PojantyttäreniTyöpöydälläni on pienen pojantyttäreni kuva. Hän kuoli pari päivää ennen syntymäänsä. Siinä hän nukkuu levollisena ja kauniina. Olen kiitollinen siitä, että sain nähdä hänet, silittää hänen haurasta poskeaan ja piirtää ristin hänen otsaansa, kun hän lepäsi sairaalassa pienessä arkussaan, kun rukoilimme Terve Marian hänen arkkunsa äärellä. Olen kiitollinen siitä, että sain jakaa niin monia asioita hänen vanhempiensa, hänen äitinsä vanhempien ja mieheni kanssa: sairaalassa jo hänen syntymäänsä odotellen, hänen arkkuun panonsa pienessä hartaudessa, hänen kauniin siunaustilaisuutensa perheiden ja ystävien kanssa kahden kirkon pappien toimittaessa siunauksen, hänen uurnansa laskemisen maan poveen. Olen kiitollinen siitä, että poikani ja hänen vaimonsa ovat toistaan tukien kohdanneet suuren menetyksensä. ... |
Surun tilalle on jo tullut ilo toisesta lapsesta, jonka kasvua saan seurata. Usein käännyn Jumalanäidin puoleen pyytäen: “Rakasta ja suojele minun lapsiani ja lapsenlastani kuten suojelit omaasi. Rukoile meidän puolestamme.”