesti.
Päivät meillä ovat kuumat niin että lehmiäkin pitää suihkuttaa klo 11.00, jotta viileä vesi laskisi lämpöä. Lehmän kuumuus vähentää maidon tuloa. Öisin sataa vettä. Vettä puutarha tarvitsee tällöin vihannekset ja heinät kasvavat hyvin. Kaupungeissa ostoskeskukset ovat suljetut mm. Meillä täällä on vielä auki ja torilla kaupankäynti on hidasta, esim. kalaa ei ole.
Mark Twain kirjoittaa: "...hän ei kuitenkaan ollut se henkilö, joka on tuottanut maailmalle niin paljon pahaa kirotuilla vieraiden kielten tulkkikirjoilla, niissä loputtomasti kertaillessaan kysymyksiä, joita ei ole milloinkaan esitetty eikä ikipäivinä voi syntyä missään inhimillisten olentojen keskusteluissa."
Vaikka lepra on muuten jo lähes unohdettu tauti, niin vitsejä putoilevista ruumiinosista tarjotaan edelleen. Kirsti Ellilä selittää asiallisesti, että sormien ”putoaminen” johtuu tuntoaistin häviämisestä ja sen aiheuttamista vammoista. Lepra ei pudottele mitään. Sitä vastoin ”töpösormet” ovat kyllä lepran aiheuttamia. Se haurastuttaa sormien ja varpaiden luita, jolloin ne painuvat kokoon ja lyhenevät siten. Muistan, miten joku oppilas kerran vakavasti todisti sormien putoamisen. Hän oli nähnyt kuvan lyhyistä sormista. Kysyin, oliko sormissa kynnet. Hän mietti ja sanoi, että oli. Niinpä emme keksineet, mitä olisi pudonnut.
"Minä olen Indonesissa vielä - näyttää siltä ainakin tämän vuoden. Siksi pyydän jos jaksaisitte auttaa meitä taloudellisesti. Katoliset sisaret tulevat ottamaan lastenkotimme - mutta odotamme tärkeita papereita Itä-Jaavalta jotka lähetetaan Jakartaan. Kun ne tulevat sieltä tänne sisaret voivat aloittaa työn. He saavat kaikki maapaperit ym."
Niin asiat alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä ja huomasin aloittavani kolmen kirjan sarjaa. Niillä on katolinen lähtökohta, koska olen katolilainen, mutta todellisuudessa ne ovat minun kertomukseni itselleni omasta elämästäni, eräänlainen kasvuni ja elämäni rakennusainesten päiväkirja. Siksi niissä kaikissa on lainauksia samoilta ihmisiltä ja samoista kirjoista. Ne eivät ole mitään virallista katolista opetusta eikä suurta teologiaa. Niissä on aineksia, jotka ovat kantaneet minua eteenpäin silloinkin, kun olen kulkenut elämäni kaaoksesta toiseen. Ne ovat estäneet minua hätääntymästä.
Onnittelut Nenäpäivän tuloksesta niille, joille se kuuluu! On hyvä, että ihmiset innostuvat auttamaan. Mietin vain aina sitä, miksi on niin hirveän vaikea sitoutua auttamaan jatkuvasti joka kuukausi pienelläkään summalla. Ei sekään tylsää ole, vaikkei partoja ajetakaan.
Minä lahjoitan jo kolmekymmennen vuoden ajan samalle lastenkodille, kehitysmaan lapsille!, ja yritän innostaa ihmisiä tulemaan mukaan kummeiksi ja näkemään tiettyjen lasten elämän paranemisen. Mutta on sanottava, että "ystäviä ja jopa ihalijoita lastenkodilla on paljon, mutta kummeja vähän." Ja kuitenkin sanomme, että pienikin summa on hyvä tuki, kun se tulee säännöllisesti. - Olenko kateellinen? En ole, en halua keneltäkään mitään pois. Mutta olen pahoillani Yayasan Penghiburin Tuki ry puolesta. Katselin tämän aamun lehdestä kirjauutisia. Huomasin lukuisat elämäkerrat elävistä ja kuolleista. Tietofinlandiaehdokkaista on kolme kuudesta elämäkertoja, aiemmin eläneitä arvokkaita ihmisiä. Kirjakaupan mainoksessa tämän päivän sankareiden tarinoita. Kun katselen kirjahyllyäni ja ajattelen viime aikojen lukemisiani, niin niissäkin on useita elämäkertoja. Pablo Nerudan 1970-luvun lopussa, kiireisinä vuosinani, ilmestynyt muistelmateos Tunnustan eläneeni. Se on kulkenut uskollisesti mukana, mutta nyt vasta huomasin, etten ollut silloin ehtinyt sitä lukea! Nyt luin ja se oli elämys. Miten mielenkiintoinen elämä monissa eri maissa ja kulttuureissa. Kun Koti aavikolla -sarjasssa oltiin pohjois-Chilen aavikolla, tunnistin Nerudan tarinoita. Samoin olin tunnistanut Chatvikin Patagonia, Patagoniasta. Miten kliseemäinen kuva ns. Latinalaisesta Amerikasta meillä pyöriikään! Ja katolisesta kirkosta siellä! Kun kirjoitin kirjaani Ruusuja Neitsyt Marialle, löysin Argentiinan kirkon (ja nykyisen paavinkin ohimennen) ilman ulkopuolisten kaikkitietäviä leimoja.
Neruda oli pitkään myös Aasiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Vaikka hän ei tunnekaan Jaavan maaseutua, on kuitenkin selvästi kysymys samasta maasta kuin Suprapto Ismudjiton muistemissa Kipu ja kauneus, joka kuvaa myös rikkaan jaavalaisen kulttuurin vapautumista siirtomaavallan otteesta. Oma kirjani Naisena Jaavalla kertoo nykyisen Indonesian jaavalaisesta kulttuurista ja maaseudun elämästä, erityisesti naisten näkökulmasta. Sitä kirjoittaessani tutustuin moniin ihmisiin ja asioihin, kansantarinoita julkaisin kirjassa Jaavalaisia legendoja.
Asiat liittyvät ja lomittuvat toisiinsa muodostaen elävän mosaiikin. Mielenkiintoista! Tässä vain muutama esimerkki. Jatkan ehkä toisella kertaa matkaani ihmisten kokemustan kautta tässä yhteisessä maailmassamme. |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |