Päivän tarina on taas Suprapto Ismudjiton kirjasta Kipu ja kauneus. Hän kertoo tapaamisestaan Indonesian tunnetuimman kirjalijan kanssa. Olin löytänyt yhden hänen kirjansa Pasilan kirjastosta 1990-luvun alussa. Sen lukeminen oli suuri elämys. "Kirjailija Pramoedya Ananta Toer vieraili vuonna 1956 Malangissa ja esiintyi kaupungintalolla. Osallistuin tilaisuuteen Suara Rakjat -lehden nuorena toimittajana. Pramoedya oli silloin 31-vuotias. |
Hän puhui taiteesta. Hän oli juuri palannut Hollannista ja liittynyt LEKRA-järjestöön. Se oli Lembaga Kebudayaan Rakyat, Kansan kulttuurin insituutti, joka tunnettiin vasemmistolaisena organisaationa.
Hän sanoi, ettei taide ole olemassa vain itseään varten. Taiteen tulee heijastaa sosiaalista todellisuutta, ja sen tulee toimia sosiaalisten uudistusten käyttövoimana.
Pramoedya syntyi Blorassa Keski-Jaavalla vuonna 1925. Hänen isänsä Mastoer oli Boedi Oetomo Instituten johtaja. Pramoedya ei halunnut käyttää nimeä Mastoer. Se kuulosti Pramoedyan mielestä liian aristokraattiselta etuliitten Ma takia. Siksi hän liitti nimeensä vain Toer.
Myöhemmin hän antoi nimelle TOER jaavankielisen kirjainsanan merkityksen: Tansah Ora Enak Rasane. Se tarkoittaa:
Tansah = aina Pra = ei Enak = miellyttävä Rasane = se tunne. | Siis TANSAH ORA ENAK RASANE tarkoittaa "Sen tunne ei ole aina miellyttävä". Pramoedyan elämä ei aina ollut miellyttävää. Se oli kulkua vankilasta vankilaan." Kirjasta Kipu ja kauneus |