Tänä Guadalupen ilmestyksen päivänä tuon Jumalanäidin suojelukseen ja esirukouksiin koptikirkon pommiräjäytyksen uhrit Egyptissä ja kaikki uskonsa tähden vainotut. Vanhin suurista ilmestymis- ja pyhiinvaelluspaikoista on Guadalupen pieni vuoristokaupunki Meksikossa. Sen ulkopuolella Neitsyt Maria ilmestyi vuonna 1531 vasta kirkkoon liittyneelle atsteekki-intiaanille Juan Diegolle. Neitsyt Maria pyysi Juan Diegoa kertomaan piispalle, että ”tahraton Neitsyt Maria, tosi Jumalanäiti” haluaa, että ilmestyspaikalle rakennetaan kirkko. Siellä hän ilmaisee rakkauttaan, myötätuntoaan, apuaan ja suojelustaan lopettaakseen muun muassa silloin vielä yleiset ihmisuhrit intiaanien keskuudessa. Neitsyt Maria valmisti piispalle ihmeitä, että hänen olisi helpompi uskoa. Pyhä Neitsyt lupasi parantaa Juan Diegon kuolemaisillaan olevan sedän. Lisäksi Maria käski Juanin viedä kukkia piispalle. Hän etsi kukkulalta kukkia ja löysi ruusupensaan. Hän taittoi siitä oksia ja kietoi ne vaippansa sisään. Kun Juan avasi viittansa piispan edessä, siihen oli ilmestynyt Neitsyt Marian kuva. |
Kirjastani Ruusuja Neitsyt Marialle
0 Comments
Elokuun 15. päivä vietetään autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapäivää.
Eihän siinä niin ihmeellisiä asioita tarvittaisi. Halaus, kädestä kiinnipitäminen, sanat ”miten jaksat” ja ennen kaikkea vastauksen kuunteleminen. Oikea kuunteleminen ei ole helppo laji, mutta sitä voi opetella. Tarvitsee vain panna itsensä vähäksi aikaa syrjään ja hiljentää omien ajatustensa hälinä. Toisen tuskan jakaminen ilman sovinnaisia korulauseita. Läsnä oleminen. Ne ovat kaikki asioita, joita jokainen tarvitsee ja kaipaa iloissaan ja suruissaan. Kuoleman kohtaaminen on eräs ihmisen elämän suruista. Lapsen kuolema on vastoin sitä, mitä ymmärrämme elämän järjestyksellä. Ystävän kuolema, vanhempien kuolema, jopa isovanhempien kuolema synnyttävät ihmisen sisimmässä surun samalla tavoin. Jokainen sureva tarvitsee samalla tavoin toisten tukea. On murheellista, jos läheiset eivät pysty sitä antamaan. Kirjasta Hyvien tekojen aarre
Kirkon päämäärä on Jumalan valtakunta tulevassa maailmassa. Kirkko on kuitenkin läsnä jo tässä maailmassa, koostuu ihmisistä ja elää heidän kauttaan maallisessa yhteiskunnassa. Kirkon suhde maailmaan sisältää neljä näkökulmaa: kirkko ei ole maailmasta, mutta se on maailmassa ja maailmaa varten ja se joutuu myös joissain asioissa olemaan maailmaa vastaan. Konstituutiossa ”Kirkosta” sanotaan: ”Niin kuin Kristus on toteuttanut lunastustyön köyhyydessä ja vainon alaisena, niin kirkkokin on kutsuttu kulkemaan samaa tietä jakaakseen ihmisille pelastuksen hedelmiä. … Kirkkokin ympäröi rakkaudella kaikkia inhimillisen heikkouden ahdistamia ja menee vielä pitemmälle: köyhissä ja kärsivissä se näkee köyhän ja kärsivän perustajansa kuvan. Se pyrkii huojentamaan heidän puutettaan ja haluaa palvella heissä Kristusta.” Kirjasta Hyvien tekojen aarre
Novenan 4 päivä, annunsiaatisisarten 5. mietiskelyaihe Marian kymmenestä hyveestä: Omistautuminen, jota mietiskellään Marian ylistysvirren sanoin:
|
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |