Rukous on ylistystä, Jumalan kiittämistä, hänen tekojensa ihmettelyä, palvontaa. Rukous ei ole meidän tekojamme tai sanojamme, ei mikään suoritus. Rukous on Jumalan edessä olemista, hänessä elämistä, hänen Henkensä läpäistäväksi suostumista, kohtaamista kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Rukouksessa ihminen on Jumalan edessä sellaisena kuin hän on, tietoineen ja taitoineen, kömpelönä ja avuttomana, iloiten ja itkien, arjen taakkojen ja yksitoikkoisuuden lannistamana. Rukouksessa ei voi ottaa muuta roolia kuin ihmisenä olemisen; luotu kohtaa Luojansa ja turvautuu häneen. Siksi rukous on olemukseltaan Jumalan ylistämistä silloinkin, kun rukoilija ei pysty muuhun kuin huutamaan apua. |
Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia! Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun. Psalmista 10 |