Köyliön pyhiinvaellus 1955
|
Pyhä Henrik, Suomen apostoli
Kellojen kutsu 5/1955
”Kirkon oppineet miehet, kirkon prelaatit, papit ja
sananjulistajat ovat pyhään elämään opastaessaan kuin ihanasti loistava valo,
joka valaisee pimeän talon, niin että kaikki talossa olijat saattavat nähdä
mitä heidän on tehtävä. Meidän maailmamme on pimeän talon kaltainen, koska se
on täynnä tietämättömyyttä ja syntiä. Kirkon papit ja prelaatit ovat niin ollen
Jumalan kutsumina, terveellisen opin sekä hurskaan ja hyveellisen elämän kautta
valistamaan tietämättömiä, yksinkertaisia ja oppimattomia, jotta nämä heidän
sanoistaan ja teoistaan, heidän hyveistään sekä heidän antamansa hyvän
esimerkin avulla näkisivät ja ymmärtäväisivät, mitä heidän itsensä olisi
tehtävä ja mitä vältettävä autuuden saavuttamiseen”.
Tällä johdannolla aloittaa eräs keskiaikainen munkki, joka eli noin 400 v. sitten, juhlasaarnansa pyhän Henrikin kunniaksi. Sen jälkeen hän jatkaa:
”Totisesti on kunnianarvoisa isä, kirkon mainehikas prelaatti, pyhä Henrik, ollut tuollainen henkilö, joka sanan ja esimerkin sekä hyveittensä täydellisyyden kautta on ollut loistavana valona kansan keskellä.”
”Totisesti on kunnianarvoisa isä, kirkon mainehikas prelaatti, pyhä Henrik, ollut tuollainen henkilö, joka sanan ja esimerkin sekä hyveittensä täydellisyyden kautta on ollut loistavana valona kansan keskellä.”
400 v. pyhän Henrikin kuoleman jälkeen esittää tuo munkki Suomen suojeluspyhimyksen loistavana esimerkkinä kristityille. Hänen saarnansa todistaa, että Suomen kirkko noina neljänä satana vuotena on uskollisesti säilyttänyt apostolisen opin, uskon yhteyden ja ankarat siveyskäskyt.
Olemme siirtyneet ajassa jälleen 400 vuotta eteenpäin, ja tänä vuonna me vietämme pyhän Henrikin kuoleman 800-vuotismuistojuhlaa: kuoleman, joka jumalallisen kaitselmuksen suunnitelmien mukaisesti on kautta historian tullut merkitsemään syntymistä, Suomen kansan syntymistä kristinuskoon; katolisuuden tunkeutumista pakanalliseen Suomeen, viimeiseen maahan jo kristinuskoon liittyneiden Euroopan maiden rivissä.
Olemme siirtyneet ajassa jälleen 400 vuotta eteenpäin, ja tänä vuonna me vietämme pyhän Henrikin kuoleman 800-vuotismuistojuhlaa: kuoleman, joka jumalallisen kaitselmuksen suunnitelmien mukaisesti on kautta historian tullut merkitsemään syntymistä, Suomen kansan syntymistä kristinuskoon; katolisuuden tunkeutumista pakanalliseen Suomeen, viimeiseen maahan jo kristinuskoon liittyneiden Euroopan maiden rivissä.
Keskiajan jälkeen, 400 v. sitten, oli Henrik piispalla kansan tietoisuudessa jo suurempi merkitys kuin pelkkänä pyhänä miehenä, jonka hyveet olivat omiaan herättämään ihailua. Hänen nimensä oli jo silloin muodostunut kirkon siunausta tuottavan työn vertauskuvaksi. Tosin ei historiallisella varmuudella tiedetty paljoakaan hänen henkilöstään jaelämästään. Päivämäärät ja vuosiluvut olivat joutuneet unohduksiin. Mutta niiden merkitys ei ollutkaan niin suuri, koskapa hänen hahmonsa oli olemassa: hänen saapumisensa Suomeen ja hänen kuolemansa Suomen kirkon tähden; hän oli valo, jonka loisto oli tullut sitä voimakkaammaksi ja säteilevämmäksi, mitä enemmän hänen oppiaan oli julistettu kansalle, mitä syvemmälle hänen kirkkonsa oli tunkeutunut harvaan asutussa korvessa.
Vielä nykyäänkin on Henrik piispa meille henkilönä enemmän tai vähemmän epäselvä, utuisten legendojen ympäröimä hahmo. Jättäkäämme historialliselle tutkimukselle hänen henkilöllisten piirteittensä selvemmiksi saattaminen, mikäli se on mahdollista. Hänen nimensähän on kuitenkin kaiken sen vertauskuva, mitä hän on merkinnyt Suomelle ja koko kirkolle; yhä edelleen se on loistava valo, valo, joka viittoo tietä kristinuskoon; valo, joka leviää yhä laajemmalle mitä voimakkaammin se säteilee; valo joka yhä enemmän kirkastuu, mitä useammat sielut siitä sytyttävät uskonsa liekin ja apostolisen intonsa tulen.
