Tatu Vaaskivi läksi Roomaan Berliinistä 1939 "ukkosen varjossa", kuten hän aikaa kuvasi. Tarjoan luettavaksi jesuiittisä Gerard W. Hughesin vaelluksesta, jonka hän teki lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin Englannista Jerusalemiin. 28. maaliskuuta 1987 hän pysähtyi Müncheniin, jossa hän muisteli siellä viettämäänsä aikaa kolmekymmntä vuotta aiemmin: | Eräänlaisen adventtikalenterin 4. osaMarjatta lainaa |
"Kaikista vierailemistani kirkoista se, joka jäi pysyvästi mieleeni, oli Michaelskirche, jesuiittojen seurakuntakirkko, joka oli rakennettu keskelle kauppakeskittymää. Milloin ikinä kävin siellä, aina ihmisjoukkoja oli rukoilemassa sivualttarin ääressä, minne isä Rupert Mayer SJ, oli haudattu. Isä Rupert Mayer oli tullut Michaelskircheen 1922, jossa hänestä pian tuli tunnettu saarnaajana, rippi-isänä ja neuvonantajana, ja häntä kutsuttiin ”Münchenin auttajaksi hädässä”. Hän uskoi papiston ja maallikkojen yhteistyöhön kirkossa ja kokosi maallikkoryhmän, jota ravitsivat Hengelliset harjoitukset. Ryhmää kutsuttiin ”Veljeskunnaksi”, ja sen jäsenmäärä kohosi lopulta Münchenissä kahdeksaantuhanteen. Hän auttoi myös perustamaan ryhmän, joka tunnettiin nimellä ”Pyhän perheen sisaret” vastauksena erityisesti Münchenin köyhien, varsinkin suuren maahanmuuttajien joukon kiireellisiin tarpeisiin. Hän otti käyttöön vierailijoiden ja maahanmuuttajatyöläisten vastaanottojärjestelmän kaupungin päärautatieasemalla ja vietti siellä messua säännöllisesti sunnuntaiaamuisin kello 3.00 ja 4.00! Hän luki ajan merkkejä, harjoitti natsien ohjelmaa koskevaa henkien erottamista ja antoi erottamisensa tulokset messussa seurakunnalleen Michaelskirchessä. Hänen saarnansa olivat erityisen tehokkaita vuoden 1933 jälkeen, kun natsit heikensivät järjestelmällisesti katolisia organisaatioita ja julkaisuja ja kielsivät ne lopulta kokonaan. Oli vain ajan kysymys, että hänet pidätettäisiin. Ilmiantajat osallistuivat hänen jumalanpalveluksiinsa ja tekivät muistiinpanoja, joita käytettiin myöhemmin todisteina häntä vastaan. Kesäkuun viidentenä 1937 Gestapo pidätti hänet, tuomitsi hänet ”Kansallisen valtiopetoslain” perusteella ja ”saarnatuolin väärinkäytöstä”. Niin pitkään kuin uskonto ja hengellisyys pysyivät erossa jokapäiväisestä elämästä, natsit mielellään hyväksyivät ne. Rupert Mayerin usko ei ollut eristettyä, sillä hän näki Jumalan kaikissa asioissa ja kaikissa yhteyksissä. Kansallisia ja kansainvälisiä rakenteellisia yhteyksiä koskeva politiikka ja samoin hallitukset, vaikka siihen kuuluisi säännöllisesti kirkossa kävijöitä, ovat sitä mieltä, että saarnatuoli ei ole politiikkaa varten. Laajassa mielessä he kieltävät Jumalan, jota kristityt palvovat. Isä Mayer tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankilaan ja häntä kiellettiin saarnaamasta. Kun hän palasi saarnatuoliin vankeutensa jälkeen esimiestensä luvalla, hänet pidätettiin uudestaan tammikuussa 1938, vapautettiin muutama viikko myöhemmin, mutta pidätettiin sodan alettua ja lähetettiin Oranienburgin keskitysleirille marraskuussa 1939. Hänen terveydentilansa heikkeni aliravitsemuksen ja talven kylmyyden vuoksi ja välttääkseen tekemästä hänestä marttyyriä natsit määräsivät hänet pysymään Ettalin benediktiiniluostarissa, jonne hän jäi sodan loppuun saakka. Hän oli terveydeltään mutta ei hengeltään heikko toukokuussa 1945, kun hän palasi sodan loputtua sinne, mitä Münchenistä oli jäljellä." Gerard W. Hughesin kirjasta Jalkaisin Jerusalemiin
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |