Viime päivien tapahtumat ja tämän päivän HS:n kirjoitus atomiuhasta saivat minut ottamaan käteeni jesuiittaisä Gerard W. Hughesin kirjan. Avasin sen ja silmiini osui seuraava teksti:
 | "Taiteilijan kanssa käymäni keskustelu tuli usein mieleeni koko vaelluksen loppuajan ja se on yhä mielessäni. Pelkästään taide ei ilmaise länsimaisen sielumme menetystä. Menetys ilmenee myös järjen korottamisena jumalan asemaan ja tunteiden halveksuntana, aivan kuin ne olisivat jonkinlainen heikkous, joka järkevän ihmisen olisi voitettava, mutta suvaittava sitä 'heikkoutta' naisissa! Hengellisyytemme pirstoutunut luonne on kaikkein selkeimmin ja vaarallisimmin ilmaistu ajatuksissamme kansallisesta puolustuksesta ja turvallisuudesta. Yleensä lännessä kristityt ja ateistit ovat yhtä lailla hyväksyneet sen, että turvallisuutemme voidaan taata vain uhkaamalla vihollistamme sellaisella tuholla, että jopa oma selviytymisemme on vaarassa niin tehdessämme. |
Sielujemme menettäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että olemme menettäneet näkemyksen koko luomakunnan ja kaikkien ihmisten ykseyttä koskevasta totuudesta. Siitä seuraa, että mitä hyvänsä tuhoa me aiheutamme toiselle, se on aina tuhoa, joka vaikuttaa meihin itseemme. Koska olemme pirstoutuneita hengeltämme, luomme sen vuoksi erottavia muureja ympärillemme ja kutsumme sitä rauhan säilyttämiseksi."
Gerard W. Hughesin kirjasta Jalkaisin Jerusalemiin - Pyhiinvaellus rauhan puolesta.
Gerard W. Hughesin kirjasta Jalkaisin Jerusalemiin - Pyhiinvaellus rauhan puolesta.
RSS Feed
