Hei, ja tervetuloa kuuntelemaan katolista vastausta kysymykseen kiirastulesta. Tämä ei ole ollut koskaan erityisesti vastarintaa herättänyt aihe, vaan se on ennemminkin vähän unohtunut asia. Mutta sitten kun joku ystävämme tulee mukaan vaikka viikonlopun retriittiin ja kuulee useaan kertaan sivulauseessa kiirastulessa olevista sieluista, tulee hämmentynyt kysymys, mikä on kiirastuli? |
No mikä se kiirastuli sitten oikein on?
Minä olen Jenna Kysy katolilaiselta kanavalta. Me tuotamme lyhyitä ja selkeitä suomenkielisiä vastauksia katoliseen oppiin ja traditioon liittyviin usein kysyttyihin kysymyksiin. Tarkoituksemme on julkaista viikottain yksi uusi vastaus ja te voitte myös lähettää meille kysymyksiä osoitteeseen kysykatolilaiselta@gmail.com ja me pyrimme vastaamaan niihin. Myös muut yhteydenotot ovat tervetulleita. Me teemme tätä vapaaehtoisvoimin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniaksi, jotta Hänet tunnettaisiin paremmin, häntä rakastettaisiin enemmän ja että moni pelastuisi Hänen kauttaan.
Aloitamme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Videovastaus artikkelin lopussa. Klikkaa tästä, ellei se näy alla.
Kiirastuli on siis täysin eri asia kuin kadotukseen tuomittujen rangaistus.
Mikäli kuoleman hetkellä henkilö on täysin vapaa synnistä, siis ei vain saanut anteeksi syntinsä vaan myös päässyt eroon kaikesta taipumuksesta syntiin kuten itserakkaudesta tai ylpeydestä, menee hän suoraan taivaaseen. Jos hän ei kuolemansa hetkellä ole täysin valmis taivaaseen mutta kuitenkaan ei myöskään kadotukseen tuomittu, menee hän kiirastuleen puhdistumaan ennen taivaaseen pääsyä. Ja jos hän on kadotukseen tuomittu niin sitten suoraan helvettiin.
Kiirastuli on väliaikainen tila. Sinne tuleva sielu on jo saanut syntinsä anteeksi ja jokainen sinne tuleva pääsee taivaaseen. Kun viimeinen sielu on lähtenyt kiirastulesta, kiirastuli lakkaa olemasta. Pysyvästi jäävät vain taivas ja helvetti.
Jotkut vertaavat kiirastulta morsiussaunaan. Morsiussaunassa morsian jo tietää menevänsä naimisiin mutta hän puhdistautuu kaikesta menneestä.
Katekismuksessa todetaan: Palavasta rakkaudesta nouseva kääntymys voi johtaa synnintekijän täydelliseen puhdistumiseen synnistä, niin ettei kärsittäväksi jää enää mitään synnin rangaistusta. (KKK 1472)
Eli on mahdollista, että menemme kuoltuamme suoraan taivaaseen ja se, mitä meille tapahtuu, on vahvasti siitä kiinni, miten elämme elämäämme.
Kirkko opettaa, että synnistä on aina kahdenlaisia seurauksia. Ensinnäkin, syntiä seuraa ikuinen ero Jumalasta eli helvetti. Kun ripissä tunnustamme syntimme, kadumme niitä ja saamme syntimme anteeksi, vapautetaan meidät siitä ikuisesta seuraamuksesta eli helvetistä. Jeesus Kristus itse hyvitti verellään meidän syntimme ja tavallaan voidaan sanoa, että hän ristintyöllään osti meidät vapaaksi ikuisesta rangaistuksesta, jonka synnin takia ansaitsemme. Hänen tekonsa kautta pääsemme taivaaseen kun tunnustamme syntimme, kadumme niitä ja pappi antaa meille synninpäästön.
Mutta synnistä jää aina myös ajallisia, väliaikaisia seuraamuksia.
Katekismuksessa lukee näin:
Mutta sen lisäksi synti haavoittaa ja heikentää synnintekijää itseään samoin kuin hänen suhdettaan Jumalaan ja lähimmäiseen. Synninpäästö ottaa pois synnin, mutta ei korjaa kaikkea sitä vääryyttä, mitä synti on saanut aikaan. Synnistä noustuaan synnintekijän täytyy vielä saada takaisin täysi hengellinen terveys. KKK1458
Usein kiinnymme syntiin ja siksi voi olla vaikeaa irtautua täysin kaikesta synnistä ja kaikesta taipumuksesta syntiin. Opimme nopeasti huonoja tapoja, mutta niistä pois oppiminen on vaikeaa. Tämä on yksi synnin väliaikaisista seuraamuksista. Synti on haavoittanut meitä ja vaikka synninpäästön kautta olemme saaneet Jumalalta anteeksi syyllisyyden, olemme silti vielä haavoittuneita.
Jos itse ajattelen, että kuolisin nyt, niin tietäisin saaneeni syntini anteeksi. Tietäisin pääseväni taivaaseen, en omasta ansiostani vaan Jeesuksen ristintyön tähden. Mutta tietäisin myös, etten vielä ole pyhimys. Minusta löytyy paljon ylpeyttä, itserakkautta ja muuta likaa. En edes haluaisi mennä taivaaseen näiden epäpuhtaiden ominaisuuksieni kanssa vaan haluaisin ensin puhdistua. Itse asiassa haluaisin ensin mennä puhdistumaan kiirastuleen. Minullahan olisi jo tieto, että taivaaseen olen menossa, häät odottavat minua. Mutta eihän kukaan tahdo osallistua maanpäällisiinkään häihinsä epäpuhtaana, hiukset likaisena tai muuta sellaista. Ensin käydään morsiussaunassa. Sama pätee tässäkin.
Kuollessamme saamme välittömästi henkilökohtaisen tuomiomme ja tiedämme heti sillä hetkellä, mikä tulee olemaan lopullinen kohtalomme.
Sitten ajan lopulla, kun viimeiset ihmiset ovat kuolleet, tulee yleinen, viimeinen tuomio, mihin Raamattu viittaa. Siinä kaikki meidän syntimme paljastuvat.
Pyhä Augustinus, 300-luvun puolivälissä syntynyt, yksi kristinuskon merkittävimmistä kirkkoisistä kirjoitti, että “jotkut kärsivät synnin väliaikaisesta rangaistuksesta vain eläessään. Toiset taas kärsisivät väliaikaiset rangaistukset kuoleman jälkeen ja toiset sekä eläessään, että kuoleman jälkeen. Mutta kaikki ne on kärsitty ennen sitä ankarinta, viimeistä tuomiota.” (Augustinus, De civitate Dei, 21. kirja, 13. luku).
Raamatussa ei kiirastulta ole mainittu juuri tällä sanalla “kiirastuli”. Raamatussa on nimeltä mainittu vain taivas ja helvetti. Tämä siksi, että useimmat kohdat, missä tuomiosta puhutaan, liittyy viimeiseen tuomioon kun kaikki tuomitaan kerralla. Tuomio ei muutu siitä henkilökohtaisesta tuomiosta, minkä saamme kuollessamme mutta viimeinen tuomio on julkinen ja kaikki teot, jokainen synti, miten salainen tahansa, tulee kaikkien tietoon. Se on se viimeinen tuomio, missä oikeudenmukaisuus ja Jumalan armo osoitetaan kaikille.
Pyhän Augustinuksen äiti Monika pyysi poikaansa viettämään pyhiä messuja sielunsa puolesta. Hän uskoi, että elävien rukoukset voivat auttaa edesmenneiden sieluja. Siinä ei olisi mitään järkeä, jos Monika olisi uskonut vain taivaan ja helvetin olevan.
Jopa ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetuissa, ei kanonisoiduissa teksteissä kirjoitetaan siitä, miten kristityt rukoilivat kuolleiden puolesta. Kautta aikojen oppi kiirastulesta on ollut selkeä osa kristinuskoa ja itse asiassa jopa sellainen kiistoja aiheuttamaton itsestäänselvyys, ettei sen kyseenalaistamisesta ole mitään merkintää ensimmäisillä vuosisadoilla. Päinvastoin näyttää siltä, että ensimmäiset kristityt uskoivat kiirastulen olevan apostolinen tradition mukana eteenpäin annettu opetus siitäkin huolimatta, ettei siitä löydy nimellistä mainintaa Raamatusta.
Vaikka kiirastulta ei mainita nimeltä Raamatussa niin siitä, taivaan ja helvetin lisäksi olevasta kolmannesta paikasta kirjoitetaan kuitenkin useaan otteeseen.
1. Piet. 3:19 kerrotaan, että Kristus meni kuolemansa jälkeen paikkaan, jota kutsutaan yleisesti isien limbukseksi, missä ennen lunastusta kuolleet vanhurskaat odottivat, että taivas avataan heille. Tämä paikka ei ollut taivas eikä helvetti.
Vaikka isien limbus ei olisikaan ollut kiirastuli niin sen olemassaolo osoittaa, että väliaikainen välitila ei ole Raamatun vastainen ja voi olla olemassa. Jos taas isien limbus oli kiirastuli, niin tämä kyseinen jae osoittaa suoraan kiirastulen olemassaolon. Joka tapauksessa se osoittaa, että voi olla muitakin tiloja kuin vain taivas ja helvetti.
Paavali kertoo meille, että tuomiopäivänä jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Tämä tuomio tapahtuu kuoleman jälkeen. “Aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” I. Kor.3:13-15
Tämä rangaistus ei voi viitata helvettiin lähettämiseen, koska siellä ei ole ketään pelastettua. Taivasta ei voida tarkoittaa, koska siellä ei ole kärsimystä, tulta. Kiirastuli selittää tämän kohdan.
Jeesus puhui synnistä, mitä ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. Tämä viittaa tähän uskoon, että synneistä voi puhdistua kuoleman jälkeenkin. Matt 12:32
Jos Jeesuksen mukaan jostain voi puhdistua kuoleman jälkeen on uskottava, että tiettyjä syntejä varten on olemassa puhdistustuli ennen sitä viimeistä tuomiota.
Tähän oppiin kiirastulesta nojaa myös käytäntö rukoilla vainajien puolesta. Vanhassa Testamentissa Makkabilaiskirjassa kerrotaan siitä, miten Juudas Makkabilainen toimitti sovitusuhrin kuolleitten puolesta, että he vapautuisivat synnistänsä.
Kirkko on jo varhaisimmista ajoista asti kunnioittanut vainajien muistoa ja kantanut heidän puolestaan esirukouksia ja varsinkin eukaristista uhria, jotta he puhdistuisivat ja pääsisivät taivaaseen. Suomessa vietetään yleisesti vain pyhäinpäivää. Katolisessa kirkossa vietetään pyhäinpäivää edellisenä päivänä kaikkien poisnukkuneiden päivää, jolloin jokainen pappi viettää messun vainajien puolesta. Ja kuitenkaan tämä vainajien muistaminen ei rajoitu näihin pariin päivään vuodessa vaan jokaisena päivänä messussa muistetaan myös edesmenneitä.
Katekismuksessa kehoitetaan:
”Auttakaamme ja muistakaamme heitä. Jos jo Jobin pojat puhdistuivat isänsä edeskantaman uhrin kautta, kuinka me sitten epäilisimme sitä, että meidän kuolleiden puolesta edeskantamamme uhrilahjat tuovat heille lohdutusta? Älkäämme viivytelkö auttamasta vainajia ja uhraamasta heidän puolestaan rukouksiamme.”
Selvää on, että helvetistä ei meidän rukouksemme ketään hae mutta voimme rukoilla kiirastulessa olevien sielujen puolesta, jotta he pääsevät nopeasti taivaan iloon.
Oppi kiirastulesta on vahva osa katolista oppia ja elämää. Rukoilemme rakkaiden edesmenneittemme puolesta usein. Esirukoukset kiirastulessa olevien sielujen puolesta on kiinteä osa messun liturgiaa ja myös ruusukossa rukoilemme heidän puolestaan. Näin ollen kiirastuli tosiaan tulee esille esimerkiksi juuri siellä retriitissä kun eletään muutama päivä harjoittaen kristinuskoa katolisen tradition mukaan.
Toivottavasti oli mielenkiintoista kuulla kiirastulesta. Ehkä opit jotain uutta? Jos opit, niin tykkää tästä videosta ja pysy kuulolla, ensi viikolla taas lisää uudesta aiheesta!