Marian rakkauden kasvoja ovat etsineet vuosisatojen ajan köyhät ja kärsivät, äidit ja lapset, miehet ja naiset, unohdetut ja rakastetut. Häneen on turvauduttu ja hänelle kerrottu oman elämän asioita kuin hyvälle äidille ikään. Kirjasta Ruusuja Neitsyt Marialle
0 Comments
Tänään on pyhän Joosefin, Neitsyt Marian puolison juhlapyhä.
Aamulla avasin kirjani Ruusuja Neitsyt Marialle. Se aukesi kohdalta, jossa kerroin pojantyttärestäni Violasta. Istuin vähän alakuloisena ja avasin Facebookin. Se tarjosi minulle ihanaa muistoa neljän vuoden takaa. Siispä otan pätkän kirjoituksestani:
... Hän eli niin vähän aikaa ja kävi vain näyttäytymässä, mutta hän ei lakkaa olemasta ensimmäinen ja rakas, vaikka suru vähitellen vaimenee. Kuitenkin katsoessani hänen kuvaansa kyselen välillä, mikä ihmeen kiire hänellä oli.
Surun tilalle on jo tullut ilo toisesta lapsesta, jonka kasvua saan seurata. Usein käännyn Jumalanäidin puoleen pyytäen: “Rakasta ja suojele minun lapsiani ja lapsenlastani kuten suojelit omaasi. Rukoile meidän puolestamme.” Herran temppeliintuomisen juhla vakiintui 500-luvulla neljäkymmentä päivää joulusta helmikuun 2. päivään. Juhla oli vanhempi, ainakin edellisen vuosisadan alusta. Kerrotaan, että juhlaa vietettiin yhtä suurella ilolla kuin pääsiäisen alkamista. Juhla kuuluu oikeastaan Herran päiviin, mutta siinäkin Marialla on tärkeä osa. Siinä muistetaan pyhän perheen käyntiä Jerusalemin temppelissä uhraamassa kiitosuhria. Silloin Herra Jeesus vaikkakin vielä lapsi kohtasi vanhan liiton kansan.
Vanhan liiton profeetaalliset sanat sanoi Messiaan tuloa odottanut vanha Simeon: “Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille” (Luuk. 2:29-33). Lännessä juhlan merkitys muuttui enemmän Maria-juhlaksi, Marian puhdistuminen synnytyksen jälkeen. Simeon lausui myös ennustuksen Jeesuksen kärsimyksesta ja kuolemasta sanoessaan Marialle, että hänenkin sydämensä läpi on miekka käyvä. Myöhemmin juhlaan liittyi kynttiläkulkue ja kynttilöiden siunaaminen. Suomessa juhlasta käytetään myös kansanomaista nimeä kynttilänpäivä. Katolisessa kirkossa nimi muutettiin 1960-luvulla alkuperäiseen muotoonsa Herran temppeliintuominen.
Toinen mariaaninen ennustus Vanhassa testamentissa on 700-luvulta eKr., jolloin kuningas Aahaksen aikaan Daavidin kuningashuone oli vaarassa luhistua. Kuningas oli niin peloissaan, ettei uskaltanut edes pyytää profeetan kehotuksesta huolimatta merkkiä Jumalalta. Profeetta Jesaja sanoi siihen: “Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:13-14).
Kirjasta Ruusuja Neitsyt Marialle
Tänään aloittaa paavi Franciscus laupeuden riemuvuoden ja sen merkiksi hän avaa "laupeuden oven", Pietarin kirkon pyhän oven, "josta sisään käyvä voi kokea Jumalan rakkauden, Jumalan, joka lohduttaa, antaa anteeksi ja antaa toivon." Kaikissa katolissa hiippakunnissa avataan pyhä ovi pyhiinvaellusta varten. Helsingin hiippakunnassa piispa Teemu Sippo avaa laupeuden oven Pyhän Henrikin katedraalissa sunnuntaina. Liturgisessa kalenterissa 8. joulukuuta on AUTUAAN NEITSYT MARIAN PERISYNNITTÖMÄN SIKIÄMISEN JUHLAPYHÄ. Sen kunniaksi otan päivän adventtikalenteriini tekstin kirjastani Ruusuja Neitsyt Marialle - Matkalla Jumalanäidin kanssa. "Perisynnittömän sikiämisen juhlaa oli vietetty idässä jo ennen sen saapumista 800-luvulla Konstantinopolista Etelä-Italiaan ja Sisiliaan, joissa oli suuri kreikankielinen väestö. Italialaissyntyinen pyhä Anselm, Caterburyn arkkipiispa (+1109), toi juhlan hiippakuntaansa Englantiin. Paavi Sixtus IV liitti 1476 juhlan kirkon liturgiseen kalenteriin.
Muurin edustalla tapahtumia seuraa joukko hyvin pukeutuneita naisia. Taustalla muurin yläpuolella on temppelikukkula komeine rakennuksineen. Pariskunnan rukouksiin vastataan ja lapsen tulosta ilmoitetaan."
Niin asiat alkoivat elää päässäni omaa elämäänsä ja huomasin aloittavani kolmen kirjan sarjaa. Niillä on katolinen lähtökohta, koska olen katolilainen, mutta todellisuudessa ne ovat minun kertomukseni itselleni omasta elämästäni, eräänlainen kasvuni ja elämäni rakennusainesten päiväkirja. Siksi niissä kaikissa on lainauksia samoilta ihmisiltä ja samoista kirjoista. Ne eivät ole mitään virallista katolista opetusta eikä suurta teologiaa. Niissä on aineksia, jotka ovat kantaneet minua eteenpäin silloinkin, kun olen kulkenut elämäni kaaoksesta toiseen. Ne ovat estäneet minua hätääntymästä.
Tänään on Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä. Päivän tutuista teksteistä kiinnittyi mieleni Psalmin sanoihin: "Sinä teit minulle kuulevat korvat." Se johti minut muistamaan, mitä kirjoitin kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle enkelin tervehdyksestä nuorelle Marialle: Marian kuulevat korvat ja Gideonin kuuleminen.
Kunigas Aahas, jolle ilmoitettiin Messiaan, Immanuelin tulosta, kieltäytyi merkin pyytämisestä: "En pyydä. En pane Herraa koetukselle." Kukin kuulee tavallaan mahdollisuuksiensa mukaan. Kun todella kuulee, tekee myös jotain. Tämä maailma, myös meidän hyvin toimeentuleva yhteiskuntamme, tarvitsee paljon kuulevia korvia, että kuulisimme myös heitä, joilla ei kaikki ole niin hyvin.
Adventtiajan viimeiset hetket ovat käsillä. Illalla alkaa jo jouluaika. Suomalaisessakin kalenterissa on vanhan tavan mukaan tänään Aadamin ja Eevan päivä. Miksi juuri ennen joulua ikään kuin joulun avauksena? Kirjoitin aiheesta kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle. Tällä lainauksella toivotan kaikille siunattua joulua. "Vanha testamentti on liiton ja lupausten kirja. Se on tietysti myös lupausten kansan historian ja uskon todistus, mutta lupaukset ulottuvat juutalaista kansaa laajemmalle. Vanhassa testamentissa historia on loputonta Jumalan tahdon etsimistä, täyttämistä, sen unohtamista, katumusta ja uudelleen aloittamista. Toisin sanoen, se on hyvin inhimillistä historiaa. Kaiken läpi elää lupaus uudesta ajasta ja pelastuksesta.
Jos kertomus päättyisi tähän, siitä ei olisi meille paljon iloa. Se jatkuu kuitenkin. Jumala osoitti laupeutta langenneille lapsilleen pukemalla heidät suojaaviin vaatteisiin. Hän päästi heidät häpeästään. Vielä suurempaa seuraa. Jumala kutsui eteensä näytelmän kaikki henkilöt: Eevan, Aadamin ja käärmeen, joka oli autiomaan kansoille vaarallinen pahan vertauskuva. Jumala julisti heille rangaistukseksi arkisen elämän vaivoja. Sen lisäksi Jumala lupasi ihmisille tulevan vapautuksen pahasta sanomalla käärmeelle: ”Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun jälkeläistesi ja hänen jälkeläistensä välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän” (1. Moos. 3:15).
Kristillisessä traditiossa kyseinen Mooseksen kirjan kohta on nimeltään protoevankeliumi, ensimmäinen evankeliumi, jossa langenneelle ihmiskunnalle ennustetaan Pelastajan tulemista. Mariasta tulee uusi Eeva ja Jeesuksesta uusi Aadam. Paha vahingoittaa Pelastajaa ristillä, mutta hän voittaa kuoleman, pahan ja synnin omalla kuolemallaan ja avaa ihmiskunnalle pelastuksen tien. Keskiajan kirkoissa kuvattiin usein ulko-ovissa tai niiden kehyksissä syntiinlankeemusta, jolloin Aadam ja Eeva jäivät oven ulkopuolelle, vaikka olivat täydellisiä ihmisiä, luomisen mestariteoksia, jotka joutuivat vielä odottamaan pelastusta. Maria, uusi Eeva sitä vastoi pääsi aina sisälle kirkkoon, missä pelastus oli jokaiselle sisääntulijalle tarjolla. Julius Schnorr von Carolsfeld (+1872) kuvaa paratiisista karkottamista lempeästi Raamatun kuvitukseen liittyvässä sarjassaan. Kasvonsa peittävä Aadam ja itseään suojaava Eeva poistuvat puutarhasta. Myös käärme on tulossa ulos. Heidän taakseen jää enkeli, joka katsoo heitä surullisena ja koskettaa lohduttavasti Aadamin olkapäätä. Miekkaansa enkeli ei kohota ylös eikä osoita sillä lähteviä, vaan pitää sen alas suunnattuna. Kuva henkii suuren erehdyksen tuomaa tappiota ja syvää surua, mutta se ei hylkää ihmisiä, kuten ei hylkää Raamatun kertomuskaan. |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |