Prelaatti Tuomo T. Vimpari vietti pyhän Henrikin juhlan messun Rooman Santa Maria sopra Minerva -basilikan Suomi-kappelissa 19. tammikuuta 2021. Hän on ystävällisesti antanut luvan julkaista saarnansa ja kuvia messusta. Messussa palveli myös Viktor Torres Airava, joka asetettiin lukijan virkaan joulukuussa. Messu vietettiin latinaksi ja lukukappaleet luettiin osin suomeksi, osin ruotsiksi. Samoin prelaatti Vimpari saarnasi Suomen kansalliskappelissa molemmilla kotimaisilla. Koronarajoitusten takia perinteinen ekumeeninen pyhiinvaellus Roomaan ei toteutunut tänä vuonna.
Prelaatti Vimparin kaksikielinen saarna 19.1.2021:
Rakkaat kristityt, kära medkristna, kun tänään vaikeista olosuhteista huolimatta riemulla vietämme pyhän Henrikin, hiippakuntamme ja koko Suomen taivaallisen suojelijan juhlaa, hetki sitten julistetut Raamatun lukukappaleet korottavat sielumme kohti taivaallista. Ne kutsuvat meidät havaitsemaan kaikkivaltiaan Jumalan pelastavan ja kaiken uudeksitekevän läsnäolon tässä maailmassa, elämässämme ja keskellämme. Ehkä juuri tämä sama havainto, jonka usko tunnistaa ja kasteen armo lahjoittaa niille, jotka tahtovat sen vastaanottaa, sai pyhän Henrikin lähtemään kotimaastaan Britanniasta ensin Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Siellä hän kohtasi marttyyrikuoleman ”sankarina uskon oikean”, kuten päivän sekvenssi niin kauniisti julistaa.
| Ensimmäinen lukukappale muistuttaa meitä siitä, miten Jeesuksen Kristuksen ihmiseksitulo Neitsyt Mariasta, hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa on muuttanut kaiken. Se on muuttanut myös meidät. Me emme ”enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta”, sillä me ”olemme uusi luomus” (2 Kor. 5:16-17). Koska Kristus on kerran ja kertakaikkisesti ristillä sovittanut meidät taivaan Isän kanssa, meidän tulee yhä uudestaan suostua tähän samaan sovintoon ja siten sovintoon myös lähimmäistemme kanssa. Evankeliumissa taas Jeesus itse kertoo vertauskuvan siitä, miten joku korjaa sen sadon, jonka toinen on kylvänyt. Hän sanoo: ”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan sanoa, josta ette ole nähneet vaivaa” (Joh. 4:38a). |  |
Kummatkin näistä ajatuksista ovat kuin taivaallisia. Ne kertovat siitä, miten Jumalan rakkauden suuruus ja voima ylittää kaiken sen mitä voimme koskaan kuvitella ja toivoa. Siksi meidätkin kutsutaan elämään juuri tämä, yliluonnollinen elämä todeksi jo täällä ja nyt. Viimeistään Immanuel Kantin jälkeen modernia yhteiskuntaa on vaivannut halu ja pyrkimys tunnustaa vain se mikä on ikään kuin luonnollista. Silti usko kutsuu meidät tätä suurempaan, yliluonnolliseen elämään. Juuri siksi me olemme todella ”uusi luomus”, vaikka emme ole ulkonaisesti erilaisia kuin muut. Me elämme ja näemme kaiken uskon silmin, sen saman uskon, josta apostolit ja marttyyrit, - siis myös pyhä Henrik - todistivat, ja jonka puolesta he antoivat henkensä.
RSS Feed
