Hei, ja tervetuloa kuuntelemaan katolista vastausta tähän kysymykseen, joka käsittelee katolisen kirkon elämän sydäntä ja huippua, sakramenttien sakramenttia eli Eukaristiaa, kuten me kutsumme ehtoollista. Tässä vastauksessa tänään käsittelemme asiaa vain lyhyesti, mutta saatte kuitenkin selkeän yleiskäsityksen siitä, mikä on katolinen oppi ehtoollisesta. |
Teemme tätä Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniaksi, jotta Hänet tunnettaisiin paremmin, häntä rakastettaisiin enemmän ja että moni pelastuisi Hänen kauttaan.
Aloitamme + Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Videovastaus artikkelin lopussa. Klikkaa tästä, ellei se näy alla.
Tämä perustuu Jeesuksen selkeään opetukseen, jonka löydämme Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta. Siinä Hän puhuu sakramentista, jonka hän asetti viimeisellä aterialla, siellä yläsalissa kiirastorstaina.
Minä olen elämän leipä on Jeesuksen tutuimpia sloganeita ja siihen meidän ehtoolliskäsitys perustuu.
Kertomus tapahtuu Genesaretinjärven itärannalla sen jälkeen kun Jeesus oli tehnyt sen ainoan ihmeen, jonka kaikki neljä evankelistaa kuvaavat. Jeesus ruokki viisi tuhatta ihmistä, minkä jälkeen hän vetäytyi yksinäisyyteen. Yö laski ja opetuslapset menivät veneellä järven yli Kapernaumiin. Myöhemmin Jeesus liittyi uudelleen heidän joukkoonsa ylitettyään järven kävellen.
Aamulla järven toiselle puolelle jääneet ihmiset, huomattuaan, ettei Jeesus enää ollutkaan siellä heidän kanssaan, lähtivät myös veneillä Kapernaumiin ja löysivät Jeesuksen sieltä synagogassa.
Jeesus oli ruokkinut heidät luonnollisella leivällä, ja nyt Hän alkoi puhua yliluonnollisesta leivästä. Jeesus alkoi puhua Eukaristiasta, mitä tässä vastauksessa käsittelemme.
Hän sanoi: »Te etsitte minua siksi, että saitte syödä leipää mahan täydeltä. ...älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.»
Tämä ei vielä ollut tarpeeksi selkeää puhetta ja Jeesus puhui:
»Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.»
Juutalaiset vaativat sanoen: »Anna meille aina sitä leipää.»
Jeesus sanoi: » Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.»
41 Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: »Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.»
Jos Jeesus olisi puhunut vertauskuvallisesti, niin NYT olisi ollut aika avata tämä vertaus. Jo tässä vaiheessa ihmiset olivat ärsyyntyneitä siitä, miten Jeesuksen puheen pystyi ymmärtämään. Nyt Hän olisi voinut sanoa, että voi höppänät, enhän minä sitä kirjaimellisesti tarkoita vaan symbolisesti. Mutta mitä Jeesus sanoo? Hän täsmentää uudelleen ja uudelleen!
47 Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. 48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. 50 Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. 51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.»
52 Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: »Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?»
Onko tässä jollekulle jäänyt kuva, että Jeesus olisi puhunut vertauskuvallisesti? Juutalaiset kiivastuivat siksi, että Jeesus puhui yksiselitteisesti ja kirjaimellisesti, ei symbolisesti. Ja mitä Jeesus tekee? Hän kaataa bensaa liekkeihin:
»Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. 55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
Eikö tämä ole jo tarpeeksi selvästi sanottu? No, Jeesus selventää hitaasti syttyville vielä kerran 56. jakeessa:
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. 57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. 58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.»
Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.
60 Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: »Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?»
Olisiko se ollut sietämätöntä puhetta, jos se olisi ollut vain vertauskuva? Jatketaan seuraavasta jakeesta, 61:
61 Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja hän sanoi heille: »Loukkaako tämä teitä? 62 Miten käykään, jos te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli! 63 Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.
Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. 67 Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: »Aiotteko tekin lähteä?» 68 Simon Pietari vastasi hänelle: »Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. 69 Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.»
Jeesus sanoi olevansa elämän leipä. Sen ymmärsivät kirjaimellisesti läsnäolijat, juutalaiset, jotka kuulivat ne sanat Jeesuksen suusta. Sen ymmärsivät kirjaimellisesti myös apostolit ja he opettivat ehtoollisen viettoa kristinuskon keskeisenä asiana sen jälkeen kun Jeesus oli ylösnousemuksensa jälkeen lähettänyt Pyhän Hengen.
Ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjä tuomittiin kuolemaan kannibalismin takia, koska alkukirkon aikaan kristityt eivät sanoneet murtamansa leivän olevan vain muistoateria tai Jeesuksen uhrin symboli. Kristityt selittivät juuri niillä sanoilla, jotka Jeesus oli synagogassa opettanut, että leipä on ehtoollisen asettamisen jälkeen Kristuksen ruumis. Ne olivat monelle sietämättömiä sanoja kuulla.
He olisivat pelastaneet elämänsä, jos olisivat sanoneet, että se on vain vertauskuvallisesti Jeesuksen ruumis ja eihän me nyt oikeasti syödä Jeesuksen lihaa. Se on vain muistoateria. Mutta ei, he pysyivät Jeesuksen opetuksessa. Siinä opetuksessa, minkä apostolit olivat heille opettaneet. Siitäkin huolimatta, että se tarkoitti heidän kuolemaansa.
Konsekroitua leipää ja viiniä ei siis pidä ymmärtää pelkästään symboleina tai pelkkänä muistoateriana. Vaan nyt Jeesus on fyysisesti läsnä ja me syömme Jeesuksen lihan ja juomme Jeesuksen veren. Tämä on oppi perustuu nimenomaan Raamattuun.
Katolisessa kirkossa eukaristia on sakramentti. Eikä vain yksi sakramentti muiden joukossa, vaan se on sakramenttien sakramentti. Kaikki muut sakramentit ja kaikki meidän toimintamme suuntaavat kohti eukaristiaa.
Meille se ei ole enää leipä ja viini, vaan meille se on äärimmäisen intiimi tapa olla fyysisesti kanssakäymisessä Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainoan pojan, meidän Herramme kanssa.
Me emme palvo leipää. Me palvomme Jeesusta.
Luen katekismuksesta kohdasta 1409
Eukaristia on Kristuksen pääsiäisen eli hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta toteutuneen pelastustyön muiston vietto, pelastustyön, jonka liturgia tekee läsnäolevaksi.
KKK 1413 Konsekraatiossa tapahtuu muuttuminen, transsubstantiaatio: Leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Kristus itse on leivän ja viinin konsekroidussa muodoissa läsnä elävänä ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veressään, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan. KKK 1413
Eukaristia uhrataan myös elävien ja kuolleiden tekemien syntien sovittamiseksi ja hengellisten ja ajallisten hyvyyksien saavuttamiseksi Jumalalta.
Ja korjataan tähän heti se virheellinen väite, että katolilaiset uhraavat yhä uudelleen Jeesuksen, koska hänen ensimmäinen uhrinsa ei riittänyt.
Tämä vanha syyte katolista kirkkoa vastaan on yksinkertaisesti väärä. Raamattu sanoo selvästi, että Kristus kuoli lopullisesti ja kertakaikkisesti maailman syntien vuoksi. Katekismus toteaa tämän myös selvästi, (esim kohta 1330)
Mitä tämä uhri siinä alttarilla on, niin se tekee sen Golgatalla tapahtuneen ainutlaatuisen uhrin läsnäolevaksi. Se uudistaa sen saman, yhden Goltatan uhrin, tekee sen tässä ja nyt läsnäolevaksi. Se ei ole uusi uhri vaan se yksi sama Jeesuksen uhri. Tämä Jeesuksen ristintyö ei ollut vain tapahtuma historiassa, ajallinen teko vaan iänkaikkinen. Iänkaikkisuus on ajasta irrallaan olemista, ei aikaan sidottu.
Me katolilaiset olemme messussa tavallaan läsnä Golgatalla. Ja Jeesus itse on läsnä, paikan päällä antaen itsensä!
Transsubstaation hetkellä on pappi toinen Kristus. Sen jälkeen eukaristiassa me syömme Hänen lihansa ja meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
Kristuksen uhri ristillä on kaiken armon ääretön lähde, jonka Jumala antaa maailmalle ja kirkolle. Eukaristia on salaisuus, jonka Kristus jätti meille, ja jonka avulla kaikki sukupolvet voivat jakaa ainutlaatuisen uhrinsa ja kokea sen omassa elämässään.
Olet kuullut nyt ehtoollisesta nämä perusasiat, jotka perustuvat Jeesuksen ja apostoleiden opetukseen, ja joiden takia alkukirkon kristityt kärsivät marttyyrikuolemia. Kirkko on varjellut vuosisadat eukaristiaa, ja vaikka olisitkin tästä opista toista mieltä, niin ymmärtänet miten tärkeä asema ehtoollisella ja messulla katolisen ihmisen elämässä on.
Eukaristian syvempi merkitys selittää myös sitä, miksi Suomessa diasporassa asuvilla katolilaisilla on voimakas kaipuu päästä osallistumaan messuun. Tai kun pandemian aikaan messuja joudutaan seuraamaan televisiosta, miten se ei ole ollenkaan sama asia kuin olla fyysisesti läsnä siinä Jeesuksen ristinuhrin äärellä.
Eukaristian salaisuuden vuoksi seurakuntalaiset ovat polvillaan konsekraation aikana, kun pappi on Kristuksen roolissa, toisena Kristuksena, ja tapahtuu muuttuminen, transsubstantiaatio. Siinä leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Kristus itse on leivän ja viinin konsekroidussa muodoissa läsnä elävänä ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veressään, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan.
Kuinka transsubstantiaatio käytännössä tapahtuu, on uskon salaisuus. Emme ymmärrä sitä teknisesti mutta silti, pysymme Jeesuksen opetuksessa.
Tämä vastaus herätti varmasti monia muita kysymyksiä kuten papin roolista. Mitä tarkoitetaan sillä, että pappi on toinen Kristus?! Tärkeää on myös ymmärtää se, mitä katolinen kirkko opettaa oikeanlaisesta ehtoollisen vastaanottamisesta, josta onkin jo kerrottu vastauksessamme, miksi kaikki eivät osallistu ehtoolliselle, vaikka osallistuisivatkin messuun.
Toivottavasti tämä vastaus lisäsi ymmärrystä katolisesta opista. Jos näin, niin tykkää tästä videosta!
Voit myös ottaa meihin yhteyttä tai lähettää meille kysymyksiäsi sähköpostilla kysykatolilaiselta@gmail.com.
Nähdään taas pian seuraavan kysymyksen parissa!