Te olette kiinnittänyt huomiota luterilaisten pappien Raamatun lukemisen vähäisyyteen kirkossanne. Olen itse opiskellut Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1960-luvulla ja opettanut luterilaista uskontoa muutamassa koulussa. Olen siirtynyt katoliseen kirkkoon vuonna 1971. Muistan opiskelu- ja opettaja-ajoiltani, miten Raamattu oli kaiken keskus. Itse olen lukenut Raamattua kouluajoista lähtien, enkä ikinä saa siitä tarpeeksi. Surukseni olen huomannut viime vuosina, miten vähän ihmiset tuntevat Raamattua. Joskus tuntuu siltä, että ainoastaan typerät omenavarkausvitsit Alkukertomuksista elävät kansan tiedossa.
Kun liityin katoliseen kirkkoon, ilahduin suuresti, miten keskeisessä asemassa Raamattu on katolisessa kirkossa: opetuksessa, jokapäiväisessä messussa, perinteisissä rukouksissa ja hartauksissa ja esimerkiksi Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen asiakirjoissa. Olin oppinut, että luterilainen kirkko on Sanan kirkko. Joskus olen miettinyt, minkä Sanan.
Kiitän piispa Häkkistä siitä, että hän on ottanut esille näin tärkeän asian. Jos me kristityt luovumme Raamatusta, meillä ei ole mitään.
Ystävällisin terveisin,
Marjatta Jaanu-Schröder