"Kristittyinä olemme ennen kaikkea Jumalan kutsumia hänen yhteyteensä, vastaamaan rakkaudellamme hänen rakkauteensa. Kuten olemme huomanneet, saamme kiittää ja ylistää Jumalaa kaikesta hänen meille tekemästään hyvästä. Me olemme osa Jumalan maanpäällistä perhettä, ja uskovien yleisen pappeuden vuoksi tehtävämme on kantaa kiitosuhria ja ylistysuhria samoin kuin syventää perheyhteisön rukouselämää ja yhteyttä toisiimme. Messu ei ole papin yksinpuhelua tai hänen yksinoikeuttaan, vaan kaikki yhteen kokoontuneet rukoilevat, kiittävät, uhraavat, heidät vedetään syvempään communioon, koinoniaan tai yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa. | Kaikkien kristittyjen yleinen, erityisesti maallikoiden, tehtävä on hallita maata Jumalan suunnitelmien mukaan. Siihen kuuluu, että käytämme Jumalan luomistyötä työssämme ja muissa toimissamme ja suojelemme sitä väärinkäytöksiltä. |
Nämä kaksi tehtävää kuuluvat yhteen. Elämämme on jakamaton kokonaisuus ja sen vuoksi sekä ammattimme että perhe-elämämme ja sosiaaliset kanssakäymisemme ovat yhtä paljon tekemisissä Jumalan kuin rukouksiemmekin kanssa. Me emme voi erottaa sunnuntaita arjesta, hengellistä maallisesta, jumalanpalvelusta työelämästä. Jopa silloinkin, kun emme suoranaisesti käänny rukouksessamme Jumalan puoleen, hän on mukana harkinnoissamme ja päätöksissämme. ja tekemättä jättämisissämme."
Lainaus on kirjasta Kuka sinä olet, Jumala, ja kuka minä olen?