Vielä kerran (ainakin) nykyisestä lempiaiheestani laupeudentöistä eli hyvistä teoista. Nehän ovat nykyään esillä joka puolella. Paikallislehteni Valkeakosken Sanomat haastatteli tänään Urjalassa asuvaa ja hevostallia pitävää Marika Taskilaa, joka on ilmoittanut, että hänen tallillaan voivat köyhien perheiden lapset käydä ilmaiseksi. |
Kun Hyvien tekojen aarre ilmestyi viime vuonna, Kotimaa-lehti teki siitä jutun. Ihan kiva haastattelu, ei siinä mitään. Mutta lehden otsikko taas kerran tyrmäsi minut: "Hyvistä teoista saa puhua!"
Olin koonnut monta kuukautta esimerkkejä ihmisistä, jotka rakensivat yhteistä hyvää, mikä on kristillisen elämän perusteita. Ja se kuitataan huutomerkin kanssa kertomalla, että saa puhua. En tiedä, tarkoittiko se, ettei pidä kuitenkaan mennä tekemään.
Iloitsen siitä, että moni kuitenkin tekee tietoisesti hyvää eikä pelkää, että taivaasta putoaa sen tähden tiiliskivi päähän.
Kaiken inhimillisen olemassolon perusta on rakkaus, ihmisen rakkaus, lähimmäisenrakkaus teoissa ja totuudessa. Jumala on rakkaus ja kaikki inhimillinen hyvyys ja rakkaus heijastaa hänen alkuperäistä rakkauttaan. Niin sen näen.
Tehkäämme siis hyvä tekoja!