Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Psalmista 36 |
0 Comments
Toinen pääsiäispäivä, jolloin muistetaan Emmauksen tiellä vaeltavia Jeesuksen seuraajia, jotka luulivat kaiken olevan ohi, mutta kohtaavatkin ylösnousseen Herransa. Kirjani Rukouksen salaisuus 2. luku käsittelee kohtaamisia. Se alkaa:
Yksi pääsiäisajan muisto nuoruudestani. Pääsin Oulunkylän luterilaisen seurakunnan kuoron mukana Leningradiin vappumatkalle. Vappu oli sinä vuonna tiistaina, joten sunnuntai oli Neuvostoliitossa normaali työpäivä. Menin siskoni kanssa yhteen ortodoksiseen kirkkoon liturgiaan. Kirkon ulkopuolella oli ihmisiä, jotka huusivat ja haukkuivat kirkkoon menijöitä, jotka äänettominä ja päätä kääntämättä menivät sisään. Kirkkoon tuli vanhoja ja nuoria, työmiehiä rakennuksilta suoraan. Kirkossa oli kaksi kerrosta. Alhaalla paloi paljon kynttilöitä ikonien edessä, mutta ihmisiä siellä ollut. Ihmettelimme sitä, kunnes huomasimme, että sivussa nousee portaat ylös. Menimme varovasti katsomaan. Kirkkosali oli lähes täynnä hiljaa itsekseen rukoilevia ja väkeä tuli koko ajan lisää. Sisään tuli viisi nuorta miestä, itsevarmoja, röyhkeitäkin ja naureskelevia. He kuljeskelivat ympäriinsä ja ihmiset väistyivät ja antoivat heille tietä. Jotkut yrittivät nauraen matkia ristinmerkkiä. Liturgia alkoi melko hiljaisena ja kaikki jatkui ennallaan. Sitten papisto lauloi mahtavasti "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi." Kirkkokansa yhtyi lauluun yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntui, että kattokin nousee laulun voimasta. Nuoret häiriköijät syöksyivät kirkosta ulos aivan kauhistuneen näköisenä. Yksi heistä tuli takaisin ja jäi ovensuuhun hiljaa seisomaan. Hän katseli ihmeissään ympärilleen ja pysyi siinä liturgian loppuun asti. Herramme Jeesus elää! Iloitkaamme ja riemuitkaame.
Ylistäkäämme kaikkiavaltiasta Jumalaa, Isää ja Poikaa ja Pyhää henkeä! Pyhä lauantai: Jeesus on kuollut ja hänen ruumiinsa on haudan hiljaisuudessa. Missä hän itse on? Kirjassani Maan tomua ja taivaan valoja pohdin myös aikaa ja ajantajua. Siitä ote:
Päivän miete omasta päästäni. Saattaa olla ärsyttävä, joten jatkat lukemista omalla vastuullasi.
Molemmilta jää kokematta se suuri ja turvallinen maailman näkeminen ja ymmärryksen etsiminen, mikä tulee oivalluksesta, että maailma on Jumalan maailma, jossa me olemme saaneet lahjaksi oikeuden elää, tutustua siihen aina syvemmin ja ihailla sitä kaikilla aisteillamme.
Rukoilen sairaiden, väsyneiden ja yksinäisten puolesta. Herra, armahda meitä. Kiitän Jumalaa kaikesta ihmeellisestä avusta, jonka hän antaa. Kiitos ja ylistys sinulle, Herra.
|
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |