Yli rajojen - Pikkusisar Magdeleinen elämä ja spiritualiteetti
Jeesuksen pikkusisaret on katolinen sääntökunta, jonka jäsenet elävät kontemplatiivista elämää keskellä maailmaa; keskellä tavallisia, köyhiä ihmisiä jakaen heidän elin-, asuin- ja työolonsa. Pikkusisaret etsivät Jumalan kasvoja hiljaisessa palvontarukouksessa, Jumalan sanan kuuntelemisen kautta ja yhteisissä rukoushetkissä, mutta tärkeää on myös etsiä Jumalan kasvoja toisissa ihmisissä ja olla valmiina kulkemaan heidän rinnallaan. Tämä kirja on matka pikkusisarten elämän alkulähteelle. Kirja kertoo, miten ”Jumala tarttui käteeni ja sokeasti minä seurasin häntä” niin kuin pikkusisar Magdeleine itse kutsumustaan kuvaa. |
Se seikka, että hän oli usein sairas ja hänen kaipauksensa seurata Charles de Foucauldin jalanjälkiä Afrikassa saivat ihmiset hymyilemään hyväntahtoisesti. Monet muut olisivat luopuneet sen ristiriidan vuoksi, joka vallitsi hänen toiveensa ja todellisten voimiensa kesken ja lopulta siinä, mikä oli realistisesti mahdollista ja saavutettavissa. Mahdoton rohkaisi häntä. Milloin ikinä luopuminen tai kompromissi nousi esiin, Magdeleine pysyi sitkeästi suunnitelmassaan toimia rohkeasti. Esteiden kohtaamisesta tuli voima, joka työnsi häntä eteenpäin ja sana ”mahdoton” motivoi häntä vielä enemmän. Kysymys ei ollut jostakin harjoituksesta, jonka avulla mitata rajojaan siinä, miten pitkälle voisi mennä. Se oli hänen tapansa selvittää, oliko jokin inhimillisesti katsoen mahdotonta vai tuliko mahdoton Jumalalta. Hänen silmissään Jeesus oli ”mahdottoman mestari”. Sen vuoksi hän usein mietiskeli ihmisen mielettömyyden ja jumalallisen viisauden välistä yhteyttä. Hän huomasi, että jokin asia voi olla jumalallista viisautta Jumalan silmissä, mutta ihmisten silmissä se oli 16 mielettömyyttä. Oivallus, että ”mielettömästä” voi tulla viisautta Jumalan edessä, auttoi Magdeleinea pitämään tiukasti kiinni sisimmässään olevasta näystä. Hänen terveytensä ei ollut lainkaan hyvä, kun hän vihdoin lähti Algeriaan. Hän näki ympärillään pilkallisia ilmeitä ihmisten katsoessa epätavallista näkyä, kun hauras iäkäs nainen, hänen äitinsä, ja kaksi nuorta huonokuntoista naista olivat menossa ulkomaille. Mutta hän pysyi päättäväisenä. ”Herra ei näytä kiinnittävän huomiota ihmisen järkeilyyn tai valitsemiensa työkalujen laatuun! Mikä ihmisen silmissä on mieletöntä, on muuttunut jumalalliseksi viisaudeksi.” ”Mielettömyys ja viisaus” ovat vain yksi niistä paradokseista, joiden avulla Magdeleine yritti ilmaista uskoaan ja pyrkimyksiään. Tilanteissa, joissa sanat rajoittivat liikaa hänen rakkautensa syvyyden ilmaisemista, hän käytti paradokseja yrittäessään löytää syvemmän merkityksen. ”Mielettömyyden ja viisauden” lisäksi hän käytti ilmaisuja ”purkaa ja rakentaa”, ”kaikki tai ei mitään”, ”kasvaa ja tulla pienen lapsen kaltaiseksi” ja ”vahva ja lempeä”. Näihin ilmaisuihin kätkeytyy Jumalan yhteydessä eletyn elämän rikkaus ja todellisuus, vaikka ne kuvaavatkin toisilleen täysin vastakkaisia kokemuksia. Lue lisää Amanda-kustannuksen nettisivuilta |