Kirjassani Maan tomua ja taivaan valoja pohdin myös aikaa ja ajantajua. Siitä ote:
Aina valmis ikuisuus on Jumalan. Jumala ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Hän on kaikkialla, aina. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän eli ihmisen elämää 33 vuotta silloisessa Rooman provinssissa Palestiinassa. Silloin hän oli fyysisesti sidottu aikaan ja paikkaan, mutta hengessään hän oli yhteydessä Isäänsä ja Pyhään Henkeen. Uskontunnustuksissa, sekä Apostolisessa alkukirkon ajalta että Credossa eli Nikaialais-konstantinopolilaisessa 300-luvulta, sanotaan, että kuoltuaan Jeesus ”astui alas tuonelaan” ja hän oli siellä perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Mitä hän siellä teki? Hän vei pelastuksen sanoman ennen häntä kuolleille. Katolisen kirkon katekismuksessa sanotaan: ”’… niillekin, jotka ovat kuolleet on julistettu evankeliumi’ (1. Piet. 4:6). Pelastuksen ilosanoma täyttyi, kun Kristus astui alas tuonelaan. Se on Jeesuksen messiaanisen tehtävän viimeinen vaihe – maallisen ajan kestoltaan hyvin lyhyt mutta merkitykseltään mittaamattoman suuri: Lunastus ulottuu kaikkiin, kaikkien aikojen ja paikkojen ihmisiin, sillä kaikki pelastetut ovat tulleet osallisiksi lunastuksesta” (KKK 634). Meille Jeesuksen aika tuonelassa on hyvin lyhyt, mutta Jumalan iäisyydessä ei ole aikaa. |