Marjatalta-blogi

Rukous Penghiburin lastenkodin puolesta

28/7/2020

Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.

Päivän psalmista 34

Penghiburin lastenkodin lapsia koronavirussuojat kasvoillaan. Kuva: Anna-Liisa Jaanu Ismudjito

Rukoilen kaikkien heidän puolestaan, jotka ovat sairastuneet coronaan tai joita se erityisesti uhkaa, Penghiburin lastenkodin puolesta, joiden naapurit molemmin puolin ovat sairastuneet. Rukoilen myös Indonesian presidentin Yokon puolesta, joka taistelee tautia vastaan, että kansa kuuntelisi ja hän jaksaisi.

Aikaisempia blogikirjoituksia Penghiburin lastenkodista löytyy hakusanalla Yayasan Penghibur.

0 Comments

Kirje Indonesiasta

17/4/2020

0 Comments

Jaan kanssanne sisareni Anna-Liisan kirjeen Indonesiasta. Pyydän rukousta Anna-Liisan ja hänen lastenkotinsa puolesta, että siellä selvitään sekä taloudellisesti että henkisesti.

Rakkaat ystävät siellä siellä Suomessa

Tervesiä teille täältä Penghiburin Lastenkodista. Koko maailma on peloissaan ja kyselee, koska tämä Corona-virus häviää. Meillä on jatkettu poikkustilaa aina heinäk. asti. Tarkoittaa koulut ja yliopisto jatkaa lomaa. Ulkona liikkumista on rajoitettu, maskeja on käytettävä. Onneksi vielä voimme myydä maitoa. Siitä on tällä hetkellä suuri kysyntä. Olemme kaikki olleet terveinä. Kotiamme on ruiskutettu, sillä kylässämme on kuollut ihmisiä. Sairaitten märä on lisääntynyt.

Lastenkodin lapsia. Kuva: Anna-Liisa Jaanu-Ismudjito

Päivät meillä ovat kuumat niin että lehmiäkin pitää suihkuttaa klo 11.00, jotta viileä vesi laskisi lämpöä. Lehmän kuumuus vähentää maidon tuloa. Öisin sataa vettä. Vettä puutarha tarvitsee tällöin vihannekset ja heinät kasvavat hyvin. Kaupungeissa ostoskeskukset ovat suljetut mm. Meillä täällä on vielä auki ja torilla kaupankäynti on hidasta, esim. kalaa ei ole.

0 Comments

Tämän päivän hiljainen nauru itselleni

4/2/2020

0 Comments

Mark Twain kirjoittaa: "...hän ei kuitenkaan ollut se henkilö, joka on tuottanut maailmalle niin paljon pahaa kirotuilla vieraiden kielten tulkkikirjoilla, niissä loputtomasti kertaillessaan kysymyksiä, joita ei ole milloinkaan esitetty eikä ikipäivinä voi syntyä missään inhimillisten olentojen keskusteluissa."

Kun Indonesia-suomi-indonesia sanakirjani oli ilmestynyt vuonna 2006, tein pienen kielioppaan matkustajia varten. Tutkailin erikielisiä oppaita ja otin vähän mallia. En millään innostunut niistä kysymyksistä, "joita ei ole milloinkaan esitetty eikä ikipäivinä voi syntyä missään inhimillisten olentojen keskusteluissa."

Joitain kysymyksiä oppaaseeni tuli ja tarpeellista sanastoa, mikäli ymmärrän. Tänään ilahduin Twainin terävästä ajattelusta.

Esimerkkejä Indonesia/malesia-suomi -matkasanakirjan kysymyksistä.

