Miten katolilaiset viettävät paastonaikaa?

Hei ja tervetuloa kuuntelemaan katolista vastausta kysymykseen "Miten katolilaiset viettävät paastonaikaa?”

Tällä Kysy katolilaiselta -kanavalla ylistämme ja palvomme Herraa Jeesusta Kristusta. Rukoilemme, että hänet tunnettaisiin paremmin, häntä rakastettaisiin enemmän, ja että moni pelastuisi Hänen kauttaan.
Pyrimme vastaamaan kysymyksiin selkeästi ja avoimesti pohjaten vastaukset katolisen kirkon oppiin sekä saatamme myös kertoa omasta elämästämme, kuten tässä videossa kerron minun suunnitelmistani kohta alkavalle paastonajalle. 

Aloitamme Isän + Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen

Tietyssä mielessä katolilaisilla on oikeastaan kaksi paastonaikaa. Adventti ei meille ole vielä joulunaikaa vaan jouluun valmistautumisen aikaa, jota pyritään viettämään hiljentyen ja paastoten. Liturginen joulunaika alkaa vasta jouluyönä, jolloin taas monilla perinteitä tuntemattomilla joulu käytännössä päättyy.

Mutta tämän päivän kysymys koskee tietenkin pääsiäistä edeltävää paastonaikaa, joka myös katolilaisille on se varsinainen paasto. ​

Katolilaisilla on hyvin selkeät mutta ei kuitenkaan erityisen tiukat paastosäännöt. Yleensä hiippakunnan piispa antaa uskoville paastokäskyn, jossa joka vuosi on suunnilleen samat asiat muistin virkistykseksi, mutta usein myös jotain ajankohtaista. Tällä hetkellä, kun piispa Teemu Sippo on eläkkeellä ja paavi ei vielä ole nimennyt uutta piispaa, meillä on luettavana vain piispa Teemun viimeisin paastokäsky vuodelta 2019. 

Joka tapauksessa koko latinalaista katolista kirkkoa kaikkialla maailmassa koskeva paastosääntö on, että tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai ovat pakollisia paasto- ja abstinenssipäiviä. Tuhkakeskiviikko on laskiaistiistain jälkeinen päivä. Paasto velvoittaa kaikkia täysi-ikäisiä katolilaisia kuuteenkymmeneen ikävuoteen asti. 

Koko vuoden aikana meillä on siis tasan kaksi päivää, jolloin paastoamme, emmekä silloinkaan mitenkään radikaalisti. Virallinen paaston määritelmä on, että paastopäivänä nautitaan vain yksi kokonainen ateria ja sen lisäksi kaksi pientä välipalaa. Meidän koko vuoden pakolliset paastopäivämme, joita tosiaan on vain kaksi, tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai, menevät ihan oikeasti aika helposti. Kun esimerkiksi syö ihan tavallisen kasvislounaan ja sen lisäksi normaalia pienemmän aamu- ja iltapalan, niin sillä on täyttänyt paastovelvollisuutensa. Lounaalla ei kuitenkaan saa kompensoida pientä aamupalaa ja ladata lautaselle hevosen annosta. Tarkoitus kuitenkin on syödä vaatimattomasti ja tuntea vähän nälkääkin. 

Abstinenssi taas tarkoittaa liharuoasta pidättäytymistä. That's all! ​

Videovastaus artikkelin lopussa. Klikkaa tästä, ellei se näy alla. 

Mutta vaikka tai juuri koska näitä pakollisia paastopäiviä on vain kaksi, niin kyllä sitten odotetaan, että säädetyt paastot myös pidetään. Jos möhlii paastopäivän, siitä olisi hyvä mainita papille seuraavassa ripissä: “Unohdin, että oli pitkäperjantai ja söin pippuripihvin!” Jos näin pääsee käymään, niin todennäköisesti suhteessa Jumalaan ja kirkkoon on jotain muutakin vialla ja siitä on hyvä keskustella papin kanssa.

Eli tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina vain yksi normaali, kokonainen, lihaton ateria ja lisäksi pienet aamu- ja iltapalat. 

