Pyhä risti Hattulassa
|
Eurooppaa peitti keskiajalla pyhiinvaellusteiden verkko,
joka ulottui Norjan Nidarosista Jerusalemiin, Vadstenasta Espanjan Santiago de
Compostelaan. Tähän verkkoon kuuluivat sen kaukaisimmassa reunassa myös kaksi
suomalaista pyhiinvaelluskohdetta: pyhän marttyyripiispa Henrikin surmapaikka
Köyliönjärven Kirkkokarilla, ja Hattulan Pyhän ristin kirkko.
|
Hattulan kansainvälisestä merkityksestä tunnettuna ja tunnustettuna pyhiinvaelluspaikkana kertoo jo vuodelta 1403 peräisin oleva asiakirja. Siinä tanskalaisten Esromin ja Sorön luostarien apotit tunnustavat saaneensa Pohjoismaiden silloiselta hallitsijalta, kuningatar Margareetalta, 1000 nobelia käytettäväksi kuningattaren kuoleman jälkeen hänen sielunsa rauhan puolesta tehtäviin pyhiinvaellusmatkoihin. Tässä 12. huhtikuuta päivätyssä asiakirjassa mainitaan nimeltä 30 pyhiinvaelluspaikkaa, ja niiden joukossa oli myös ”thet haelghe kors i Hattil i Fintland” (Hattulan Pyhä risti Suomessa). Sama maininta esiintyy myös toisessa asiakirjassa vuodelta 1411, jossa sitoumus uudistettiin.
|
Hattulan vanha kirkko v. 1926 (kuva: Kalle Artturi Havas)
|
Hattulan tiilikirkko on Suomen keskiajan rakennushistoriassa ainutlaatuinen. Sen rakennusajaksi on arvioitu noin 1370-1420, mutta se saattaa olla myös vanhempi. Hattulan seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran jo 1324, jolloin piispa Pentti oli pitänyt siellä piispantarkastuksen. On luultavaa, että seurakunta on syntynyt jo Birger Jaarlin ristiretken yhteydessä. Ensimmäinen kirkkorakennus on todennäköisesti ollut puinen, ja sen tilalle on sitten rakennettu Hämeen emäkirkko, Hattulan Pyhän ristin kirkko.
Hämeen maakuntasinetti 1326
|
Keskiajalla Hattulan kirkko tuli kuuluisaksi siksi, että se oli pyhän ristin palvonnan keskus. Suomessa oli myös muita pyhälle ristille omistettuja kirkkoja, kuten Taivassalon, Eurajoen ja Juvan kirkot. Rauman fransiskaaniluostari oli Pyhän ristin luostari, mistä muistuttaa edelleen Rauman kaupungin vaakunassa oleva risti. Hattulan kirkon erikoisasemasta on kuitenkin säilynyt runsaasti todisteita, joista tärkeimpänä mainittakoon Hämeen vanhin maakuntasinetti. Suomen keskiaikaiset maakuntasinetit ottivat yleensä sinettikuviokseen maakuntansa pääkirkon nimikkopyhän, ja Hämeen maakunnan vanhassa sinetissä on ristiinnaulitun kuva, joka todennäköisesti on otettu siihen Hämeen pääkirkon, Hattulan Pyhän ristin kirkon, mukaan.
|
Pyhän ristin kunnoittaminen ja palvominen oli keskiajan katolisessa kirkossa hyvin yleistä. Keisarinna Helenan Jerusalemista löytämästä Kristuksen rististä tuli kirkon kaikkein pyhimpiä reliikkejä, jonka palasia vähitellen saatiin myös Euroopan kirkkoihin. Tutkijoiden mukaan perustellusti ristin reliikkeinä pidettäviä on kaikkiaan noin ristin poikkipuun verran. Tällainen reliikki on harvinaisuus, eikä ole säilynyt tietoa siitä, miten sellainen oli joutunut Suomeen. Kuitenkin Hattulan kirkko on ollut nimenomaan pyhän ristin reliikin kirkko, ja siitä syystä Hattulasta tuli se pyhiinvaelluskeskus, jollaisena se keskiajalla tunnettiin.
Ei ole säilynyt tietoja siitä, millaisin menoin Hattulassa ristiä kunnioitettiin. On kuitenkin todennäköistä, että ristiä on kannettu kirkon ympäri, sillä jälkiä vanhasta tiestä on edelleen havaittavissa. Om nyös mahdollista, että Hattulassakin on ollut ”ristintie”, joka myöhäiskeskiajalla yleensä liittyi pyhän ristin kirkkoihin, ja jonka yhteydessä oli kirkon ulkopuolisia kappeleita. Näistä on löydetty joitain merkkejä myös Hattulassa. Myöhäiskeskiajalla, ruton ja sotien raivotessa ja tuhotessa Eurooppaa, varhaiskeskiajan valoisa ristin palvonta pelastuksen tuojana muurrui vähitellen Kristuksen ristinkuoleman ja kärsimyksne kunnioittamiseksi. Näiden erilaisten ristin juhlien luonnetta korostaa myös keskiaikainen hymni Vexilla regis (Nyt liehuu viiri kuninkaan), jossa on kaksi erilaista kuudetta säkeistöä. Toista lauletaan palmusunnuntaista kiirastorstaihin ja se puhuu kärsimyksen rististä. Toista säkeistöä lauletaan ristin ylentämisen juhlana, 14. syyskuuta, ja se ylistää ristiä voiton tunnuksena.
Joka syksy saapuu katolilaisia eri puolilta Suomea Hattulaan. Joukko ei ole kovin suuri, mutta mukana on aina vanhoja ja nuoria, pappeja ja maallikoita. Pyhiinvaellus alkaa tietenkin jo matkalle lähdettäessä, usein messulla, jos siihen on mahdollisuus. Viime vuonna mukana oli kaksi ristiä, sitä ennen kannettiin vain yhtä pienehköä ristiä, jota lapsetkin jaksoivat kantaa. Uusi risti on suurempi ja raskaampi, ja sen kantamiseen tarvitaan jo useita aikuisia. Hattulaan saavuttaessa ristit viedään kirkkoon, ja pienempään ristiin kiinnitetään Pyhän Henrikin kirkolle kuuluva ristin reliikki. Pange lingua -hymni kohoaa kauniisti kirkon holveihin, ja ristin ylistyksen jälkeen seuraa ristin palvonta. Pyhiinvaeltajat osoittavat suudelmalla kunnioitustaan ristille.
Ristin kantaminen kirkon ympäri on kuitenkin se, mitä varten useimmat tulevat Hattulaan. Kulkeminen ristin alla ruusukkoa rukoillen ja muistaen sanoja ”Ota ristisi ja seuraa minua” on jokaiselle henkilökohtaista katumusta ja sovitusta, riemua ja ylösnousemuksen ylistystä. Lapset kulkevat pienen ristinsä kanssa edellä, aikuiset heidän jäljessään. Kirkkoa kierretään niin monta kertaa, että kaikki halukkaat ovat voineet osallistua ristin kantamiseen. Ihmisten kasvoilla on keskittynyt ilme, ruusukon helmet kulkevat sormien lomitse ja askelten alla on toinen tie, keskiajan kulkijoiden polkema, kyynelten, rukousten ja suuren ilon tie.
Sinun ristiäsi me palvomme, Herra, ja ylistämme sinun pyhää ylösnousemustasi, sillä ristin puun kautta tuli riemu koko maailmaan.
Sinun ristiäsi me palvomme, Herra, ja ylistämme sinun pyhää ylösnousemustasi, sillä ristin puun kautta tuli riemu koko maailmaan.
