Tänään kirkko viettää autuaan Neitsyt Marian, taivaan kuningattaren, muistopäivää. Käänsin Martti Lutherin Die Himmelsfrau -tekstin kirjaani Ruusuja Neitsyt Marialle. Ei se ole siitä vanhentunut. Die HimmelsfrauHän on minulle rakas, kallis neito, enkä voi unohtaa häntä. Ylistys, kunnia ja säädyllisyys hänestä sanotaan, hän on lumonnut sydämeni. Olen hänelle uskollinen, ja jos minua kohtaa suuri onnettomuus, ei se minuun kovin koske; hän korvaa sen minulle rakkaudellaan ja uskollisuudellaan, jonka hän minulle antaa ja parasta toivoo. |
Hän kantaa niin puhtaana kultaista kruunua, jossa loistaa kaksitoista tähteä; hänen pukunsa on kaunis kuin aurinko, joka loistaa kirkkaana ja kauas, ja kuukin on hänen jaloissaan. Hän on morsian, Herralle uskottu, häneen koskee ja hänen pitää synnyttää kaunis lapsi, jalo poika ja koko maailman Herra, jonka alainen se on. | Tämä suututtaa vanhan lohikäärmeen, ja se haluaa nielaista lapsen; sen reuhaaminen on kuitenkin turhaa, ei se voi onnistua siinä. Lapsihan on otettu ylös taivaaseen ja lohikäärme jää maan päälle raivoamaan. Äidin pitää olla yksin, mutta Jumala pitää hänestä huolen ja on todellinen Isä. |