Hei, ja tervetuloa kuuntelemaan katolista vastausta opiskelijoiden uskonnonopettajansa kautta lähettämään kysymykseen aiheesta; Onko rippisalaisuus aina ehdoton? Tähän annettiin jatkokysymyksiä kuten, jos seurakuntalainen kertoo papille, että huomenna aikoo murhata jonkun, raiskata naisen tai vaikka hyväksikäyttää lasta seksuaalisesti ja kertoo näiden tulevien uhrien nimet papille, saako tai pitääkö papin silloin antaa vihje poliisille tai miten katolisen papin tulee tässä toimia? Meitä pyydettiin myös vertaamaan katolista käytäntöä luterilaiseen. Eroja mahdollisesti on perustuen jo ihan siihen lähtökohtaan, että katolisessa kirkossa sekä pappeus että rippi ovat sakramentteja. Koska meidän tietomme rajoittuu vahvasti katoliseen oppiin ja tuntematta toisten käytäntöä, emme voi tehdä suoraa vertailua. Ehkä voitte itse sitten verrata kun tämän videon jälkeen ymmärrätte katolisen kannan rippisalaisuuden ehdottomuudesta. Mutta muuten pyrimme vastaamaan tähänkin kysymykseen avoimesti, rehellisesti ja mahdollisimman selkeästi perustaen vastauksen katolisen kirkon oppiin ja annamme myös muutamia täysin mielikuvitukseen perustuvia esimerkkejä. |
Luetaanpas, mitä katekismuksessa sanotaan. Se on aina hyvä paikka aloittaa ja katekismuksessa onkin koko tämä anteeksiantamuksen sakramentti kuvattu yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Tässä nyt vain muutamia, tähän vastaukseen oleellisia osia koko artikkelista.
Ensiksi siitä seurakuntalaisesta, joka menee ripille:
Parannuksen sakramentin vastaanottajan osuudet
1450. ”Parannuksen sakramentti velvoittaa synnintekijän hyväksymään vapaaehtoisesti kaikki tämän sakramentin ainekset: sydämessään katumisen, suullaan syntien tunnustamisen, käyttäytymisessään täydellisen nöyrtymisen ja hedelmää tuottavan hyvityksen.”
KATUMINEN; SIELUN MURHE
1451. Parannuksen sakramentin vastaanottajalle kuuluvista osuuksista ensimmäisellä sijalla on katuminen. Se on ”sielun murhe tehdyn synnin tähden ja sitä kohtaan tunnettua inhoa sekä niihin liittyen päätös olla vastedes tekemättä syntiä”.
Kun myöhemmin tässä vastauksessa mietimme papin mahdollisuuksia, on tämä katuminen yksi merkittävä tekijä tässä asiassa. Katuminen ei aina ole päällimmäinen mielentila uskovalla ja joskus on rippituolissa sanottava, että olen todella pahoillani, etten pysty katumaan. Katuminen tarvitaan synnin anteeksisaamiseksi ja pappi sitten sanoo jotain viisasta siihen niin, että ehkä se katumus, edes epätäydellisenä, tulisi esiin.
“Jo pelkästään inhimillisesti katsoen syntien tunnustaminen tai myöntäminen vapauttaa meidät ja helpottaa sovintoamme toisten kanssa. Myöntymisellään ihminen asettuu kasvokkain niiden syntien kanssa, joihin hän on tehnyt itsensä syylliseksi; hän ottaa vastuun niistä ja avautuu siten uudelleen Jumalalle ja kirkon yhteydelle saadakseen mahdollisuuden uuteen tulevaisuuteen.”
HYVITTÄMINEN
“Monet synnit tuottavat vahinkoa lähimmäiselle. Tämä vahinko täytyy hyvittää niin pitkälle kuin mahdollista (esim. palauttaa varastettu tavara, palauttaa sen maine, jota on paneteltu, suorittaa hyvitys vammoista). Jo pelkkä oikeudenmukaisuus vaatii sitä. Mutta sen lisäksi synti haavoittaa ja heikentää synnintekijää itseään samoin kuin hänen suhdettaan Jumalaan ja lähimmäiseen. Synninpäästö ottaa pois synnin, mutta ei korjaa kaikkea sitä vääryyttä, mitä synti on saanut aikaan. Synnistä noustuaan synnintekijän täytyy vielä saada takaisin täysi hengellinen terveys. Hänen täytyy vielä tehdä jotakin lisää: hänen täytyy soveliaalla tavalla ”hyvittää syntinsä”, ”sovittaa ne. Tätä hyvittämistä kutsutaan myös ”katumustyöksi”. “
Myös tällä osalla on merkityksensä tässä kontekstissa. Nämä tähän asti lukemani asiat käsittelevät meitä, syntisiä, roistoja ja murhaajia.
