Kirjani Rukouksen salaisuus 2. luku käsittelee kohtaamisia. Se alkaa:
|
Kohtaaminen merkitsee Raamatussa ihmisten kohtaamista toinen toistensa kanssa ja Jumalan kohtaamista. Vanhassa testamentissa profeetat kohtasivat Jumalan, kun hän kutsui heidät. Heistä tuli Jahven edustajia ihmisten keskuudessa. Uudessa testamentissa Jeesus on Isän edustaja. Ihmiset kohtaavat Jumalan Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa. Jeesuksen kohtaamiset ihmisten kanssa muuttivat heidän elämänsä: Jeesuksen ja syntisen naisen kohtaaminen, Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen, Jeesuksen ja monien sairaiden kohtaaminen. Ylösnousseen Jeesuksen ja Emmauksen tiellä kulkevien seuraajien kohtaaminen ja heidän siirtymisensä murheesta iloon, kun he olivat tunteneet Jeesuksen leivän murtamisesta. |
Kohtaaminen
Syvään murheeseen käpertyneinä he vaelsivat pois, jättivät kaupungin vuorten autius silmiensä edessä. Vieraan ilmaantuminen antoi aiheen vain kerrata tapahtunutta, uppoutua suruun. Vieraan sanat, kuin raikas tuuli, kuin vilvoittava sade, kuin syttyvä hiillos. “Eikö sydämemme aivan kuin palanut, kun hän puhui!” | Vieraasta vaikea erota, “jää luoksemme, on jo ilta”. Leivän murtaminen voittaa kuoleman ja menetyksen surun, silmät aukeavat, usko auttaa näkemään: Herra elää. Tie kaupunkiin on lyhyt jalkojen juosta, vuoret iltaruskon punaa liekehtien heijastavat sydämen riemua. |