0 Comments

Lepra

7/7/2019

Luin Kirsti Ellilän hienon romaanin Lepra. Se kertoo Oriveden leprasairaalasta ja sen viimeisestä johtajattaresta sisar Matildasta, kutsumukselleen uskollisesta diakonissasta. ”Matildan tehtävänä oli huomioida ihmisen ruumis ja sielu. Aina myös sielu.” Aluksi sairaus oli kuin häilyvä varjo kaiken yllä, mutta vähitellen elämä sai syvyyttä kauniin luonnon ja puutarhan keskellä. Lepra on ilkeä tauti, eikä siihen ollut vielä viime vuosisadan alkupuolella tehokasta lääkettä. Sairaalassa oli paljon kipua ja kärsimystä, mutta myös iloa ja juhlaa. Kirjailija välttää kliseet lepran aiheuttamista vaurioista, jotka eivät aina ole lepran aiheuttamia, mutta ei kuitenkaan kiellä sen aiheuttamaa kammoa, joka eristi leprasairaat tehokkaasti muusta yhteiskunnasta.

Vaikka lepra on muuten jo lähes unohdettu tauti, niin vitsejä putoilevista ruumiinosista tarjotaan edelleen. Kirsti Ellilä selittää asiallisesti, että sormien ”putoaminen” johtuu tuntoaistin häviämisestä ja sen aiheuttamista vammoista. Lepra ei pudottele mitään. Sitä vastoin ”töpösormet” ovat kyllä lepran aiheuttamia. Se haurastuttaa sormien ja varpaiden luita, jolloin ne painuvat kokoon ja lyhenevät siten. Muistan, miten joku oppilas kerran vakavasti todisti sormien putoamisen. Hän oli nähnyt kuvan lyhyistä sormista. Kysyin, oliko sormissa kynnet. Hän mietti ja sanoi, että oli. Niinpä emme keksineet, mitä olisi pudonnut.

Toinen aika asioiden hoidossa

6/8/2018

Mietin tänään sisartani Anna-Liisaa, jolta tuli kirje. Toivon ja rukoilen, että hän jaksaa vielä muutaman kuukauden, kunnes Penghiburin lastenkoti on virallisesti siirretty uusien ihmisten hoitoon. Toinen maa, toinen kulttuuri, toinen aika asioiden hoidossa.

"Terveisiä teille lastenkodista, siis Indonesiasta Keski-Jaawalta," kirjoitti Anna-Liisa. "Teillä siellä on vielä kuuma kesä ja valoisat yöt. Meillä täälläkin on lämmintä +40 astetta. Kuivuus jatkuu, odottelemme sateita."

"Minä olen Indonesissa vielä - näyttää siltä ainakin tämän vuoden. Siksi pyydän jos jaksaisitte auttaa meitä taloudellisesti. Katoliset sisaret tulevat ottamaan lastenkotimme - mutta odotamme tärkeita papereita Itä-Jaavalta jotka lähetetaan Jakartaan. Kun ne tulevat sieltä tänne sisaret voivat aloittaa työn. He saavat kaikki maapaperit ym."

Rukouksia Penghiburin lastenkodin puolesta

17/5/2017

Tällä viikolla rukoilen erityisesti Penghiburin lastenkodin puolesta. Sisareni yrittää pitää lastenkotia Indonesiassa hengissä, kunnes saa luovutettua sen eteenpäin. Tällä viikolla on tärkeitä neuvotteluja siirron takia. Vähän pitäisi vielä jaksaa. Rukoilen, että kaikki menee oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti. Hänelle kiitos ja kunnia!

Lisätietoa lastenkodista:
Yayasan Penghiburin Tuki ry

Aikaisempia blogikirjoituksia tästä aiheesta löytyy mm. täältä ja täältä.

Kuva: Anna-Liisa Jaanu-Ismudjito

Vihreä muuri Afrikkaan

24/7/2016

0 Comments

3Satissa ilahduttava uutinen kaikkien järkytysten keskellä: Afrikassa on alettu rakentaa "vihreää muuria" Saharan eteläpuolella. Tarkoitus on istuttaa 1,5 kilometrin levyinen metsä mantereen poikki. Noin kymmenen vuotta sitten sisareni Anna-Liisa oli Emmauksen kokouksessa Burkina Fasossa. Hän kertoi siitä kuivuudesta ja pölyn pyörimisestä. Hän puhui siellä ja myöhemmin Emmauksessa ja joillekin muillekin puiden istuttamisen tärkeydestä. Hän kertoi heidän aikaansaannoksestaan vuoren metsistämisestä Jaavalla ja veden paluusta. Silloin näytti, ettei siihen kukaan tartu, mutta nyt afrikkalaiset ovat löytäneet puut ja aloittaneet Senegalista puiden istutukset. Ei Anna-Liisalla siihen ole mitään osuutta, mutta iloita saamme!

Kuvakaappaus 3sat-sivustolta. Napsauta kuvaa, jos haluat tietää lisää.

0 Comments

Kolme kirjaa, kolme perusasiaa

7/7/2015

Tulin mökiltä ja täällä odottivat juuri painosta tulleet kirjat. Seuraa lyhyt selitys siitä, miksi kirjoitin nuo kolme kirjaa, joilla olen teitä rasittanut useamman vuoden. Kirjat näyttävät katoliselta opetukselta tai joltain, mutta ne eivät ole sitä. Todellisuudessa viimeiset oppikirjat kirjoitin eläkkeelle jäädessäni kouluhallitukselle, joka julkaisi Yläkoulun katolisen uskonnon ja Lukion katolisen uskonnon. Siihen päättyyi 30 vuotta oppikirjoja, harjoituskirjoja, opettajien oppaita, vanhemoien oppaita ym.

Näiden kirjojen kirjoittamiseen ryhdyin muista syistä. Tertti Lappalainen, joka toimitti ekumeenisia kirjoja 1990-lvuvulla, oli ehdottanut, että kirjoittaisin omasta elämästäni, mutta se kauhistutti minua. Kun sitten perustimme Amanda-kustannuksen ja julkaisimme indonesialaista kieltä ja kulttuuria sekä Penghiburin toimintaa käsitteleviä kirjoja, poikani sanoi: "Kirjoita jotain katolista, kun siitä tiedät." Ajattelin asiaa pari vuotta. Sitten joku pyysi, että kirjoittaisin enemmän Neitsyt Mariasta, josta olin tehnyt graduni, ja joku toinen sanoi, että pientä rukousta käsittelevää kirjaani kysytään vieläkin.

Hyvien tekojen aarre. Kuva: Amanda-kustannus.

Niin asiat alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä ja huomasin aloittavani kolmen kirjan sarjaa. Niillä on katolinen lähtökohta, koska olen katolilainen, mutta todellisuudessa ne ovat minun kertomukseni itselleni omasta elämästäni, eräänlainen kasvuni ja elämäni rakennusainesten päiväkirja. Siksi niissä kaikissa on lainauksia samoilta ihmisiltä ja samoista kirjoista. Ne eivät ole mitään virallista katolista opetusta eikä suurta teologiaa. Niissä on aineksia, jotka ovat kantaneet minua eteenpäin silloinkin, kun olen kulkenut elämäni kaaoksesta toiseen. Ne ovat estäneet minua hätääntymästä.

Mukaan kummiksi

8/11/2014

0 Comments

Onnittelut Nenäpäivän tuloksesta niille, joille se kuuluu! On hyvä, että ihmiset innostuvat auttamaan. Mietin vain aina sitä, miksi on niin hirveän vaikea sitoutua auttamaan jatkuvasti joka kuukausi pienelläkään summalla. Ei sekään tylsää ole, vaikkei partoja ajetakaan.

Minä lahjoitan jo kolmekymmennen vuoden ajan samalle lastenkodille, kehitysmaan lapsille!, ja yritän innostaa ihmisiä tulemaan mukaan kummeiksi ja näkemään tiettyjen lasten elämän paranemisen. Mutta on sanottava, että "ystäviä ja jopa ihalijoita lastenkodilla on paljon, mutta kummeja vähän." Ja kuitenkin sanomme, että pienikin summa on hyvä tuki, kun se tulee säännöllisesti. - Olenko kateellinen? En ole, en halua keneltäkään mitään pois. Mutta olen pahoillani Yayasan Penghiburin Tuki ry puolesta.

Lastenkodin lapsia. Kuva: Yayasan Penghiburin Tuki ry

0 Comments

Elävistä ja kuolleista

6/11/2014

0 Comments

Katselin tämän aamun lehdestä kirjauutisia. Huomasin lukuisat elämäkerrat elävistä ja kuolleista. Tietofinlandiaehdokkaista on kolme kuudesta elämäkertoja, aiemmin eläneitä arvokkaita ihmisiä. Kirjakaupan mainoksessa tämän päivän sankareiden tarinoita. Kun katselen kirjahyllyäni ja ajattelen viime aikojen lukemisiani, niin niissäkin on useita elämäkertoja.

Pablo Nerudan 1970-luvun lopussa, kiireisinä vuosinani, ilmestynyt muistelmateos Tunnustan eläneeni. Se on kulkenut uskollisesti mukana, mutta nyt vasta huomasin, etten ollut silloin ehtinyt sitä lukea! Nyt luin ja se oli elämys. Miten mielenkiintoinen elämä monissa eri maissa ja kulttuureissa. Kun Koti aavikolla -sarjasssa oltiin pohjois-Chilen aavikolla, tunnistin Nerudan tarinoita. Samoin olin tunnistanut Chatvikin Patagonia, Patagoniasta. Miten kliseemäinen kuva ns. Latinalaisesta Amerikasta meillä pyöriikään! Ja katolisesta kirkosta siellä! Kun kirjoitin kirjaani Ruusuja Neitsyt Marialle, löysin Argentiinan kirkon (ja nykyisen paavinkin ohimennen) ilman ulkopuolisten kaikkitietäviä leimoja.

Sisar Benedicta Idefelt CSC. Kuva: pyhamaria.fi

Juuri kuolleen sisar Bendictan muistelmista löysin vastaavasti Brasilian, jota kyllä olin tuntenut jo paremmin, koska isä Thedor Rohner muutti sinne 70-luvulla tavallisen köyhän kansan pariin, ns. vapautuksen teologian kukoistusaikaan. Tosin suurin brasialainen minulle on piispa Helder Camara.

Neruda oli pitkään myös Aasiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Vaikka hän ei tunnekaan Jaavan maaseutua, on kuitenkin selvästi kysymys samasta maasta kuin Suprapto Ismudjiton muistemissa Kipu ja kauneus, joka kuvaa myös rikkaan jaavalaisen kulttuurin vapautumista siirtomaavallan otteesta. Oma kirjani Naisena Jaavalla kertoo nykyisen Indonesian jaavalaisesta kulttuurista ja maaseudun elämästä, erityisesti naisten näkökulmasta. Sitä kirjoittaessani tutustuin moniin ihmisiin ja asioihin, kansantarinoita julkaisin kirjassa Jaavalaisia legendoja.

Asiat liittyvät ja lomittuvat toisiinsa muodostaen elävän mosaiikin. Mielenkiintoista!

Tässä vain muutama esimerkki. Jatkan ehkä toisella kertaa matkaani ihmisten kokemustan kautta tässä yhteisessä maailmassamme.

0 Comments

<<Previous

Rukous Penghiburin lastenkodin puolesta

Kirje Indonesiasta

Tämän päivän hiljainen nauru itselleni

Lepra

Toinen aika asioiden hoidossa

Rukouksia Penghiburin lastenkodin puolesta

Vihreä muuri Afrikkaan

Kolme kirjaa, kolme perusasiaa

Mukaan kummiksi

Elävistä ja kuolleista

Marjatalta

Arkisto

Hakusanat

Linkkejä