Marjatalta-blogi

Aamukahvilla elämän merkityksen jäljillä

29/9/2020

Aamukahvilla tänään televisio oli auki. Piispa Juha Pihkala ja professori Esko Valtaoja olivat kertomassa uusimmasta keskustelukirjastaan, jonka aiheena on elämän tarkoitus. En puutu suurten miesten puheisiin. Mutta Valtaoja kertoi yhden hauskan asian: heidän ensimmäisen kirjansa jälkeen jotkut tähtitieteeilijät olivat ihmetelleet, että piispakin tietää maan kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin!

Kuva: Kuvakaappaus Yle Areenasta.

Minä, vähäinen teologi totean, että ilokseni olen tiennyt sen lapsesta saakka. Olen myös kerännyt muutakin tietoa itselleni maailmasta, maailmankaikkeudesta, historiasta ja muustakin. Olen myös rohjennut kirjoittaa kirjan Maan tomua ja taivaan valoja, jossa pohdin näitä asioita ja tarkastelen niitä Raamatun alkukertomusten kautta, joita rakastan.

Kaikkea sitä ihminen tekee, kun ei tiedä paikkaansa.

Otteita ja mietteitä kirjasta Maan tomua ja taivaan valoja tässä blogissa

0 Comments

Valkoiset merkkivalot

26/9/2020

0 Comments

Luin Konni Zilliacuksen siirtolaiskertomuksia. Yksi rehti ja rehellinen suomalainen veturinkuljettaja ei suostunut lakkoon. Lakkojohtaja päätti raivata hänet pois ja aiheutti onnettomuuden, jossa suomalainen loukkaantui kuolettavasti.

Zilliacus lopettaa yksinkertaisen kauniisti:

- Valkeata valoa! sanoi hän selvästi - nyt saamme antaa mennä!

Käsi haparoi jotain, - sitten painuivat huulet kiinni. Hänen viimeinen matkansa oli alkanut. Ja luultavaa on, että merkkivalot olivat valkoiset koko matkan loppuasemalle saakka.

Juna Kalliovuorten maisemissa 1870-luvulla. Kuva: Bryon H. Gurnsey, Getty Open Content

0 Comments

Kirjojen kustantamisesta

19/9/2020

0 Comments

Matkin yhtä tuntemaani kirjailijaa ja katsoin, onko Adlibriksellä minun kirjojani. On 10 kirjoittamaani ja 3 suomennosta. Edes jotain, mutta sinnehän ne hukkuu

Mietin pitempäänkin kirjojen kustantamista, jota olen harjoittanut 14 vuotta, en vain omia kirjojani. Amanda-kustannuksen kirjat ovat pitkälti katolisuutta tai Indonesiaa käsitteleviä. On myös historiaa. Sitten meillä on toinen linja, jossa julkaistaan uusintapainoksia 1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan alkupuolella julkaistuista kirjoista, sekä tietokirjoja että monenlaisia romaaneja jo noin 200.

Kaikista olen oppinut jotain uutta ihmisestä, maailmasta ja uskonnosta. Ihan mitä tahansa emme julkaise, mikä ei tarkoita, että käsikirjoitukset joita emme ole ottaneet vastaan, olisivat huonoja. On ollut ehkä vain sellainen ajankohta tai jotain.

Nyt kun Reenpää kuoli ja hänestä kirjoitettiin, että hän halusi levittää sivistystä, ilahduin (en kuolemasta). Viime vuonna paikallislehtemme kolumnisti kiitti Amanda-kustannusta ja Tiberius kirja -linjaamme siitä, että teemme sivistystyötä. Sitä juuri haluammekin tehdä, sivistys mahdollisimman laajasti ajatellen, vaikka lähes olemattomilla resursseilla.

Minä henkilökohtaisesti jo opettejana ollessani halusin opettaa ajattelua, katolista ajattelua, humaania ajattelua, luonnon ja ympäristön tiedostavaa ajattelua.

0 Comments

"Mielen matka ihmisyyden juurille"

28/3/2020

0 Comments

Anna-Riina Hakala on kirjoittanut Vartija-lehteen arvostelun kirjastani Maan tomua ja taivaan valoja - Kaikuja Raamatun alkukertomuksista. Hän on hyvä ja terävä kirjoittaja. Ilo lukea. Lukisin mielelläni tällaisen arvostelun, vaikka se ei olisikaan minun kirjastani.

Kiitos Anna-Riina Hakala!

Kuva on kuvakaappaus Vartija-lehden nettisivuilta.

Tämän blogin Maan tomua ja taivaan valoja -maininnat

0 Comments

Mietteitä elämästä ja kirjoittamisesta

27/10/2019

0 Comments

Facebook kysyy, mitä mietin. Mitäkö mietin? Itseäni ja elämääni mietin. Luin Antti Nylénin kirjoituksen, jossa hän pohtii kirjailijan osaa tässä maassa. Ei se mikään helppo osa ole.

Jo eilen mietin sitä, miksi jonkun pitää ruveta kirjoittamaan, kun toiset voivat vain istua rauhassa mukavaan tuoliinsa lukemaan toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja. En pidä itseäni varsinaisesti kirjailijana, koska en ole koskaan elänyt kirjoittamisella. Sanon olevani tietokirjailija, koska kuulun Suomen tietokirjailijoihin ja yhdistys toivoo, että ammattinimeä käytetään.

Kuvitettu kirjain L: Nainen rukoilee kirja kädessä. Ranskalais-flaamilainen illuminaatio 1200-luvun jälkipuoliskolta. Kuva: Getty Open Content

Jo lapsena suunnittelin kyllä tulevani kirjailijaksi, mutta sitten teologia vei mennessään ja sen jälkeen piti ruveta töihin, jotka täyttivät kaiken sen ajan, minkä perheeltä suinkin voin ottaa. Työssä oli niin paljon kirjoitettavaakin: oppimateriaaleja, vanhempien kirjeitä, opettajan oppaita, artikkeli sinne ja toinen tuonne. Siinä ehti harvoin miettiä yhtään mitään.

Jäätyäni oikeasti eläkkeelle, mietin, mitä tehdä, ettei aika tule pitkäksi enkä tylsisty. Aloin kirjoittaa ja perustin kustantamon! Pähkähullu idea. Ensimmäinen kirjani oli Suomi-indonesia-suomi sanakirja. Sitten yksi kirja ja pari käännöstä, jotka kaikki koskivat Indonesiaa. Outo idea sekin. Poikani sanoi, että voisin kirjoittaa jotain katolista, kun "siitä jotakin tiedät". Sitten aloin kirjoitta jotakin ja julkaista muidenkin kirjoituksia. Ja olihan se ihan hauskaa.

0 Comments

Aamukahvilla elämän merkityksen jäljillä

Valkoiset merkkivalot

Kirjojen kustantamisesta

"Mielen matka ihmisyyden juurille"

Mietteitä elämästä ja kirjoittamisesta

Marjatalta

Arkisto

Hakusanat

Linkkejä