Marjatalta-blogi

Toinen aika asioiden hoidossa

6/8/2018

Mietin tänään sisartani Anna-Liisaa, jolta tuli kirje. Toivon ja rukoilen, että hän jaksaa vielä muutaman kuukauden, kunnes Penghiburin lastenkoti on virallisesti siirretty uusien ihmisten hoitoon. Toinen maa, toinen kulttuuri, toinen aika asioiden hoidossa.

"Terveisiä teille lastenkodista, siis Indonesiasta Keski-Jaawalta," kirjoitti Anna-Liisa. "Teillä siellä on vielä kuuma kesä ja valoisat yöt. Meillä täälläkin on lämmintä +40 astetta. Kuivuus jatkuu, odottelemme sateita."

"Minä olen Indonesissa vielä - näyttää siltä ainakin tämän vuoden. Siksi pyydän jos jaksaisitte auttaa meitä taloudellisesti. Katoliset sisaret tulevat ottamaan lastenkotimme - mutta odotamme tärkeita papereita Itä-Jaavalta jotka lähetetaan Jakartaan. Kun ne tulevat sieltä tänne sisaret voivat aloittaa työn. He saavat kaikki maapaperit ym."

0 Comments

Rukouksia Penghiburin lastenkodin puolesta

17/5/2017

0 Comments

Tällä viikolla rukoilen erityisesti Penghiburin lastenkodin puolesta. Sisareni yrittää pitää lastenkotia Indonesiassa hengissä, kunnes saa luovutettua sen eteenpäin. Tällä viikolla on tärkeitä neuvotteluja siirron takia. Vähän pitäisi vielä jaksaa. Rukoilen, että kaikki menee oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti. Hänelle kiitos ja kunnia!

Lisätietoa lastenkodista:
Yayasan Penghiburin Tuki ry

Aikaisempia blogikirjoituksia tästä aiheesta löytyy mm. täältä ja täältä.

Kuva: Anna-Liisa Jaanu-Ismudjito

0 Comments

Vihreä muuri Afrikkaan

24/7/2016

0 Comments

3Satissa ilahduttava uutinen kaikkien järkytysten keskellä: Afrikassa on alettu rakentaa "vihreää muuria" Saharan eteläpuolella. Tarkoitus on istuttaa 1,5 kilometrin levyinen metsä mantereen poikki. Noin kymmenen vuotta sitten sisareni Anna-Liisa oli Emmauksen kokouksessa Burkina Fasossa. Hän kertoi siitä kuivuudesta ja pölyn pyörimisestä. Hän puhui siellä ja myöhemmin Emmauksessa ja joillekin muillekin puiden istuttamisen tärkeydestä. Hän kertoi heidän aikaansaannoksestaan vuoren metsistämisestä Jaavalla ja veden paluusta. Silloin näytti, ettei siihen kukaan tartu, mutta nyt afrikkalaiset ovat löytäneet puut ja aloittaneet Senegalista puiden istutukset. Ei Anna-Liisalla siihen ole mitään osuutta, mutta iloita saamme!

Kuvakaappaus 3sat-sivustolta. Napsauta kuvaa, jos haluat tietää lisää.

0 Comments

Kolme kirjaa, kolme perusasiaa

7/7/2015

Tulin mökiltä ja täällä odottivat juuri painosta tulleet kirjat. Seuraa lyhyt selitys siitä, miksi kirjoitin nuo kolme kirjaa, joilla olen teitä rasittanut useamman vuoden. Kirjat näyttävät katoliselta opetukselta tai joltain, mutta ne eivät ole sitä. Todellisuudessa viimeiset oppikirjat kirjoitin eläkkeelle jäädessäni kouluhallitukselle, joka julkaisi Yläkoulun katolisen uskonnon ja Lukion katolisen uskonnon. Siihen päättyyi 30 vuotta oppikirjoja, harjoituskirjoja, opettajien oppaita, vanhemoien oppaita ym.

Näiden kirjojen kirjoittamiseen ryhdyin muista syistä. Tertti Lappalainen, joka toimitti ekumeenisia kirjoja 1990-lvuvulla, oli ehdottanut, että kirjoittaisin omasta elämästäni, mutta se kauhistutti minua. Kun sitten perustimme Amanda-kustannuksen ja julkaisimme indonesialaista kieltä ja kulttuuria sekä Penghiburin toimintaa käsitteleviä kirjoja, poikani sanoi: "Kirjoita jotain katolista, kun siitä tiedät." Ajattelin asiaa pari vuotta. Sitten joku pyysi, että kirjoittaisin enemmän Neitsyt Mariasta, josta olin tehnyt graduni, ja joku toinen sanoi, että pientä rukousta käsittelevää kirjaani kysytään vieläkin.