Virallisesti, eli liturgisesti, paastonaika alkaa tuhkakeskiviikkona ja päättyy kiirastorstain iltamessuun. Mutta käytännössä paastoaminen ei todellakaan lopu kiirastorstaina vaan silloin siihen ja parannuksen tekoon pannaan turbovaihde päälle ja pitkäperjantai onkin koko kirkkovuoden toinen pakollinen paasto- ja abstinenssipäivä! 

Mitä luterilaiset kutsuvat hiljaiseksi viikoksi ja ortodoksit suureksi viikoksi, kutsumme me katolilaiset pyhäksi viikoksi.

Pyhän viikon ja varsinkin pitkäperjantain päämääränä on muistella Kristuksen kärsimystä. Tuhkakeskiviikosta pääsiäisyöhön ei esimerkiksi lauleta hallelujaa.

Katolilaisille on ominaista vahva tietoisuus siitä, että ylösnousemusta ei ole ilman ristiä. Pääsiäistä ei ole ilman pitkäperjantaita. On aika paastota ja on aika juhlia. Suklaamunien kimppuun hyökätään sitten pääsiäisyön messun jälkeen ja pääsiäisen juhla-ateria on tietenkin pääsiäissunnuntaina. 

Monet ei-katolilaiset ja perinteistä vieraantuneet henkilöt haluavat juhlia pääsiäistä jo pyhällä viikolla. Ei ole harvinaista syödä pitkäperjantaina lampaanpaistia tai rohmuta mämmiä ja pashaa ja suklaamunia koko hiljainen viikko.

Silloin pääsiäistä jollain lailla vietetään jo ennen pääsiäistä ja se on ohi pääsiäismaanantaina.

Meille pyhä viikko on pääsiäiseen valmistautumisen aikaa, joka pyritään viettämään hiljentyen ja paastoten. Liturginen pääsiäinen ja myös se viikko, jota katolilaiset kutsuvat pääsiäisviikoksi tai pääsiäisen oktaaviksi, alkaa vasta pääsiäissunnuntaina. Kun Kristus on ylösnoussut, on meillä juhlan aika! Silloin kannamme pöytään sen lampaanpaistin, mämmin ja pashan ja rohmuamme niitä suklaamunia. 

Ennen pääsiäistä paastonaikana lukukappaleet ovat pitkiä ja pappi kehottaa  saarnassaan katumukseen ja parannuksen tekoon, rukoukseen, pidättäytymiseen sekä lähimmäisenrakkauteen. 

Tie kohti pääsiäistä kutsuu meitä uudistamaan kristityn kasvomme ja sydämemme katumuksen, kääntymyksen ja anteeksiannon kautta, jotta voimme kokea pääsiäissalaisuuden armon koko rikkaudessaan.

Koko paaston ajan uskovilla on velvollisuus tehdä katumuksen tekoja. 

Yksi suositeltava tapa on pidättäytyä jostakin ja paastonajan lopulla palmusunnuntaina antaa pidättäytymisen kautta säästynyt rahasumma niiden hyväksi, joilta usein puuttuu kaikkein välttämättöminkin.

Yksi joitakin mahdollisesti kiinnostava yksityiskohta on tuhkakeskiviikon vietto. Tuhkakeskiviikkona meillä siis alkaa paastonaika. Laskiaisen ja monissa maissa hyvinkin riehakkaiden karnevaalien jälkeen tuhkakeskiviikkona osoitetaan katumusta ja kääntymystä. Vaikka tuhkakeskiviikkona ei ole mikään pakko osallistua messuun, on se hyvin suosittu tapa aloittaa paastonaika. Tuhkakeskiviikkona messun yhteydessä toimitetaan tuhkan jakaminen. Tuhkan voi jakaa joko pappi tai diakoni tehden pään päälle tai otsalle tuhkalla ristinmerkin ja sanoen: Kääntykää ja uskokaan hyvä sanoma. Toiset taas tekevät tuhkalla otsaan näkyvän ristin. Tämä voi vaikuttaa ulkopuoliselta melko hurjalta, kun kirkonmenojen päätteeksi kadulle tulvii ihmisiä, joilla on musta risti otsassa…

Käytettävä tuhka tulee muuten edellisen vuoden palmusunnuntain palmunoksista. Palmusunnuntaina uskovat saavat mukaansa kotiin vihreitä palmunoksia. Tällä oksalla koristellaan krusifiksi kotona ja seuraavana vuonna ennen paaston alkua nämä oksat kerätään takaisin ja poltetaan. Ja sitten se tuhka sirotellaan pään päälle tuhkakeskiviikkona.

Näiden “virallisten” ohjeiden ja tietojen lisäksi kerron teille, mitä itse olen miettinyt tekeväni paastonaikana. Nämä henkilökohtaiset paastoaikaiset teot ovat tietenkin täysin yksilöllisiä. Voit esimerkiksi pidättäytyä kahvista tai muista nautintoaineista mutta jos et muutenkaan juo kahvia niin eihän se silloin ole mikään uhraus. Sen tulisi olla jotain, mikä pikkasen tuntuu. Semmoinen pieni piikki lihassa.

Minä otan tämän paastonajan nyt mahdollisuutena elää sen intervallipaaston mukaisesti eli syön 8 tunnin aikana ja sitten olen 16 tuntia syömättä mitään. Ajattelin tehdä tämän käytännössä niin, että skippaan aamupalan, mikä tuo minulle aamulla juuri sen verran aikaa, että kerkeän aamulla kirkkoon. Eli vähän vähemmän syömistä ja sen sijaan enemmän rukousta. 

Naapurissani asuu 90 vuotias lapseton leskirouva, johon tutustuin kun huomasin, että hän ei voinut rollaattorinsa kanssa tehdä lumitöitä. Otin sitten tavaksi raivata lumet myös hänen pihaltaan ja sitä kautta tutustuimme. Aion paastonaikana vierailla hänen luonaan säännöllisesti joka viikko, varmaan lauantaisin. Tämä tarkoittaa tietenkin, että minun on käytävä myös koronatestissä säännöllisesti. 

Puhuimme jo aneita koskevassa videossa niistä kolmenlaisista teoista, jotka voi johtaa aneen saamiseen; paastoaminen eli pidättäytyminen jostakin, rukous ja almujen antaminen. Näissä aion minäkin ryhdistäytyä paastonaikana.

Mitä tahansa tekeekin, on muistettava, että tekojen tarkoitus on viedä lähemmäs Jumalaa. Että opit rakkaudesta ja teet rakkaudesta sen, mitä paastotekona teetkin. 


Paavi Franciscus on kirjoittanut:

Paasto tarkoittaa, että opimme muuttamaan asenteemme toisia ihmisiä ja muita luotuja kohtaan, kääntymään pois kiusauksesta ”ahmia” kaiken tyydyttääksemme ahneutemme ja olemaan valmiita kärsimään rakkauden tähden: se voi täyttää tyhjyyden sydämessämme.

Rukous tarkoittaa, että luovumme epäjumalanpalveluksesta ja itseriittoisuudesta ja tunnustamme, että tarvitsemme Herraa ja hänen laupeuttaan.

Almujen antaminen tarkoittaa, että luovumme typerästä elämästä ja kokoamasta kaikkea vain itseämme varten siinä harhaluulossa, että voimme varmistaa itsellemme tulevaisuuden, joka ei kuulu meille. Niin löydämme iloiten jälleen sen suunnitelman, jonka Jumala on asettanut luomakuntaan ja sydämeemme: että rakastamme Häntä, veljiämme ja sisariamme ja koko maailmaa ja löydämme tässä rakkaudessa todellisen onnellisuutemme.

Jos tämä vastaus selkeytti sinulle sitä, miten me katolilaiset vietämme paastonaikaa ja antoi ideoita siihen, miten itse voit lähestyä Jumalaa kohta alkavan paastonajan aikana niin pistä peukku ylös.

Nähdään pian taas seuraavan kysymyksen parissa!