Pyhän perheen pakomatka Egyptiin kuvataiteen aiheena
Kalevi Pöykkö (Fides 20/1998)
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.” Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”
Kun Heroden huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. (Matt. 2:13-16)
Kun Heroden huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. (Matt. 2:13-16)
Näin kertoo Matteuksen evankeliumi Herodeksen julmasta käskystä, jonka vuoksi pyhä perhe joutui pitkälle pakomatkalle vieraalle maalle, Egyptiin. Sekä perheen pakomatkaa että oleskelua Egyptissä on kuvattu taiteessa, samoin Betlehemin lastenmurhaa, vaikka kumpikaan aihepiiri ei ole kuulunut kristillisen taiteen kaikkein suosituimpiin. Koska Matteuksen tiedot näistä tapahtumista ovat hyvin niukat, niin kirjailijat kuin taiteilijatkin ja tietysti myös taiteen tilaajat etsivät lisätietoja apokryfitekstien ja legendojen huomattavatsi monipuolisemmin aihetta käsittelevistä kertomuksista. Tällaisia olivat muun muassa jo varsin varhaiset Pseudo-Matteus, Arabialainen lapsuusevankeliumi sekä Tuomaan lapsuusevankeliumi, joiden usein sadunomaisia tarinoita toistetaan myös monissa myöhemmissä legendoissa.
Gentile da Fabriano: Pako Egyptiin (1420-luku)
Pakoon
Pyhän perheen pakomatka tapahtui saman imperiumin, Rooman keisarikunnan, alueen sisällä. Juudea, josta perhe lähti pakosalle, oli Rooman alainen kuningaskunta, ja Kleopatran hävittyä 31 eKr. Actiumin meritaistelun myös Egypti joutui Rooman vallan alle. Keisari Augustus liitti sen täydellisesti Roomaan. Herodeksen valta ei kuitenkaan ulottunut Egyptiin asti. Huolimatta siitä, että sekä Juudea että Egypti kuuluivat samaan valtakuntaan ja kummassakin oli vallalla sama hellenistinen kulttuuri, matkan on täytynyt tuohon aikaan olla vaivalloinen ja vaarallinen. Alkutaipaleella perhe joutui legendojen mukaan pakenemaan Herodeksen sotilaita, jotka oli lähetetty pakolaisten perään. Ei siis ihme, että kuvaukset pakolaisten kokemista seikkailuista ja vaaroista ovat usein varsin jännittäviä ja mielikuvitusta kiehtovia. Aivan oma lukunsa ovat pienen Jeesus-lapsen tekemät ihmeteot, niin matkan aikana kuin perillä Egyptissä.
Pyhän perheen pakomatka tapahtui saman imperiumin, Rooman keisarikunnan, alueen sisällä. Juudea, josta perhe lähti pakosalle, oli Rooman alainen kuningaskunta, ja Kleopatran hävittyä 31 eKr. Actiumin meritaistelun myös Egypti joutui Rooman vallan alle. Keisari Augustus liitti sen täydellisesti Roomaan. Herodeksen valta ei kuitenkaan ulottunut Egyptiin asti. Huolimatta siitä, että sekä Juudea että Egypti kuuluivat samaan valtakuntaan ja kummassakin oli vallalla sama hellenistinen kulttuuri, matkan on täytynyt tuohon aikaan olla vaivalloinen ja vaarallinen. Alkutaipaleella perhe joutui legendojen mukaan pakenemaan Herodeksen sotilaita, jotka oli lähetetty pakolaisten perään. Ei siis ihme, että kuvaukset pakolaisten kokemista seikkailuista ja vaaroista ovat usein varsin jännittäviä ja mielikuvitusta kiehtovia. Aivan oma lukunsa ovat pienen Jeesus-lapsen tekemät ihmeteot, niin matkan aikana kuin perillä Egyptissä.
