Facebook kysyy, mitä mietin. Mitäkö mietin? Itseäni ja elämääni mietin. Luin Antti Nylénin kirjoituksen, jossa hän pohtii kirjailijan osaa tässä maassa. Ei se mikään helppo osa ole. Jo eilen mietin sitä, miksi jonkun pitää ruveta kirjoittamaan, kun toiset voivat vain istua rauhassa mukavaan tuoliinsa lukemaan toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja. En pidä itseäni varsinaisesti kirjailijana, koska en ole koskaan elänyt kirjoittamisella. Sanon olevani tietokirjailija, koska kuulun Suomen tietokirjailijoihin ja yhdistys toivoo, että ammattinimeä käytetään. |
Jäätyäni oikeasti eläkkeelle, mietin, mitä tehdä, ettei aika tule pitkäksi enkä tylsisty. Aloin kirjoittaa ja perustin kustantamon! Pähkähullu idea. Ensimmäinen kirjani oli Suomi-indonesia-suomi sanakirja. Sitten yksi kirja ja pari käännöstä, jotka kaikki koskivat Indonesiaa. Outo idea sekin. Poikani sanoi, että voisin kirjoittaa jotain katolista, kun "siitä jotakin tiedät". Sitten aloin kirjoitta jotakin ja julkaista muidenkin kirjoituksia. Ja olihan se ihan hauskaa.
Siinä palasin todellisuudessa johonkin alkuun. Olen koululaisesta saakka lukenut jatkuvasti Raamattua. Se on upea kirja! En ollut oikeastaan suunitellut näin, mutta Alkukertomukset veivät minut mennessään. Olen niitä lukemattomat kerrat lukenut ja opettanutkin aina jonkun kohdan. Nyt hahmotin niistä kokonaisuuden, joka melkein yllätti itsenikin. En ymmärrä, miksi kaikki eivät ole niistä innoissaan.
Ei se mikään ihmeellinen kirja ole, mutta ymmärsin jotain. Ja se on aina hienoa. En voisi ikinä sanoa, kuten Nylén kirjoitti: "Suomen kansa ja kirjallisuus eivät ole tätä kirjaa pyytäneet, mutta eivät ne sitä myöskään ansaitse." Nylén on kuitenkin oikea taitava kirjailija ja ajattelija. Vika on ehkä kansassa.
Professori Ilmari Soisalon-Soininen luennoi opiskeluaikanani Vanhasta testamentista. Hän sanoi, että VT:n kirjoituksista osa on hienoa kirjallisuutta, osa taitavaa historinakirjoitusta ja osa kömpelöä ja yksinkertaista kerrontaa, joka on kuitenkin arvokasta. En tiedä, onko kirjoitukseni mitenkkään arvokasta, mutta ajattelen, että näilläkin lahjoilla saa kirjoittaa. Ja jos se jotain kiinnostaa, hän saa niitä lukea.