"Olen kuin pakomatkalla ajan lävitse — ajan, jossa on aivan äskettäin sivuutettu myrskykeskus. Valvottu yö on tehnyt aivoni raskaiksi. Äsken sivuutetun Kaunasin koristeelliset siniset talot häämöttävät vielä mielessä kuin kuolleen, mykän aavekaupungin kuvat… Sumu vyöryy Suomenlahtea kohti, kelmeä päivänkilo sädehtii ikkunalaseissa. | Eräänlaisen adventtikalenterin 2. osa
|
Sumuinen tuuli paiskautuu vinkuen lentokoneen kylkiin ja hajoittaa pilvet. Pohjois-Saksan tasangot pienine nukkuvine kaupunkeineen ja jäätyneine peltoineen ovat kuin huurteista likaisenruskeaa parkettia, joka liukuu toivottoman hitaasti pohjoiseen päin. Vielä muutama päivä sitten tutkin Euroopan karttaa ja emmin, matkustanko Prahaan päiväkohtaisen historian palopisteeseen, ja siirrynkö Italiaan vasta kun olen nähnyt saksalaistuneen Wienin. Mutta jouduin kulkemaan miltei viivasuoraa oikotietä Berliinin–Rooman akselia pitkin. ... ... Yhä kauemmas, kevättä kohti! — Kansainvälinen pikajuna, jonka puolityhjissä vaunuissa kuultavat siniset yölamput, sivuuttaa häämöttävässä kuutamossa nukkuvan tumman Rosenheimin. Syrjäasemalla nautittu mosel ja saksalaiset savukkeet ovat karkoittaneet unen. Torkun keinuvaa pehmustusta vasten, näen Baijerin pikkukaupunkien leimahtavan yöstä ja kiitävän yöhön. Läpäisemätön pimeys kätkee Etelä-Saksan vuorten kuviot. |