Legendojen mukaan Joosef lähti perheineen matkaan yöllä, kohta unesta herättyään, ja matkaan hän otti paitsi vaimonsa Marian ja Jeesus-lapsen myös kolme poikaansa ja tyttärensä edellisestä avioliitostaan. Perhe pakeni henkensä edestä, ja jo alkumatkasta se koki monia vaaroja, joista he pelastuivat Jeesus-lapsen ihmetekojen avulla. Niinpä he joutuivat kulkemaan vasta kylvetyn viljapellon halki, mutta kun takaa-ajavat sotilaat myöhemmin osuivat paikalle, vilja olikin yhdessä yössä kasvanut täyteen mittaansa. Kun sotilaat tiedustelivat, milloin perhe oli kulkenut siitä, heille vastattiin sen tapahtuneen heti kylvötyön jälkeen. Koska vilja oli nyt täydessä mitassaan, sotilaat päättelivät perheen kulkeneen siitä jo kauan sitten ja palasivat takaisin. Tämä viljapeltoihme on ollut keskiajalla tunnettu myös Suomessa. Se esiintyy kansanrunoudessamme, samoin kuin joidenkin kirkkojemme seinämaalauksissa. Selvittyään juuri ja juuri Herodeksen sotilaista, perhe joutui kohta lohikäärmeiden ja muidenkin petojen hyökkäysten kohteeksi. Se kuitenkin selvisi, kun Jeesus-vauva nousi äitinsä sylistä puolustamaan perhettään. Silloin lohikäärmeet alkoivat palvoa häntä. Tämäntapaisilla sadunomaisilla kertomuksilla lienee ollut tarkoituksena osoittaa Jeesuksen jumalaillisuus jo syntymästä asti. Kertoohan legenda Jeesus-lapsen sanoneen tässä yhteydessä vanhemmilleen: ”Älkää pelätkö, älkääkä pitäkö minua lapsena, sillä olen ja olen aina ollut täydellinen. Kaikkien metsän petojen on oltava tottelevaisia minun edessäni.”
|
Useissa legendoissa kerrotaan myös tarina palmuihmeestä, jota on paljon kuvattu taiteessa. Matkan kolmantena päivänä neitsyt Maria tunsi itsensä väsyneeksi ja janoiseksi, ja kun hän huomasi palmupuun, hän halusi levätä sen varjossa, ja kun hän näki puun olevan täynnä hedelmiä, hän toivoi saavansa niitä hiukan. Joosef kuitenkin huomautti hedelmien olevan niin korkealla, ettei hän niihin ylettyisi. Hän toivoi pikemminkin, löytävänsä jostakin vettä heille itselleen ja karjalle, joka seurasi mukana. Silloin Jeesus-lapsi puhkesi puhumaan äitinsä sylissä ja käski palmua taivuttamaan oksiaan, jotta hänen äitinsä saisi hedelmiä syödäkseen. Niin tapahtuikin. Kun hedelmät oli kerätty, Jeesus kehotti puuta nousemaan ja avaamaan juuristaan lähteen. Palmu nousi, ja samalla sen juurista alkoi virrata hyvin kirkasta vettä. Kiitokseksi Jeesus lupasi palmulle, että enkelit noutavat yhden sen oksan paratiisiin istutettavaksi, ja antoi puulle siunauksensa luvaten, että kaikille niille, jotka saavuttavat missä tahansa kilpailussa voiton tullaan sanomaan: ”Olet saavuttanut voiton palmun.” Koraanissa palmuihme liitetään Jeesuksen syntymän yhteyteen. Tapahtuma on tullut ehkä kaikkein suosituimmaksi pakomatkaa kuvaavien taideteosten joukossa. Latvastaan taipuva palmupuu on kuvattu usein myös matkaavan perheen taustana.
|
Gerard David: Lepohetki matkalla Egyptiin (1520-luku)
|
Lepohetkiä
Taiteessa on hyvin usein kuvattu myös pakomatkan lepohetkiä. Sellaisissa kuvissa pyhä perhe oleilee kaikessa rauhassa tavallisimmin idyllisenä kuvatun luonnon keskellä. Äsken mainittu palmuihme on liitetty usein lepoaiheeseen, jonka on arveltu olevan ristiretkeläisten keksimä. Kuvia käytettiin tavallisimmin yksityiseen hartaudenharjoitukseen etenkin keskiajalla, kun haluttiin mietiskellä Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä syvempää merkitystä. Muun muassa Pseudo-Bonaventura antoi 1200-luvulla neuvoja tästä teoksessaan Meditationes vitae Christi.
