Vastuu itsestä ja muista - varsinkin heikoista ja turvattomista - on naisten ja miesten yhteinen velvollisuus. Miksi siitä ei puhuta? Käsittämätöntä!
Eilen näin tv:ssä keskustelua aborttilain uudistamisesta. Minua kylmäsi se yksituumaisuus, jolla kaikki vakuuttivat kysymyksessä olevan "itsemääräämisoikeus" ja "oikeus omaan ruumiiseensa", mikä tarkoitti tietenkin naisen oikeutta. Onhan naisella tietysti ne oikeudet kuten miehelläkin, mutta hänellä/heillä on ollut ne oikeudet jo ennen raskauden alkamista (raiskaus ei kuulu tähän). Miksi hän/he ei käyttänyt näitä oikeuksia niin, ettei raskaus alkanut? Ja sitten tulee se kaikkein kipein kysymys: missä on lapsen oikeus elämäänsä, kun se on jo alkanut? Vastuu itsestä ja muista - varsinkin heikoista ja turvattomista - on naisten ja miesten yhteinen velvollisuus. Miksi siitä ei puhuta? Käsittämätöntä! Katso keskustelu aborttilain uudistamisesta Yle Areenassa napsauttamalla tästä.
1 Comment
Yöllä päähäni pälkähti mietteitä ihmisten nimistä. Aiemmin on ilmeisesti ollut tapana, että lyhin etunimi oli ensimmäisenä. Jos se ei ollut puhuttelunimenä, sai virallisiin papereihin alleviivata puhuttelunimen, ja se toimi. Ensimmäinen esimerkki koskee kuitenkin muuta.
Paavi Pius X siirsi juhlan takaisin alkuperäiselle paikalleen 1913. Pohjoisnmaissa 7. lokakuuta on kuitenkin pyhän Birgitan juhla, minkä tähden ruusukkorukouksen muistopäivää vietetään vasta seuraavana päivänä. Ruusukon veljeskunta on maallikkodominikaanien 1468 perustama yhteisö, jonka päätehtävänä oli ruusukon hartauden levittäminen.
Jos tuntuu kovin oudolta, niin ehkä kannattaisi vähän lukea ja ottaa selvää. Jumalanäidin kunnioitus on merkittävä osa katolista rukous- ja hartauselämää. Kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle kerron tästä rikkaasta, kauniista hengellisen elämän muodosta: Raamtusta, dogmeistä, luostarien ja sääntökuntien hartauksista, jokapäiväisistä rukouksista ja kirkkovuoden tapahtumista jne. Sanon kuin ääni nuorelle Augustinukselle: "Ota ja lue." Niin moni asia selviää.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
Aamukahvilla tänään televisio oli auki. Piispa Juha Pihkala ja professori Esko Valtaoja olivat kertomassa uusimmasta keskustelukirjastaan, jonka aiheena on elämän tarkoitus. En puutu suurten miesten puheisiin. Mutta Valtaoja kertoi yhden hauskan asian: heidän ensimmäisen kirjansa jälkeen jotkut tähtitieteeilijät olivat ihmetelleet, että piispakin tietää maan kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin! Minä, vähäinen teologi totean, että ilokseni olen tiennyt sen lapsesta saakka. Olen myös kerännyt muutakin tietoa itselleni maailmasta, maailmankaikkeudesta, historiasta ja muustakin. Olen myös rohjennut kirjoittaa kirjan Maan tomua ja taivaan valoja, jossa pohdin näitä asioita ja tarkastelen niitä Raamatun alkukertomusten kautta, joita rakastan. Kaikkea sitä ihminen tekee, kun ei tiedä paikkaansa.
Matkin yhtä tuntemaani kirjailijaa ja katsoin, onko Adlibriksellä minun kirjojani. On 10 kirjoittamaani ja 3 suomennosta. Edes jotain, mutta sinnehän ne hukkuu Mietin pitempäänkin kirjojen kustantamista, jota olen harjoittanut 14 vuotta, en vain omia kirjojani. Amanda-kustannuksen kirjat ovat pitkälti katolisuutta tai Indonesiaa käsitteleviä. On myös historiaa. Sitten meillä on toinen linja, jossa julkaistaan uusintapainoksia 1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan alkupuolella julkaistuista kirjoista, sekä tietokirjoja että monenlaisia romaaneja jo noin 200. Kaikista olen oppinut jotain uutta ihmisestä, maailmasta ja uskonnosta. Ihan mitä tahansa emme julkaise, mikä ei tarkoita, että käsikirjoitukset joita emme ole ottaneet vastaan, olisivat huonoja. On ollut ehkä vain sellainen ajankohta tai jotain.
Minä henkilökohtaisesti jo opettejana ollessani halusin opettaa ajattelua, katolista ajattelua, humaania ajattelua, luonnon ja ympäristön tiedostavaa ajattelua.
Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Päivän psalmista 34 Rukoilen kaikkien heidän puolestaan, jotka ovat sairastuneet coronaan tai joita se erityisesti uhkaa, Penghiburin lastenkodin puolesta, joiden naapurit molemmin puolin ovat sairastuneet. Rukoilen myös Indonesian presidentin Yokon puolesta, joka taistelee tautia vastaan, että kansa kuuntelisi ja hän jaksaisi. Aikaisempia blogikirjoituksia Penghiburin lastenkodista löytyy hakusanalla Yayasan Penghibur.
|
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |