Tervehdyksen “armoitettu” tai “armon saanut” (kr. kecharitomene) ei myöskään ole ihan tarkka käännös. Oikeastaan se merkitsee suosion tai suosionosoituksen saanutta, suuresti armoitettua. Dominikaani J.-P. Audet näkee tässä eräänlaisen “uuden nimen” Marialle. Audet vertaa tervehdystä siihen, jolla Gideon kutsuttiin pelastamaan israelilaiset midianilaisten vallasta. Hänelle ilmestyi enkeli, joka sanoi: “Herra kanssasi, sinä urhea soturi!” Gideon valitti sitä, että Herra oli jättänyt kansan midianilaisille. Enkeli vastasi: “Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” Gideon valitti vielä sukunsa ja itsensä vähäpätöisyyttä. Herra sanoi hänelle: “Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.” Gideon pyysi vielä merkkiä siitä, että oli saanut Herran suosion (Tuom. 6:11-17). Gideonista tuli “urhea soturi”. Maria oli suosionosoituksen saanut. Molemmat osasivat vastata “kyllä”. |
Tänään on Herran syntymän ilmoittamisen juhlapyhä. Päivän tutuista teksteistä kiinnittyi mieleni Psalmin sanoihin: "Sinä teit minulle kuulevat korvat." Se johti minut muistamaan, mitä kirjoitin kirjassani Ruusuja Neitsyt Marialle enkelin tervehdyksestä nuorelle Marialle: Marian kuulevat korvat ja Gideonin kuuleminen. Kunigas Aahas, jolle ilmoitettiin Messiaan, Immanuelin tulosta, kieltäytyi merkin pyytämisestä: "En pyydä. En pane Herraa koetukselle." Kukin kuulee tavallaan mahdollisuuksiensa mukaan. Kun todella kuulee, tekee myös jotain. Tämä maailma, myös meidän hyvin toimeentuleva yhteiskuntamme, tarvitsee paljon kuulevia korvia, että kuulisimme myös heitä, joilla ei kaikki ole niin hyvin.
0 Comments
Tänä naisten päivänä muistan erityisesti Carolina Maria de Jesusta, brasilaista naista joka 1950-luvulla kirjoitti päiväkirjaa nälästä ja köyhyydestä. Hän asui slummissa ja jätepaperia ja muuta poisheitettyä keräten ruokki lapsensa. Ote päiväkirjasta: 13. toukokuuta Tänä aamuna sataa. Päivä on minulle mieleinen. Se on orjien vapauttamisen päivä. Tänä päivänä me juhlimme orjuudesta pääsemistä. ... Vankiloissa mustat olivat syntipukkeja. Mutta valkoiset ovat nyt sivistyneempiä. He eivät kohtele meitä halveksien. Valistakoon Jumala valkoisia, että mustat tulisivat onnellisiksi. Sataa edelleen. Minulla on vain papuja ja suolaa. Sade on rankka. Kuitenkin olen lähettänyt lapset kouluun. Minä kirjoitan, kunnes sade loppuu. Sitten menen Senhor Manoelin luokse myymää romurautaa. Romuraudasta saamallani rahalla ostan riisiä ja makkaraa. Sade on vähän hellittänyt. Menen ulos. ... Minun käy niin sääliksi lapsiani. Kun he näkevät ruokaa, he huutavat: "Eläkoon äiti!" ... On satanut; on tullut kylmä. Talvi tulee. Ja talvella syödään enemmän. Vera alkoi pyytää ruokaa. Mutta minulla ei ollut mitään. Se oli näytelmän uusintaesitys. Minulla oli vain kaksi cruzeiroa. Halusin ostaa vähän jauhoja ja tehdä käristystä. Myysin Dona Alicelta ihraa. Hän antoi minulle ihraa ja riisiä. Oli jo kello yhdeksän illalla kun söimme. Ja niin minä taistelin 13. toukokuuta 1958 nykyajan orjuutta vastaan: nälkää vastaan! |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |