Ajatus viitasta, jonka suojaan Jumalanäiti kokoaa ihmisiä, perustuu keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön, josta on käytetty nimityksiä “viittapako” tai “viittalapsuus”. Kun vainottu ihminen pakeni jonkunkorkeamman auktoriteetin viitan alle, hänellä oli oikeus turvaan. Viitta oli merkki suojelusta, etenkin kuninkaan tai ruhtinaan viitta. ... Pyhän Birgitan näyssä Neitsyt Maria sanoo Birgitalle, että hänen laaja viittansa on hänen laupeutensa. Hänen Poikansa laupeus oli tehnyt hänestä laupiaan. “Tule siis, tyttäreni, ja kätkeydy viittani suojaan,” Jumalanäiti kutsuu Birgittaa. Kirjasta Ruusuja Neitsyt Marialle |
0 Comments
Minulla geeni toimii kirjojen suhteen. Onneksi ei ole koskaan ollut tilaa suurelle kirjastolle. Aloitin purkamisen paaston alussa ja vein 9-osaisen sarjan Raamatun kulttuurihistoriaa paikalliseen Vapaakirkkoon. He ilahtuivat ja niin minäkin. Minun perilliseni eivät sitä olisi ottaneet, kun on muitakin, eikä sellaista voi poiskaan heittää. En tiedä, milloin raivaus jatkuu. - Ja sitten yritän jatkuvasti myydä kirjoja toisten vaivoiksi. Että sellaista elämää.
Tänään on pyhän Joosefin, Neitsyt Marian puolison juhlapyhä.
"Tuberkuloosiparantolat on muutettu toiseen käyttöön. Helsingissä terveyskeskuksemme oli Laakson entisessä parantolassa. Sairaalan kroonikko-osastolla kävin kerran joulun alla Emmauksen väen mukana tervehtimässä sellaisia potilaita, joita ei kukaan käynyt katsomassa. Muistan erityisesti yhden miehen, joka oli kovin murheellinen siitä, että hänellä oli siskon perhe Helsingissä, mutta kukaan ei koskaan tullut. Jos he olisivat asuneet kaukana, hän ei olisi ollut niin pahoillaan. Kotonani odottivat lapseni, joiden äiti oli aina työssä tai maailmaa parantamassa. Ajattelin, että meitä oli kaksi murheellista. Minun tilanteeni oli kuitenkin toinen, koska parin tunnin päästä pääsin kotiin."
'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana'.” Toisin sanoen, sydän ei ollut mukana siinä, mitä tehtiin ja sanottiin. Murehtiva ihminen sen kyllä huomaa." Kirjasta Hyvien tekojen aarre
"Muukalainen on vieras, ehkä outo, joku joka ei kuulu meihin. Muukalainen on tullut muualta, esimerkiksi maahanmuuttaja. Hän voi olla pakolainen tai tullut työhön toiseen maahan. Hän on saattanut tulla avioliiton solmimisen takia. Yhteiskunta antaa tulijoille erilaisia statuksia sen mukaan, mistä syystä he ovat tulleet. Tulee muukalainen mistä syystä tahansa, hänen on kuitenkin löydettävä oma paikkansa. Se ei aina ole helppoa. Aiemmin paikalla olleet pitävät kiinni paikoistaan ja monet luulevat, että kaikki paikat on jo varattu. ...
Oikeuden vaatimus Vanhassa testamentissa perustuu siihen, miten Jumalan olemus käsitetään: 'Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.'” Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: anna meille rauha. Kirjasta Hyvien tekojen aarre
"Kun Jeesus kuten muutkin ristiinnaulitut riisuttiin ennen ristille panoa, siihen liittyi myös tarkoituksellinen häpäiseminen. Hänen nöyryyttämiseensä oli käytetty myös vaatetta, purppuranpunaista kuninkaanviittaa, joka hänellä oli päällään hänen ollessaan sotilaiden pilkan ja pahoinpitelyn kohteena. Jeesus kävi inhimillisen alennustien loppuun asti. Voittajat ovat aikojen saatossa nöyryyttäneet voitettuja erilaisin kujanjuoksuin.
Alastomien vaatettaminen
Kirjasta Hyvien tekojen aarre
Nälkäisten ruokkiminen'Tänä aamuna sataa. Päivä on minulle mieleinen. Se on orjien vapauttamisen päivä. Tänä päivänä me juhlimme orjuudesta pääsemistä. ... Vankiloissa mustat olivat syntipukkeja. Mutta valkoiset ovat nyt sivistyneempiä. He eivät kohtele meitä halveksien. Valistakoon Jumala valkoisia, että mustat tulisivat onnellisiksi. Sataa edelleen. Minulla on vain papuja ja suolaa. Sade on rankka. Kuitenkin olen lähettänyt lapset kouluun. Minä kirjoitan, kunnes sade loppuu. Sitten menen Senhor Manoelin luokse myymään romurautaa. Romuraudasta saamallani rahalla ostan riisiä ja makkaraa. Sade on vähän hellittänyt. Menen ulos. ... Minun käy niin sääliksi lapsiani. Kun he näkevät ruokaa, he huutavat: 'Eläkoon äiti!' ... On satanut; on tullut kylmä. Talvi tulee. Ja talvella syödään enemmän. Vera alkoi pyytää ruokaa. Mutta minulla ei ollut mitään. Se oli näytelmän uusintaesitys. Minulla oli vain kaksi cruzeiroa. Halusin ostaa vähän jauhoja ja tehdä käristystä. Pyysin Dona Alicelta ihraa. Hän antoi minulle ihraa ja riisiä. Oli jo kello yhdeksän illalla kun söimme.
1960-luvulla Myllyjärven ekumeenisessa keskuksessa toimi isä Robert de Caluwén kanssa itävaltalainen isä Theodor Rohner. Hän oli Suomessa kymmenen vuotta, minkä jälkeen hän läksi 1970-luvun alussa viideksitoista vuodeksi Brasiliaan. Siellä hän toimi ns. baasis-seurakunnassa opettaen köyhiä, auttaen arjen ongelmien ratkaisemisessa ja rohkaisten oikeudenmukaisuuden vaatimisessa. Hän kirjoittaa: ”Solidaarisuus on erittäin tärkeää, omassa ympäristössä ja maailmassa. Baasis-seurakuntaan kuuluu myös valmius laskea omaa elintasoa tietoisesti ja vapaaehtoisesti nälkäisten ja hätää kärsivien hyödyksi. Se on uudistumisen paikka. Se asettuu henkilökohtaisen, yhteiskunnallisen, kirkollisen ja ekologisen alueelle olojen parantamisen tähden. Suuremmissa kirkollisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä baasis-seurakunta suojelee kuitenkin omaa itsenäisyyttään. Mitä siinä tehdäänkään, sen päättävät jäsenet omalla vastuullaan. Se haluaa pysyä pienenä. Kaikkien on tunnettava toisensa. Kaikilta odotetaan keskinäistä sitoutumista. Me (eurooppalaiset ryhmät) haluamme auttaa heitä vapauttamaan itse itsensä.” Baasis-seurakunnilla on samoja ajatuksia ja tavoitteita kuin vapautuksen teologian ryhmillä, mutta ne keskittyvät enemmän oman yhteisönsä elämän parantamiseen. Brasiliassa piispa Helder Camara ei jättänyt hallitusta rauhaan. Hänet siirrettiin syrjäiseen maan kolkkaan toivoen että hän vaikenisi. Siellä hän sai uudistuksia aikaiseksi ja kannusti ihmisiä yhteiskunnan väkivallattomaan uudistamiseen. Samaan aikaan latinalaisessa Amerikassa laajalti vaikuttanut vapautuksen teologia otti poliittisemman linjan. Se oli vasemmistolaista ajattelua samaan aikaan kun kylmä sota vallitsi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vapautuksen teologia sai osittain syyttään kommunismia ajavan leiman. Kuten Dom Helder Camara sanoi: ”Kun annan ruokaa köyhille, he sanovat, että olen pyhimys. Kun kysyn, miksi köyhillä ei ole ruokaa, sanotaan, että olen kommunisti.” Kirjasta Hyvien tekojen aarre
Muistelen miten meillä oli aina jossain roikkumassa kaksi sukkaa, johon pyhän Nikolaus toi herkkuja pojille. Kun he olivat pieniä, ei koskaan selvinnyt salaisuus siitä, miten Nikolaus pääsee sisään, kun ovet ja ikkunat ovat kiinni. Voisiko hän tulla avaimenreiästä? Jos sukat olivat parvekkeella, mietittiin kiipeämistä. Opittiin samalla hyvän tekemistä. Illalla sitten paloi kaksi kynttilää kaikilla ikkunoilla. "Adventtikalenteriini" otan Tuula Luoman kirjasta Käsikirja katolisista pyhimyksistä esittelyyn pyhän Nikolauksen. "Vaikka Nikolaus on kristinuskon suosituimpia pyhimyksiä, varsinaiset tiedot hänen elämästään ovat lähes olemattomat. Tiedetään, että hän oli Myran piispa, ja että italialaiset kauppiaat varastivat 1087 hänen reliikkinsä. jotka nyt ovat Barissa. Hänestä kerrotaan kuitenkin monia legendoja, joista useat liittyvät lapsiin. Hänen kerrotaan lahjoittaneen kolme kukkarollista kultaa kolmelle tytölle, jotta nämä pääsisivät hyviin naimisiin eikä heidän tarvitsisi ryhtyä prostituoiduiksi. (Sanotaan, että tästä on saanut alkunsa tapa liittää kolme palloa panttilainakonttoreiden yhteyteen.) Samoin hän olisi herättänyt eloon kolme poikaa, jotka oli tapettu ja säilötty suolavesitynnyriin. Nikolausta pidetäänkin ennen kaikkea lasten suojelijana, samoin kuin merimiesten, vankien, naimattomien tyttöjen, kauppiaiden, apteekkarien, panttilainaajien ja hajuvedentekijöiden suojelijana. Suosituimmaksi hän on kuitenkin tullut Santa Clausina, Joulupukkina. Nykyisen muotonsa hän sai, kun hollantilaiset protestantit Uudessa Amsterdamissa yhdistivät hänet norjalaisiin taruihin taikurista, joka rankaisi pahoja ja palkitsi hyviä lapsia. Nikolaus oli myös erittäin suosittu keskiaikaisten näytelmien aiheena, tätä traditiota on jatkanut Benjamin Britten teoksellaan Saint Nicholas. Suomen keskiaikaisista kirkoista Inkoon kirkon tiedetään varmasti olleen nimetty pyhälle Nikolaukselle, mahdollisesti myös Lemlandin ja Piikkiön kirkot ovat olleet Nikolauksen kirkkoja. Nikolaus, suomalaisten Niilo, on merenkulkijoiden suojelija, ja niinpä Tukholmassa ja Visbyssä oli Nikolaukselle nimetyt kirkot, samoin Viron Haapsalussa ja ennen kaikkea Tallinnassa, minkä Nikolauksen kirkko, Niguliste, on nykyisin museona ja konserttitilana. Nikolaus kuoli noin 350. Muistopäivä 6. joulukuuta." |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |