| Tämän päivän evankeliumiteksti on Matt. 25:31-46. Kerron siihen liittyvän muiston. Se on aika pitkä, mutta sallinette. Ehkä joku saa siitä jotain itselleenkin. Olin opiskeluaikanani muutaman kerran kesätöissä Rinnekodin kehitysvammaisten laitoksessa Espoossa. Yhtenä kesänä olin osastolla, jossa oli niin sanottuja ”työpoikia”. He olivat henkiseltä tasoltaan leikki-ikäisestä esikouluikäiseen, iältään 16-42. Kaikki olivat laitoksen töissä auttamassa erilaisissa tehtävissä: osastoilla, keittiössä, puutarhassa jne. He olivat hyvin tietoisia asemastaan ja osaamisestaan. He olivat myös hyvin hengellisiä, pitivät keskenään hartauksia ja lauloivat hengellisiä lauluja. Yksi pojista kutsui iltaisin muut huoneeseensa ja luki Raamattua pitäen kädessään jotain kuvakirjaa, joskus oikein joskus väärin päin. Sitten laulettiin ja hän ”säesti” soittimellaan, joka oli käytettyjä paristoja lipaston reunalla. Ne olivat koskettavia hetkiä. |  Kristus Kuningas. Saksalainen illuminaatio n. vuodelta 1025-1050. Kuva: Getty Open Content |
Eräänä iltana pojat olivat kokoontuneet suurimpaan huoneeseen keskustelemaan. Yksi tuli hakemaan minua. He näyttivät kirjaa, jossa oli Raamatun tekstejä ja niihin liittyviä kuvia. He halusivat tietää, ”mitä tämä oikeasti merkitsee”. He näyttivät tummanpuhuvaa grafiikan lehteä, jossa kuningas istui keskellä ja oikealla puolella olevat ihmiset vaelsivat ylöspäin vuoren rinnettä, vasemmalla puolella mentiin alas syviin luoliin.
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Matt 24:31-39 | Kysyin, olivatko he lukeneet tekstin. Eivät olleet, se oli liian vaikea, vaikka pari poikaa osasikin lukea. Luin tekstin heille, ja he kysyivät, mistä sen oikeasti tietää, kumpaan ryhmään kuuluu. Sanoin, ettei heidän tarvitse olla huolissaan, he kuuluvat kyllä oikealle. ”Tädit sanovat aina noin, mutta mistä sen oikeasti tietää?” Vanhin pojista oli apulaisena pienten osastolla. Sanoin: ”Erkki, kun joku lapsista pyytää vettä, annatko sitä hänelle?” ”Annan aina heti. Käyn hakemassa, enkä pidä lasta janoisena. Tädit sanovat, että ihan kohta mennään sisään, sitten saat. Minä menen heti.” ”Entä kun lapsen vaatteet likaantuvat tai kastuvat?” ”Vaihdan ne heti ja otan kaapista lapsen oman vaatteen, enkä kenen tahansa.” Näin kävimme läpi hänen päivittäisiä tehtäviään. Tiesin, että hänen vastauksensa olivat totta, hän oli hyvin tunnollinen kaikessa. Sitten sanoin: ”Nyt ei sano täti, vaan nyt sanoo Jeesus: ’Erkki, kaiken, minkä olet tehnyt näille lapsille, olet tehnyt minulle. Tule minun valtakuntaani’.” |
Levollinen hiljaisuus täytti huoneen. Puhuimme vielä muidenkin tehtävistä. Seuraavana aamuna Erkki tuli luokseni ja sanoi: ”Kiitos, kun eilen selitit. Nukuin yön ihan rauhallisesti, kun ei enää tarvitse pelätä, kummalle puolelle joutuu.”
Ote kirjastani Hyvien tekojen aarre - Laupeudentöitä tekemään
RSS Feed