Sitten katsotaan seuraavaksi, mitä katekismuksessa lukee papista;
Tämän sakramentin toimittaja
“Koska Kristus on uskonut sovituksen palveluviran apostoleilleen, heidän seuraajansa, piispat, ja näiden työtoverit, papit, jatkavat tämän palvelun toimittamista. Piispat ja papit ovat papiksivihkimisen sakramentissa saaneet vallan antaa kaikki synnit anteeksi ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Edellytys syntien anteeksi antamiselle on tietenkin se, mitä juuri tätä ennen luimme, eli syntisen on kaduttava tekemäänsä syntiä, otettava siitä vastuu ja myös luvattava olla tekemättä sitä uudelleen.
Mutta eteenpäin siitä, mitä papin tehtävästä sanotaan:
Tämä palvelutehtävä on erittäin korkea. Se edellyttää hienotunteista ja kunnioittavaa suhtautumista ihmisiin, ja siksi kirkko julistaa, että jokainen rippiä kuunteleva pappi on ankarimman rangaistuksen uhalla velvoitettu pysymään ehdottomasti vaiti synneistä, joita ripittäytyneet ovat hänelle tunnustaneet.
Hän ei myöskään saa käyttää tietoja, joita on ripissä saanut hänelle ripittäytyneiden elämästä.
Tätä rippisalaisuutta, joka ei tunne minkäänlaisia poikkeuksia, kutsutaan ”sakramentaaliseksi sinetiksi”, sillä se, minkä ripittäytyvä uskoo papille, pysyy sakramentin ”sinetöimänä”.
Oikeastaan tämähän on harvinaisen selkeästi muotoiltu valmis vastaus. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Papilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Rippisalaisuus on ehdoton eikä siihen ole poikkeuksia.
Eli jos joku tunnustaa murhanneensa niin ei, pappi ei saa kertoa siitä poliisille.
Oli synti jopa rikos ja miten kamala ja halveksittava tahansa, niin pappi ei ikinä saa kertoa siitä kenellekään. Ei missään tilanteessa. Sitä seuraisi automaattinen ja välitön papin exkommunikointi eli hänet erotettaisiin katolisesta kirkosta.
Tuo kohta, että hän ei myöskään saa käyttää tietoja, joita on kuullut ripissä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos vaikka seurakunnan varainhoitaja tunnustaa ripissä varastaneensa rahaa seurakunnan tililtä, pappi ei saa irtisanoa tätä varainhoitajaa.
Hän ei edes saa aloittaa tutkimuksia tai huomauttaa vaikka tilintarkastajalle epäilyttävistä tilisiirroista, jotta tämä aloittaisi tutkimukset. Papin on elettävä kuin hän ei koskaan olisi kuullutkaan asiasta.
Hän ei myöskään ripin jälkeen juokse poliisille varoittamaan mahdollisesti tapahtuvasta henkirikoksesta tai edes lapsia kohtaan tapahtuvasta hyväksikäytöstä.
Eli rippisalaisuuden ehdottomuus on todellakin ehdotonta.
Koska ripin sakramentti on ensisijainen väylä syntien anteeksiantoon, ja koska Jumala on aina valmis antamaan anteeksi kenelle tahansa katuvalle synnistä riippumatta, rippisalaisuus takaa sen että kukaan ei paljastumisen pelon tähden jättäisi hakematta parannusta ja Jumalan armoa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei pappi voisi tehdä mitään. Ensinnäkin on tärkeää, että syntisellä on tämä yksi paikka, missä hän voi uskoutua jollekin, vaikka anonyymistikin. Ripillä nimittäin usein käydään täysin anonyymisti niin, ettei pappi tiedä, kuka siellä ripittäytyy.
Rippituoli on usein se ensimmäinen paikka, mistä haetaan apua kun elämä on kaaoksessa. Usein juuri sieltä, tämän sakramentin antaman voiman, anteeksiannon ja rakkauden kokemuksen kautta saa tarvittavan voiman ja kyvyn etsiä muuta apua, terapiaa, neuvontaa tai mennä selvittämään niitä ristiin menneitä suksia. Sakramentti itsessään on armon lähde. Ei se ole pelkkä kristillinen, pyhä toimitus vaan näkyvä merkki, joka jakaa Jumalan armoa. Rippi on voimakas armon lähde. Ja sen Jumalan armon kokeminen voi olla hyvin voimakas kokemus, varsinkin jos on langennut niin suuresti vihan ja katkeruuden tunteisiin, että haluaa tappaa! Tällöin kontrasti synnin ja armon välillä on suuri ja sen voimaa on vaikea kuvata ulkopuoliselle.
Ajatellaan vaikka sitä potentiaalista murhaajaa, joka on tullut ripille. Hän ehkä kertoo, miten pohjattoman vihainen ja loukkaantunut hän on ja miten häntä on kohdeltu kaltoin. Hän kertoo niistä synkistä ajatuksista ja siitä, että viha sisällään on niin suuri, että hän jo tehnyt murhasuunnitelman.
Papilla on tässä eri mahdollisuuksia. Hän voi rakentaa esimerkiksi aiemmin mainitun katumuksen tunteen tai omasta syntisistä ajatuksista vastuunoton pohjalle. Me aikuiset kun olemme itse vastuussa omista tunteistamme ja itse valitsemme, miten reagoimme esim ilkeilyyn. Pappi voi keskustelussa auttaa ymmärtämään juuri tämän. Että me emme ole voimattomia uhreja. Tai vaikka olisimmekin uhreja, esimerkiksi väkivallan uhreja, niin me voimme valita, miten reagoimme asiaan ja tekijään. Pappi voi auttaa juuri tässä valinnassa ja antaa perspektiiviä.
Entä siinä tapauksessa, että siellä rippituolissa istuisi pedofiili? Tämä sairas seksuaalinen suuntautuminen on tosiaan joissakin meissä, mutta emme ole voimattomia perversioittemme uhreja. Siihenkin saa terapiaa ja aivan, kuin alkoholistikin voi pystyä elämään lankeamatta, voi pedofiilisia fantasioita omaava henkilö elää niin, ettei koskaan lankea tähän kamalaan tekoon. Se varmasti vaatii myös sitä, ettei näitä fantasioita ruoki esimerkiksi pornografialla vaan pyrkii elämään siveästi. Jokainen meistä tietää, että ajatuksista on vielä pitkä matka tekoihin.
Joka tapauksessa, vaikka tämä opiskelijoiden esittämä kysymys koskee hyvin harvinaista tilannetta, että juuri joku murhaa suunnitteleva henkilö päättäisi mennä ripittäytymään, niin silti vastaus pysyy, että katolisen parantumisen sakramentin rippisalaisuus on ehdoton.
Meille kysymys kertoo jotain siitä, että kysyjä katsoo asiaa ulkopuolelta mutta ei itse ole kokenut sydämessään sitä iloa ja vapautta, minkä tämä parannuksen sakramentti antaa.
Moni katolilainen on kuitenkin itse kokenut, millaista on kun itse menee rippituoliin ja tunnustaa olevansa vihainen, katkera ja loukkaantunut ja olevansa pahoillaan siitä, ettei kykene antamaan anteeksi kokemaansa vääryyttä. Ja sitten ripin jälkeen on polvillaan tabernaakkelin äärellä eikä voi lopettaa kiittämästä kokemastaan armosta ja rakkaudesta. Rakkaudesta, joka muuttaa, vapauttaa ja antaa voimaa. Kun yhtäkkiä se hetkeä aikaisemmin koettu viha onkin kadonnut. Haavat ovat vielä arat mutta sitä henkilöä kohtaan et enää koe vihaa ja katkeruutta vaan ehkä sääliä. Ja vaikket vielä kykene rakastamaan vihamiestäsi niin teet, kuten pappi määräsi ja rukoilet sen lurjuksen puolesta. Ja antaessasi itse anteeksi, vapaudut tuskasta.
Tällä vastauksella halusimme selventää rippisalaisuuden ehdottomuutta ja mitä se tarkoittaa. Itse tästä sakramentista tulee erillinen vastaus.
Toivottavasti nämä otteet katolisen kirkon katekismuksesta ja antamamme esimerkit selkeyttivät, onko rippisalaisuus aina ehdoton. Kyllä se on. Jos tykkäsit tästä videosta niin anna tälle sydän tai peukkuja ja nähdään pian taas seuraavan mielenkiintoisen kysymyksen parissa!