Itsenäisyyspäivän teksti Vanhasta testamentista profeetta Jesajalta: "Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua: Meillä on lujasti varustettu kaupunki, meidän turvaksemme hän on rakentanut muurit ja vallit. Avatkaa portit, että vanhurskas kansa saa astua sisään, kansa, jonka uskollisuus ei horju. Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun. Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat ja heidän ylhäisen kaupunkinsa, hän raastoi sen alas, raastoi alas maan tomuun. Jalat sitä tallaavat, köyhien jalat, maan vähäisten askelet." |
0 Comments
Paikallislehden päivän sana: Itse Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. 2. Tess. 3:16
Viime päivien tapahtumat ja tämän päivän HS:n kirjoitus atomiuhasta saivat minut ottamaan käteeni jesuiittaisä Gerard W. Hughesin kirjan. Avasin sen ja silmiini osui seuraava teksti:
Sielujemme menettäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että olemme menettäneet näkemyksen koko luomakunnan ja kaikkien ihmisten ykseyttä koskevasta totuudesta. Siitä seuraa, että mitä hyvänsä tuhoa me aiheutamme toiselle, se on aina tuhoa, joka vaikuttaa meihin itseemme. Koska olemme pirstoutuneita hengeltämme, luomme sen vuoksi erottavia muureja ympärillemme ja kutsumme sitä rauhan säilyttämiseksi."
Gerard W. Hughesin kirjasta Jalkaisin Jerusalemiin - Pyhiinvaellus rauhan puolesta. YK:n päivä. Kansojen ja kansalaisten yhteenkuulumisen ja yhteistyön päivä. Oikeudenmukaisuuden ja rauhan päivä. Olkoon näin!
Pyhän Birgitan keskiaikaisen viisaan naisen juhlapäivänä jaan erään toisen viisaan naisen kokemuksia. Jeesuksen pikkusisarten sääntökunnan perustajasta pikkusisar Magdeleinesta kerrotaan: Pikkusisar Magdeleinen innokkuus etsiä raja-alueita ja esteitä, elää niiden läheisyydessä ja milloin vain mahdollista, ylittää ne, oli johtoaihe hänen elämässään. Jokaisessa maassa häntä vetivät puoleensa rajat, jotka surullisesti jakoivat tuon maan kahtia tai katkaisivat tien naapurimaihin.
Tapirape- ja caiapo-kansojen tapauksessa Brasiliassa pikkusisaret yrittivät löytää tien eheytymiseen siellä, missä oli vihaa, yrittämällä ystävystyä caiapoiden kanssa vaikka elivät tapirape-kansan parissa ja samastuivat heihin. ”Ennen lähtöäni kerroin ajatukseni pikkusisarille. Heidän oli määrä tulla tapirapeiksi niin, että siinä asemassa he pääsisivät toisten luo ja rakastaisivat heitä. Kuitenkin he pysyisivät aina ’tapirapeina, jotka rakastavat caiapoja’, murhaajiaan. Heidän oli oltava enemmän kuin vain pieni liitos tai silta heidän välillään.”
Kysymyksessä oli äärimmäinen ponnistelu solidaarisuuden puolesta, jolla yritettiin palauttaa rauha. Pikkusisar Magdeleine huomasi, missä tilanne oli vaikea ja missä oli ristiriitoja. Libanonissa hän kuuli kahdesta kylästä: toinen oli Hermel-niminen muslimikylä ja toinen kristitty kylä Ras-Baalbeck. Kylät olivat olleet toistensa vihollisia 50 vuoden ajan. Hän tahtoi pikkusisaret rauhan ja ystävyyden tuojiksi noiden kahden kylän välille. Vuotta myöhemmin päätettiin aloittaa yhteisö kummassakin kylässä. Angelica Daikerin kirjasta Yli rajojen - Jeesuksen pikkusisar Magdeleinen elämä ja spiritualiteetti |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |