Juudas sai Jeesukselta lisänimen Taddeus, mikä merkitsee rohkeaa. Hän toimi Israelista itään: Syyriassa, Armeniassa ja Persiassa. Hänen kunnioituksensa on kasvanut 1800- ja 1900-luvuilla. Varmaan siksi, että häntä pidetään erityisesti auttajana epätoivoisissa ja toivottomissa asioissa. Niitä on parin viimeksi kuluneen vuosisadan aikana ihmisten ja kansojen keskuudessa riittänyt. Kölnissä yllätyin kerran, miten paljon kynttilöitä paloi Juudas Taddeuksen kuvan edessä. Simon Kiivailija, selootti eli roomalaisen miehityksen vastustaja, toimi diasporassa elävien juutalaisten keskuudessa, mikä sopisi hyvin hänen kansalliseen identiteettiinsä. Miksi heistä tiedetään niin vähän? Oma arveluni syyksi on, että he toimivat maantieteellisesti eri alueilla kuin Pietari ja Paavali. |
Kaikki muut suuntasivat toimintansa Vähään-Aasiaan tai itään. Ortodoksit kohtaavat nämä apostolit eri tavalla. Intiassa apostoli Tuomas on arvossaan.
Meitä ns. länsimaisia ihmisiä vaivaa tietynlainen sokeus, on aina vaivannut. Katsotaan vaikka historian kirjoitusta ja historian opetusta. Eurooppa on kaiken keskus ja maailman periferia otetaan esille vain suhteessaan Eurooppaan, en nyt ota esille Pohjois-Amerikaa, joka kantaa eurooppalaista perimää. Talous on tuonut viime aikoina myös Aasian tietoisuuteemme ja taudit Afrikan, kärjistetysti sanoen.
Voisiko apostolien esimerkki tuoda muun maailman meidän kristittyjen tietoisuuteen myös Jumalan lasten maailmana?