Tämän päivän kaksi laupeudentyötä mietiskeltaväksi ovat nälkäisten ruokkiminen ja epätietoisten neuvominen. "Carolina Maria de Jesus oli brasilialainen nainen, joka 1950-luvulla kirjoitti päiväkirjaa nälästä ja köyhyydestä. Hän asui slummissa ja jätepaperia ja muuta poisheitettyä keräten ruokki lapsensa. Ote hänen päiväkirjastaan: | Eräänlaisen adventtikalenterin 8. osaMarjatta lainaa |
Nälkäisten ruokkiminen
... Vankiloissa mustat olivat syntipukkeja. Mutta valkoiset ovat nyt sivistyneempiä. He eivät kohtele meitä halveksien. Valistakoon Jumala valkoisia, että mustat tulisivat onnellisiksi.
Sataa edelleen. Minulla on vain papuja ja suolaa. Sade on rankka. Kuitenkin olen lähettänyt lapset kouluun. Minä kirjoitan, kunnes sade loppuu. Sitten menen Senhor Manoelin luokse myymään romurautaa. Romuraudasta saamallani rahalla ostan riisiä ja makkaraa. Sade on vähän hellittänyt. Menen ulos. ... Minun käy niin sääliksi lapsiani. Kun he näkevät ruokaa, he huutavat: 'Eläkoon äiti!'
... On satanut; on tullut kylmä. Talvi tulee. Ja talvella syödään enemmän. Vera alkoi pyytää ruokaa. Mutta minulla ei ollut mitään. Se oli näytelmän uusintaesitys. Minulla oli vain kaksi cruzeiroa. Halusin ostaa vähän jauhoja ja tehdä käristystä. Pyysin Dona Alicelta ihraa. Hän antoi minulle ihraa ja riisiä. Oli jo kello yhdeksän illalla kun söimme.
Ja niin minä taistelin 13. toukokuuta 1958 nykyajan orjuutta vastaan: nälkää vastaan!” Epätietoisten nevuominen"Kirkolliskokouksen jälkeen kirkossa on syntynyt monenlaisia liikeitä ja aktiviteetteja, joihin maallikot ovat innokkaasti osallistuneet. Eri maanosien paikalliskirkoissa painopisteet ovat eri asioissa: yhteiskunnassa, nuorissa, koulutuksessa jne.. Etenkin latinalaisessa Amerikassa, missä köyhyys on laajojen kansanosien ongelma, on syntynyt yhteiskunnallisesti suuntautuneita ryhmiä, jotka ovat aktiivisesti ajaneet köyhien asiaa. Sisar Benedicta Idefelt kertoo kirjassaan Viipurista Vatikaaniin, miten hän heräsi huomaamaan Brasilian yhteiskunnan eriarvoisuuden ja köyhien toivottoman aseman. Hän jätti opetustyönsä hyväosaisten joukossa ja toimi aktiivisesti yhteiskunnan muuttamiseksi, kunnes hän joutui muuttamaan pois maasta. |
Brasiliassa piispa Helder Camara ei jättänyt hallitusta rauhaan. Hänet siirrettiin syrjäiseen maan kolkkaan toivoen että hän vaikenisi. Siellä hän sai uudistuksia aikaiseksi ja kannusti ihmisiä yhteiskunnan väkivallattomaan uudistamiseen. Samaan aikaan latinalaisessa Amerikassa laajalti vaikuttanut vapautuksen teologia otti poliittisemman linjan. Se oli vasemmistolaista ajattelua samaan aikaan kun kylmä sota vallitsi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vapautuksen teologia sai osittain syyttään kommunismia ajavan leiman. Kuten Dom Helder Camara sanoi: ”Kun annan ruokaa köyhille, he sanovat, että olen pyhimys. Kun kysyn, miksi köyhillä ei ole ruokaa, sanotaan, että olen kommunisti.”