Vanhan testamentin lukukappaleessa kerrotaan, miten Mooses sai tietää Jumalan nimen. Abraham ei tuntenut vielä Jumalaa nimellä Jahve. Siihen aikaan Jumalasta käytettiin seemiläisten kansojen jumaluuden yleisnimeä Elohim eli "Mahtava". Egyptin orjuudessa ja sen jälkeen juutalaiset ovat puhuneet usein "Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta" tai "isiemme Jumalasta", kuten myös Paavali teki. Nimi Jahve tuli Mooseksen näyn kautta. Paettuaan Egyptistä Mooses asui Siinain niemimaalla, missä hän perusti perheen. Hän paimensi appensa lampaita, kun hän näki pensaan, joka paloi mutta jota tuli ei kuluttanut. Mennessään lähemmäksi Mooses tajusi kohdanneensa pyhän ja riisui kengät jalastaan. Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle ’Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana’. Mooses tajusi Jumalan käskevän, että hänen tuli palata Egyptiin ja tuoda sieltä pois Jumalan kansa, johon Mooseskin kuului. Mooses oli haluton lähtemään ja valitteli puhetaitoaan ja muutakin kyvyttömyyttään. |
Arvoitukselta kuulostava nimi sisältää syvällisen merkityksen. Perustana on heprean verbi ehje. Se on olemassaoloa, todellista eksistenssiä, ilmaiseva olla verbi. Jahve on sen ensimmäisen persoonan preesens ’minä olen’, joka kirjoitetaan JHWH. Hän on se, joka on, todella oleva, josta kaikki muu on riippuvaista. Jo Vanhan testamentin aikaan lakattiin lausumasta Jumalan nimeä hänen suuruutensa ja pyhyytensä tähden. Ihmiset eivät käyttäneet myöskään itsestään muotoa jahve–minä olen. Jumalan nimenä se korvattiin sanalla Adonai,mikä merkitsee Herra.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi. Ps. 27:8-9