Taiteessa on hyvin usein kuvattu myös pakomatkan lepohetkiä. Sellaisissa kuvissa pyhä perhe oleilee kaikessa rauhassa tavallisimmin idyllisenä kuvatun luonnon keskellä. Äsken mainittu palmuihme on liitetty usein lepoaiheeseen, jonka on arveltu olevan ristiretkeläisten keksimä. Kuvia käytettiin tavallisimmin yksityiseen hartaudenharjoitukseen etenkin keskiajalla, kun haluttiin mietiskellä Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä syvempää merkitystä. Muun muassa Pseudo-Bonaventura antoi 1200-luvulla neuvoja tästä teoksessaan Meditationes vitae Christi.
Useissa legendoissa kuten myös niitä esittävissä taideteoksissa on aineksia, jotka viittaavat Jeesuksen tulevaan kärsimykseen. Tunnettu on muun muassa Arabialaisessa lapsuusevankeliumissa kerrottu tarina ryöväreistä, jotka kävivät matkalaisten kimppuun. Kaksi heistä on mainittu nimeltä, Dumachus ja Titus, toisissa yhteyksissä heistä käytetään myös nimiä Dysmas ja Gestas. Titus halusi päästää perheen menemään rauhassa muun rosvojoukon nukkuessa, mutta Dumachus kieltäytyi, kunnes Titus antoi hänelle 40 drakhmaa. Neitsyt Maria huomasi, että Titus teki tämän hyvästä tahdosta ja sanoi hänelle, että Herra tukee häntä oikealla kädellään ja vapauttaa hänet synneistään. Silloin Jeesus sanoi, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua juutalaiset naulitsevat ristiin hänet ja nämä kaksi ryöväriä hänen kanssaan, Tituksen oikealle ja Dumachuksen vasemmalle puolelle, ja että Titus menee hänen edellään paratiisiin. Joissain legendaversioissa ryöväri lopulta kylvettää Jeesus-lasta. Tätäkin tapahtumaa on esitetty kuvataiteessa.
Egyptissä
Aikansa matkattuaan perhe saapui Egyptiin, kaupunkiin, jonka nimi oli Sotinen. Siellä he menivät temppeliin, jossa oli epäjumalankuva vuoden jokaista päivää varten. Kun Maria astui lapsensa kanssa sisään, kaikki kuvat sortuivat maahan ja hajosivat pirstaleiksi. Tapauksen katsottiin osoittavan todeksi Jesajan sanat: ”Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.” Tämä Pseudo-Matteuksen kertoma tapahtuma innoitti monia taiteilijoita jo ainakin varhaisella keskiajalla.
Aikansa matkattuaan perhe saapui Egyptiin, kaupunkiin, jonka nimi oli Sotinen. Siellä he menivät temppeliin, jossa oli epäjumalankuva vuoden jokaista päivää varten. Kun Maria astui lapsensa kanssa sisään, kaikki kuvat sortuivat maahan ja hajosivat pirstaleiksi. Tapauksen katsottiin osoittavan todeksi Jesajan sanat: ”Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.” Tämä Pseudo-Matteuksen kertoma tapahtuma innoitti monia taiteilijoita jo ainakin varhaisella keskiajalla.
Tuomaan lapsuusevankeliumi samoin kuin Arabialainen lapsuusevankeliumi kertovat useista Jeesukseen liittyvistä tapahtumista Egyptissä olon aikana. Monet niistä korostavat Jeesuksen tietoisuutta omasta jumalallisuudestaan jo lapsena. Muutamissa – evankeliumeille täysin vieraissa kertomuksissa – Jeesus saattaa kuitenkin esiintyä kostonhimoisena pikkupoikana, joka ei epäröinyt vaikkapa halvaannuttaa tai peräti tappaa kiusaajiaan. Tarinat olivat aikanaan varsin suosittuja, vaikka niitä tänä päivänä onkin vaikea ymmärtää. Jotkut tutkijat ovat nähneet niissä gnostilaisia ja zarathustralaisia vaikutteita: jumaluudessa on kaksi puolta, hyvä ja paha. Takana saattaa olla myös kärjistetyn havainnollinen opetus: jos et tottele Jeesusta, sinulle käy huonosti. Helpommin ymmärrettävä on taiteessa usein kuvattu legenda savivarpusista, jotka Jeesus-poikanen oli muovaillut. Kun Joosefille kerrottiin, mitä Jeesus oli tekemässä sapattina, hän riensi torumaan lasta. Silloin tämä löi käsiään yhteen ja käski savivarpusten nousta lentoon. Kaikkien ihmetykseksi ne kohosivatkin viserrellen ilmaan.