Hyvien tekojen aarre. Kuva: Amanda-kustannus.

Niin asiat alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä ja huomasin aloittavani kolmen kirjan sarjaa. Niillä on katolinen lähtökohta, koska olen katolilainen, mutta todellisuudessa ne ovat minun kertomukseni itselleni omasta elämästäni, eräänlainen kasvuni ja elämäni rakennusainesten päiväkirja. Siksi niissä kaikissa on lainauksia samoilta ihmisiltä ja samoista kirjoista. Ne eivät ole mitään virallista katolista opetusta eikä suurta teologiaa. Niissä on aineksia, jotka ovat kantaneet minua eteenpäin silloinkin, kun olen kulkenut elämäni kaaoksesta toiseen. Ne ovat estäneet minua hätääntymästä.

Mukaan kummiksi

8/11/2014

0 Comments

Onnittelut Nenäpäivän tuloksesta niille, joille se kuuluu! On hyvä, että ihmiset innostuvat auttamaan. Mietin vain aina sitä, miksi on niin hirveän vaikea sitoutua auttamaan jatkuvasti joka kuukausi pienelläkään summalla. Ei sekään tylsää ole, vaikkei partoja ajetakaan.

Minä lahjoitan jo kolmekymmennen vuoden ajan samalle lastenkodille, kehitysmaan lapsille!, ja yritän innostaa ihmisiä tulemaan mukaan kummeiksi ja näkemään tiettyjen lasten elämän paranemisen. Mutta on sanottava, että "ystäviä ja jopa ihalijoita lastenkodilla on paljon, mutta kummeja vähän." Ja kuitenkin sanomme, että pienikin summa on hyvä tuki, kun se tulee säännöllisesti. - Olenko kateellinen? En ole, en halua keneltäkään mitään pois. Mutta olen pahoillani Yayasan Penghiburin Tuki ry puolesta.

Lastenkodin lapsia. Kuva: Yayasan Penghiburin Tuki ry

0 Comments

Elävistä ja kuolleista

6/11/2014

0 Comments

Katselin tämän aamun lehdestä kirjauutisia. Huomasin lukuisat elämäkerrat elävistä ja kuolleista. Tietofinlandiaehdokkaista on kolme kuudesta elämäkertoja, aiemmin eläneitä arvokkaita ihmisiä. Kirjakaupan mainoksessa tämän päivän sankareiden tarinoita. Kun katselen kirjahyllyäni ja ajattelen viime aikojen lukemisiani, niin niissäkin on useita elämäkertoja.

Pablo Nerudan 1970-luvun lopussa, kiireisinä vuosinani, ilmestynyt muistelmateos Tunnustan eläneeni. Se on kulkenut uskollisesti mukana, mutta nyt vasta huomasin, etten ollut silloin ehtinyt sitä lukea! Nyt luin ja se oli elämys. Miten mielenkiintoinen elämä monissa eri maissa ja kulttuureissa. Kun Koti aavikolla -sarjasssa oltiin pohjois-Chilen aavikolla, tunnistin Nerudan tarinoita. Samoin olin tunnistanut Chatvikin Patagonia, Patagoniasta. Miten kliseemäinen kuva ns. Latinalaisesta Amerikasta meillä pyöriikään! Ja katolisesta kirkosta siellä! Kun kirjoitin kirjaani Ruusuja Neitsyt Marialle, löysin Argentiinan kirkon (ja nykyisen paavinkin ohimennen) ilman ulkopuolisten kaikkitietäviä leimoja.

Sisar Benedicta Idefelt CSC. Kuva: pyhamaria.fi

Juuri kuolleen sisar Bendictan muistelmista löysin vastaavasti Brasilian, jota kyllä olin tuntenut jo paremmin, koska isä Thedor Rohner muutti sinne 70-luvulla tavallisen köyhän kansan pariin, ns. vapautuksen teologian kukoistusaikaan. Tosin suurin brasialainen minulle on piispa Helder Camara.

Neruda oli pitkään myös Aasiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Vaikka hän ei tunnekaan Jaavan maaseutua, on kuitenkin selvästi kysymys samasta maasta kuin Suprapto Ismudjiton muistemissa Kipu ja kauneus, joka kuvaa myös rikkaan jaavalaisen kulttuurin vapautumista siirtomaavallan otteesta. Oma kirjani Naisena Jaavalla kertoo nykyisen Indonesian jaavalaisesta kulttuurista ja maaseudun elämästä, erityisesti naisten näkökulmasta. Sitä kirjoittaessani tutustuin moniin ihmisiin ja asioihin, kansantarinoita julkaisin kirjassa Jaavalaisia legendoja.

Asiat liittyvät ja lomittuvat toisiinsa muodostaen elävän mosaiikin. Mielenkiintoista!

Tässä vain muutama esimerkki. Jatkan ehkä toisella kertaa matkaani ihmisten kokemustan kautta tässä yhteisessä maailmassamme.

0 Comments

Katse taaksepäin

25/9/2014

Eilen oli Penghiburin lastenkodin kummi-ilta Diakonissalaitoksella. Tervehdyksenä ote kirjastani Naisena Jaavalla:

Kun Yayasan Penghibur aloitti toimintansa Keletissä, sitä katseltiin varovasti ja uteliaina vähän kauempaa. Siinä oli outoja ihmisiä, Jakartasta tulleita. Koko Kelingin alue oli ollut hyvin suljettu, muutaman suvun jälkeläisten kansoittama. Anna-Liisa on edelleen ainoa alueelle pysyvästi asettunut ulkomaalainen.

Alueella ei ollut oikeaa lastenkotia koskaan aikaisemmin. Ja vielä enemmän: he toivat kotiinsa lapsia leprasairaalasta ja lepraa sairastavilta tai sairastaneilta vanhemmilta. Heille tuli lapsia, joita oli piiloteltu kanahäkissä tai suljettuina kotiin lukkojen taakse. Nämä lapset he kävivät ilmoittamassa yleiseen kouluun. Lapset menivät kouluun polkupyörällä. Keskikoululaiset jättivät pyörät kirkon pihaan ja menivät bussilla kauempana olleeseen kouluun. He olivat pukeutuneet siististi koulupukuihin. He olivat iloisia. He pysyivät yhdessä, ketään ei jätetty yksin koulumatkalla. Sitten he tuoksuivat hyvälle, sanoivat ihmiset. He olivat puhtaita ja he saivat tarpeeksi ruokaa.

Penghiburin lastenkoti tarvitsee uusia kummeja ja tukea!
Lue lisää...

Lapset toivat terveen tuulahduksen lastenkodista. He pärjäsivät koulussa hyvin. Kaikki olivat aina kymmenen parhaan joukossa luokallaan. Muutamat saivat aina koulusta stipendin, mikä tarkoitti, että lukukausimaksua ei tarvinnut maksaa.

Sitten tähän joukkoon tuli kehitysvammaisia, fyysisesti vammaisia. Kaikkia autettiin, hoidettiin ja rakastettiin. Kaiken huippu oli, että kaikki kävivät koulua, myös vammaiset. Kelingin alueen kylissä ihmiset saivat paljon uutta ajateltavaa.

Elokuvissa

16/9/2014

Olen yrittänyt saada yhden powerpoint-ohjelman käyttökuntoon huomiseen tilaisuuteen, jossa kerron sisareni työstä Indonesiassa. Sen kunniaksi yksi tarina kirjastani Naisena Jaavalla - Suomalaisen diakonissan tarina:

Kesällä 1995 osallistuin paikallisen helluntaikirkon järjestämään elokuvaesitykseen Murian-vuoren alarinteellä metsäaukiolla. Kansa istui maassa yön lempeässä lämmössä hyttysten syötävänä. Generaattori lakkoili välillä — sähköä ei alueella ollut — mutta tauon aikana yllä loisti kaunis tähtitaivas ja tropiikin yö oli ääniä täynnä. Olin paikalla Suprapton ja Anna-Liisan kanssa, joten kuuluin arvovieraisiin. Meidät sijoitettiin katoksen alle arvokkaille paikoille tuoleille istumaan valkokankaan taakse, joten näimme elokuvat nurjalta puolelta. — Se oli käänteinen ikivanhalle jaavalaisen varjoteatterin istumajärjestykselle. Kun hallitsija järjesti kansalle teatteriesityksen, kansa istui kankaan takana nähden nukkien varjot, jotka ovat kauniin pitsimäisiä nukkeihin tehtyjen reikien ansiosta. Värikkäät nahasta tehdyt varjonuket näkyivät hallitsijalle ja hoville.

— Esitettiin kolme lyhytelokuvaa, joista kaksi oli amerikkalaisia. Toinen elokuva oli helluntaiseurakunnan kokouksesta ja toinen Nooan arkista. Elokuvat olivat englanninkielisiä tekstitettyinä indonesiaksi, minkä lisäksi ne selostettiin kovaäänisten avulla jaavaksi, koska vanhempi väki ei ymmärtänyt tarpeeksi indonesiaa. Kolmas elokuva oli mielenkiintoisin, mutta en ymmärtänyt puheesta mitään, koska siinä kyläteatteri esitti jaavaksi näytelmän, jossa oli rakkautta, vaimon etsintää, noituutta ja uskollisuutta. Pääteemana oli evankeliumi, uusi oppi, josta kylän vanhimmat eivät osanneet päättää, pitäisikö se ottaa vastaan vai ei. Intomielinen nuori evankelista oli vakuuttunut asiastaan. Kun kylän johtaja oli dukunin lähettämän hengen avulla tappanut kilpakosijansa, jonka evankelista rukouksella herätti henkiin, ratkaisu uuden opin hyväksi oli selvä.

Esityksen päätyttyä hiljainen jaavalainen kansa hävisi yön peittämiin metsiin ja generaattori suljettiin.

"Usko voittaa maailman."

7/9/2014

Amanda-kustannuksen päivän tarina Suprapto Ismudjiton kirjasta Kipu ja Kauneus:

"Vuonna 1974 verikokeeni osoittivat negatiivista tulosta. Olin iloinen kuullessani sen. Sain lääkäriltä luvan poistua osastolta ja asua kylässä, joka kuului vielä sairaala-alueeseen. Kirkkomme oli rakentanut pienen mökin, jossa sain asua. Kylässä voin elää vapaammin, ja mennä vaikka Jakartaan kysymättä lupaa. ...

Minulle usko Jeesukseen Kristukseen toi voiton sairauksista, leprasta ja tuberkuloosista.

Fyysinen kuntoni ei ollut kovin hyvä ainakaan verrattuna entiseen, mutta en enää ollut huolissani tulevaisuudestani. Olin antanut kaiken Jumalan käsiin. Halusin vain seurata Jeesusta elämässäni. Kiitos hänelle, että olin saanut osallistua moniin virkistäviin hengellisiin kokouksiin, jotka olivat vahvistaneet uskoani. On totta, mitä Raamatussa sanotaan: "Usko voittaa maailman." Minulle usko Jeesukseen Kristukseen toi voiton sairauksista, leprasta ja tuberkuloosista.

Kun katson taaksepäin, näen, että elämäni on ollut täynnä surua. Jumala ei kuitenkaan jättänyt minua yksin, vaan lohdutti minua. Niinpä rukoilin ja kysyin, mitä voisin tehdä auttaakseni muita pääsemään murheidensa yli. Hän pani sydämeeni ajatuksen, että tekisin lehden nimeltä Penghibur, mikä merkitsee Lohduttajaa.
Tottelin tätä ajatusta. Marraskuun 15. päivänä 1980 ilmestyi ensimmäinen Penghibur-lehti, josta otettiin 75 kopiota. Lähetin sitä ystävilleni, erityisesti niille, jotka sairastivat lepraa. Lukijoiden tilaukset ovat nousseet 1500 kappaleeseen. Lukijoiden palautteen perusteella uskoin levikin vielä nousevan."

"Ei aina miellyttävä"

6/9/2014

0 Comments

Päivän tarina on taas Suprapto Ismudjiton kirjasta Kipu ja kauneus. Hän kertoo tapaamisestaan Indonesian tunnetuimman kirjalijan kanssa. Olin löytänyt yhden hänen kirjansa Pasilan kirjastosta 1990-luvun alussa. Sen lukeminen oli suuri elämys.

"Kirjailija Pramoedya Ananta Toer vieraili vuonna 1956 Malangissa ja esiintyi kaupungintalolla. Osallistuin tilaisuuteen Suara Rakjat -lehden nuorena toimittajana. Pramoedya oli silloin 31-vuotias.

Kuva: Kuvakaappaus YouTubesta

Katso YouTube-video indonesialaisista kirjailijoista.

En enää muista paljon siitä, mitä Pramoedya puhui. Muistan kuitenkin hänen puhetapansa ja ilmapiirin yleisön keskuudessa hänen puhuessaan. Häntä kuunneltiin hyvin vakavasti.

Hän puhui taiteesta. Hän oli juuri palannut Hollannista ja liittynyt LEKRA-järjestöön. Se oli Lembaga Kebudayaan Rakyat, Kansan kulttuurin insituutti, joka tunnettiin vasemmistolaisena organisaationa.

Hän sanoi, ettei taide ole olemassa vain itseään varten. Taiteen tulee heijastaa sosiaalista todellisuutta, ja sen tulee toimia sosiaalisten uudistusten käyttövoimana.

0 Comments

<<Previous

Toinen aika asioiden hoidossa

Rukouksia Penghiburin lastenkodin puolesta

Vihreä muuri Afrikkaan

Kolme kirjaa, kolme perusasiaa

Mukaan kummiksi

Elävistä ja kuolleista

Katse taaksepäin

Elokuvissa

"Usko voittaa maailman."

"Ei aina miellyttävä"

Marjatalta

Arkisto

Hakusanat

Linkkejä