Aloitamme + Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Katolisen kirkon oppi Mariasta eli mariologia on loputtoman mielenkiintoinen aihealue. Tällä kertaa keskitymme neljään mariologiseen dogmiin. Ne ovat hyvä alku tutustua mariologiaan vaikka aihepiiri eri suinkaan rajoitu vain näihin mariaanisiin dogmeihin.
Dogmi sanana tarkoittaa opinkappaletta eli tarkkaa määritelmää uskosta, filosofiasta tai vaikkapa politiikasta. Katolisessa kirkossa ne ovat kirkon taholta virallisesti julistettuja määritelmiä siitä, miten kirkko opetusvirassaan opettaa uskoa tai moraalia koskevan asian olevan. Ne käsittävät kirkon keskeiset opetukset mutta ei suinkaan kaikki kirkon oppi kristinuskosta ole dogmia. Dogmaa pidetään Jumalan ilmoittama totuutena, joka on ilmoitettu joko Raamatussa tai kirkon traditiossa tai molemmissa. Dogmi on aina peräisin Jumalan ilmoituksesta, ja uusia dogmeja voidaan julistaa, kun kirkko syventää ymmärrystään ilmoitetusta totuudesta. Usein dogmi on myös julistettu, kun oppi, johon on uskottu alkukirkon ajoista asti, jossain vaiheessa on kyseenalaistettu. Silloin kirkko on halunnut kirjata ylös tärkeän, alkuperäisen opinkappaleen. Kirkko ei siis luo tai keksi niitä. Koska Jumala on ilmoittanut nämä kristinuskon määritelmät kirkolleen, niistä sanotaan, että ne ovat totta eikä niitä siksi voi muuttaa. Jokainen katolilainen sitoutuu uskomaan näihin opinkappaleisiin .
Videovastaus artikkelin lopussa. Klikkaa tästä, ellei se näy alla.
Jeesuksen ihmisyydestä ei ollut epäilystäkään niiden keskuudessa, jotka tiesivät Jeesuksen olevan Marian poika. Jeesus joutui elämänsä aikana vaikeuksiin nimenomaan siksi, että ihmiset eivät kestäneet kuulla sitä, että hän olisi myös Jumalan Poika, yhtä lähettäjänsä kanssa ja itse Jumala. (kukaan ei ole profeetta omalla maallaan) Evankeliumeissa kuvataan jatkuvasti, kuinka hän arvioi, milloin ja minkä kokoiselle yleisölle on hyödyllistä tai turvallista kertoa jumalallisesta luonnosta. Jumalanäiti- termi nousee myös Raamatusta: Elisabet tervehtii Mariaa, joka raskaaksi tultuaan vierailee hänen luonaan, sanoen: ”Miten Herrani äiti tuleekaan luokseni?” (Luuk. 1:43)
Toisen dogmin mukaan Neitsyt Maria on ainainen neitsyt. Katolinen kirkko on säilyttänyt myös ymmärryksen tästä alkukristillsestä opista seisoen aina sillä samalla pohjalla, jolla kirkon elämä kehittyi silloin, kun se oli yhtenä kokonaisuutena. Kaunis todistus tästä on se, että myös muut ns. apostoliset kirkot, kuten ystävämme ortodoksit, ovat aina pitäneet Jumalan Äidin ainaista neitsyyttä täysin itsestäänselvänä, oleellisena tekijänä ja raamatullisena. Nekin ovat siis pysyneet tästä opissa. Opetamme siten, että Maria pysyi aina todellisesti neitsyenä, myös Jeesuksen syntymän hetkellä ja sen jälkeen.
Miksi tällä on väliä? Marian ikuinen neitsyys kiinnittää huomion siihen ainoaan lapseen, jonka Jumalan armosta hän sai ihmeellisesti vastaanottaa ja synnyttää maailmaan. Jeesuksen inkarnaatio eli ihmiseksi tuleminen tapahtui Marian kohdussa. Myös se, että Jeesus ja Paavali esittävät neitseellisyyden korkeimpana elämäntapana on huomioitu. Syntymällään hänen poikansa ei ollut vähentänyt hänen neitseellistä koskemattomuuttaan, vaan päinvastoin pyhittänyt sen. Jeesuksen ihmeellinen syntymä korostuu myös siinä, ettei Maria synnyttänyt hänelle sisaruksia.
Ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät ja kirkon opettajat, kuten esimerkiksi Antiokian piispa pyhä Ignatios Teoforos ja pyhä Justinus Marttyyri, jonka teokset olivat ensimmäisiä laajempia aidon kristinuskon puolustuksia, puolustivat tätä oppia. Nämä nyt vain kaksi esimerkkiä mainitaksemme. Katolinen kirkko ymmärtää, että nämä ihan ensimmäisten sukupolvien kristityt, jotka olivat kuulleet kristinuskosta Jeesuksen opetuslapsilta eli silminnäkijöiltä ja jotka tunsivat myös Marian henkilökohtaisesti ja pitivät häntä omana äitinään, olivat saaneet väärentymättömintä opetusta. Kaikki nämä kirkkoisät puhuivat Marian neitsyydestä, käsitellen etupäässä Kristuksen syntymisen salaisuutta, mutta heidän suurta kunnioitusta osoittavasta suhtautumisestaan Neitsyeen selviää, etteivät he voineet ajatellakaan hänestä sellaista, että hänen neitsyytensä olisi Kristuksen synnyttämisen jälkeen kadotettu.
Parhaiten tämän uskomuksen yleisyydestä alkukirkossa todistaa se, että paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sekä yleiset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet opin siitä, että Maria on ainainen Neitsyt. Tämä dogmi muodostettiinkin jo hyvin varhain. Tämän opin yleisyyden tällä aikakaudella ymmärtää myös siitä, että Neitsyt tulee pyhän Marian erikoisnimeksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos häntä olisi pidetty suuren perheen äitinä.
Myös perisynnittömyyden dogmi liittyy siihen, kuinka Jeesus ei vain yhtäkkiä pölähtänyt maailmaan, vaan Jumalan pelastussuunnitelmaan kuului valmistella Hänen tuloaan. Katolinen kirkko opettaa, että Maria sikisi ilman perisyntiä. Joskus katolilaisetkin sekoittavat Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivän Jeesuksen sikiämiseen Marian kohdussa. Mutta tässä on todellakin kyse siitä, että myös Jeesuksen äiti, autuas neitsyt Maria oli perisynnitön.
Maria ei syntynyt siis perisynnin alaisena toisin kuin muut ihmiset. Tässä on kyse Jumalan valinnasta ja Marian roolista Uuden testamentin “the naisena”. Perisynnittömyys ei tarkoita, etteikö Maria tarvitsisi Jeesuksen ristintyötä. Jumala, joka on ajan ulkopuolella eikä siihen sidottu, pystyi antamaan Marialle tämän armon jo etukäteen. Joskus ajattelemme tätä niin, että jos minä voisin luoda oman äitini, niin millaiseksi loisin hänet? Hän olisi tietenkin maailman kaunein, sopivan lempeä ja sopivan tiukka ja ehdottomasti, jos minä sen voisin tehdä niin tietenkään hänen ei tarvitsisi kärsiä perisynnistä. No, me emme voi luoda omaa äitiämme. Emme voineet edes valita omaa äitiämme, mutta Jumala voi! Jeesus loi oman äitinsä ja Hän pystyi suojelemaan oman äitinsä perisynnin tahralta. Ja siitä tässä on kyse eli Maria on tavallaan samassa lähtötilanteessa kuin Eeva oli ollut mutta armoitettuna “gratia plena”.
Paavi Pius IX julisti tämän opin vuonna 1854. Oppia ei keksitty vasta tällöin, vaan sitä oli pidetty alusta asti itsestäänselvyytenä ja dogmi julistettiin suojelemaan tätä oppia.
Neljäntenä on oppi Marian taivaaseenottamisesta. Sen mukaan elämän lopussa Maria otettiin taivaaseen sieluineen ja ruumiineen. ”Tavallisten ihmisten” kuolemasta kirkko opettaa, että sielu siirtyy saman tien tuonpuoleiseen, mutta ruumis nousee tai ylösnousemusruumis saadaan vasta aikojen lopulla. Kun Jumala on antanut Marialle kunnian synnyttää Jeesuksen sekä lisäksi niin paljon armoa jo sikiämisen hetkestä lähtien, on sopivaa, että Marian Jumalalle pyhitetty ruumis myös otetaan taivaaseen eikä haudata.
Ennen Neitsyt Marian taivaaseenottamista Jeesus oli mennyt taivaaseen. Eli noustuaan kuolleista Jeesus nousi sieluineen, ruumiineen eli kokonaan taivaaseen. Tästä kerrotaan Raamatussa. Meille ei Raamatussa kerrota, mitä Marialle tapahtui mutta meillä on tämä Traditio eli apostoleilta eteenpäin annettu perimätieto. Ja samoin, kuin muutkin mariaaniset dogmit, on tämä ollut kirkon ymmärrys alusta asti. Paavi Pius XII julisti tämän opin viralliseksi vuonna 1950.
Ilmestyskirja kuvaa, kuinka Johannes näkee Marian liitonarkun paikalla ilmestyksessään taivaasta: “Taivaassa avattiin Jumalan temppeli, niin että temppelissä oleva liitonarkku voitaisiin nähdä.” Tässä liitonarkulla tarkoitetaan Mariaa ja tämä on niin mielenkiintoinen aihe, että siitä kerromme tarkemmin vielä erillisessä videossa. Sitten Johannes jatkaa: “Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä.” Se, mitä tästä naisesta kirjoitetaan, tekee ilmiselväksi, että hän on Maria. Maria ei siis ole taivaassa vain sieluna vaan kokonaan. (Ilm. 11:19–12:1) Vaikka Marian taivaaseenottamisesta ei ole Raamatussa tämän konkreettisemmin, niin mikä on hyvin konkreettista, on se fakta, että missään ei milloinkaan ole ollut paikkaa, jota olisi sanottu Marian haudaksi. Silloin alkukirkon aikana ensimmäisille kristityille kaikki tapahtumapaikat oli valtavan tärkeitä. Kaikkien 12 apostolin kuolin- ja hautauspaikat tiedetään, ainakin suunnilleen. Mutta miksi ei ole tiedossa Jumalan Äidin kuolin- tai hautauspaikkaa? Miettikää, millainen pyhiinvaelluskohde se olisi! Mutta yhdestäkään paikasta ei ole ikinä sanottu, että Pyhä Neitsyt muuten kuoli täällä tai on haudattu tuonne. Alusta asti kirkolla oli ymmärrys, että Maria otettiin taivaaseen.
Kuten saatat huomata, niin mariologiset opit liittyvät monin tavoin sekä toisiinsa että laajemmin kristillisen opin ytimeen. Ne sopivat yhteen kuin palapelin palat siten, että toiset palat ovat välttämättömiä rakenteen koossapysymisen kannalta, toiset taas tukevat sen kokonaisuuden ymmärtämistä. Oppi Mariasta Jumalanäitinä on esimerkki opista, joka on hyvin keskeinen Kristuksen oikean ymmärtämisen kannalta. Toisaalta kysymys Marian taivaaseenottamisesta on selvästikin sellainen, että siitä kirkko keskusteli lähes meidän päiviimme asti. Mariologian kutsu meille on antautua sen syvempään pohdiskeluun siitä näkökulmasta, miten Neitsyt Maria voisi auttaa meitä jokaista kiinnittymään syvemmin Kristillisen uskon ytimeen: Jeesukseen, hänen jumalalliseen ja inhimilliseen luontoonsa, ihmiseksi tulemiseensa, pelastavaan kärsimiseensä ja ruumiin ylösnousemukseen.