Märta Aminoff on kertonut koptilaisesta papyruksesta, jonka mukaan Jeesus vietti lapsena kolme vuotta ja yksitoista kuukautta Egyptissä. Joidenkin tietojen mukaan eräässä Niilin deltan alueen kaupungissa matkailijoille esiteltiin vielä viime vuosisadan lopulla puuta, jonka varjossa pyhä perhe olisi levännyt.
Paluumatkalle
Oleskelu Egyptissä kesti siihen saakka, kun Herodes kuoli. Silloin Herran enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja kehotti häntä palaamaan perheineen Israelin maahan. Myös paluumatkaa on esitetty jonkin verran taiteessa. Näissä kuvissa seurueen kulku esitetään tavallisesti oikealta vasemmalle, kun se menomatkan esityksissä on kuvattu vasemmalta oikealle. Paluumatkalla perhe legendojen mukaan kävi tapaamassa Johannesta, tulevaa kastajaa, ja hänen äitiään Elisabetia, jotka myös olivat paenneet Herodeksen vainoa.
Oleskelu Egyptissä kesti siihen saakka, kun Herodes kuoli. Silloin Herran enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja kehotti häntä palaamaan perheineen Israelin maahan. Myös paluumatkaa on esitetty jonkin verran taiteessa. Näissä kuvissa seurueen kulku esitetään tavallisesti oikealta vasemmalle, kun se menomatkan esityksissä on kuvattu vasemmalta oikealle. Paluumatkalla perhe legendojen mukaan kävi tapaamassa Johannesta, tulevaa kastajaa, ja hänen äitiään Elisabetia, jotka myös olivat paenneet Herodeksen vainoa.
Näin pyhä perhe oli siis säästynyt Herodeksen julmalta lastenmurhalta. Betlehemin lastenmurhasta ei ole löytynyt muita todisteita kuin Matteuksen lyhyt maininta, mutta Herodeksen luonnekuvaan lastenmurha kyllä sopii; hänenhän tiedetään tapattaneen lukuisia ihmisiä, jopa omia sukulaisiaankin. Kun tietäjät olivat kertoneet Herodekselle, että uusi juutalaisten kuningas oli syntynyt, ja kun vielä ylipapit ja kirjanoppineet vahvistivat, että profetioiden mukaan Messiaan oli määrä syntyä Betlehemissä, Herodes tunsi asemansa uhatuksi. Seurauksena oli lastenmurha. Sen uhrien muistoksi alettiin jo 400-luvulla viettää viattomien lasten päivää. Pyhä Augustinus ja muutkin kirkkoisät pitivät näitä lapsia marttyyreina, jotka todistivat Jeesuksesta ja kuolivat hänen puolestaan.
Tapahtuman traagisuus on jo varhain kiinnittänyt taiteilijoiden huomiota. Renessanssin aikana se oli varsin suosittu aihe ja erityisesti barokkitaiteilijoille se antoi hyvän mahdollisuuden näyttää taitojaan niin väkivaltaisissa liikkeen kuin hädän, tuskan ja syvän surun esityksissä. Uudemmassa taiteessa sekä pako- että lastenmurha-aiheet ovat sen sijaan harvinaisempia.
Pako Egyptiin kaikkine seikkailuineen, oleskelu siellä, paluu ja Betlehemin lastenmurha eivät ole olleet keskeisintä kristillisen taiteen aineistoa. Niiden on katsottu kuitenkin ajallisesti liittyvän läheisesti joulun tapahtumiin ja kuningasten kumarrukseen, jonka vuoksi ne usein esiintyvät näiden aiheiden jatkona taiteessa. Monia niistä on käytetty kirjankuvituksessa ja yksityiseen hartauden harjoitukseen tarkoitetuissa kuvissa.
Nicolas Poussin: Betlehemin lastenmurha (1600-luku)
|
Pieter Brueghel: Betlehemin lastenmurha (1500-luku)
|