Vielä nykyäänkin on Henrik piispa meille henkilönä enemmän tai vähemmän epäselvä, utuisten legendojen ympäröimä hahmo. Jättäkäämme historialliselle tutkimukselle hänen henkilöllisten piirteittensä selvemmiksi saattaminen, mikäli se on mahdollista. Hänen nimensähän on kuitenkin kaiken sen vertauskuva, mitä hän on merkinnyt Suomelle ja koko kirkolle; yhä edelleen se on loistava valo, valo, joka viittoo tietä kristinuskoon; valo, joka leviää yhä laajemmalle mitä voimakkaammin se säteilee; valo joka yhä enemmän kirkastuu, mitä useammat sielut siitä sytyttävät uskonsa liekin ja apostolisen intonsa tulen.
P. Henrik on kristikunnan symbooli. Ja jos otamme huomioon ne historialliset tapahtumat, jotka neljänsadan vuoden ajan ovat pitäneet kristikuntaa hajalla, voimme lisätä: Meille, samoin kuin p. Henrikille, voi olla olemassa vain yksi ainoa todellinen kristinusko katolisen yleisen kirkon yhteydessä. Nykyaikainen yhteiskunta tuntuu tarjoavan mahdollisuuksia uuden kosketuksen saamiseen katolilaisten ja kristikunnan sen osan välillä, joka suuren hajaantumisen jälkeen on jatkuvasti pirstoutunut kirjaimellisesti satoihin kirkkokuntiin. Ehkäpä tässä maassa tuon samaisen kosketuksen saaminen on vielä rajoitetumpaa kuin muualla, sekä luterilaisen kirkon yleisaseman vuoksi, että paikallisen katolilaisuuden vähäisten voimavarojen tähden. Mutta juuri nämä olosuhteet huomioon ottaen on meidän kannaltamme sitä tärkeämpää puolustaa p. Henrikiltä saamaamme tädyellistä perintöosaa: Suomen alkuperäistä kristinuskoa, joka kautta aikojen liittyy apostoleihin ja yli kaikkien rajojen Pietarin seuraajaan. P. Henrikillä oli piispan valtuudet ja apostolinen succesio, ne virka-arvot, joiden nojalla hän on ja pysyy Suomen omana apostolina.
|
Vaikka emme lähimainkaan saa osaksemme ymmärtämystä emmekä tunnustusta vaatimustemme oikeutukselle Suomen alkuperäisen kristinuskon nähden, on kuitenkin läheisempi kosketus ei-katolisiin kanssakristittyihin ja hengellinen yhteys heidän kanssaan silti mahdollinen.
P. Henrik on tuonut maahamme kristinuskon 800 vuotta sitten. Hän on tuonut meille kasteen sakramentin ja sen mukana armon perustan, joka kaikesta huolimatta ei ole mennyt hukkaan. Kasteen perusteella olemme kaikki, niin katoliset kuin luterilaiset, veljiä ja sisaria Kristuksessa, Jeesuksen Kristuksen mystillisen ruumiin jäseniä. Tämän sukulaisuuden nojalla voimme vaikuttaa toistemme hengelliseen elämään; rukousten ja uhrausten kautta pyrkimällä yhteisvoimin toteuttamaan kristityn ihannetta omassa ajassamme. Yhä edelleenkin on Henrik piispa kaikille Suomen kristityille loistavana valona. Tämän Jumalan miehen kunnioittaminen, hänen, joka on ollut Suomen pelastuksen välikappaleena, ei ole päässyt häviämään; hän on ja pysyy Suomen suojeluspyhimyksenä.
P. Henrik on tuonut maahamme kristinuskon 800 vuotta sitten. Hän on tuonut meille kasteen sakramentin ja sen mukana armon perustan, joka kaikesta huolimatta ei ole mennyt hukkaan. Kasteen perusteella olemme kaikki, niin katoliset kuin luterilaiset, veljiä ja sisaria Kristuksessa, Jeesuksen Kristuksen mystillisen ruumiin jäseniä. Tämän sukulaisuuden nojalla voimme vaikuttaa toistemme hengelliseen elämään; rukousten ja uhrausten kautta pyrkimällä yhteisvoimin toteuttamaan kristityn ihannetta omassa ajassamme. Yhä edelleenkin on Henrik piispa kaikille Suomen kristityille loistavana valona. Tämän Jumalan miehen kunnioittaminen, hänen, joka on ollut Suomen pelastuksen välikappaleena, ei ole päässyt häviämään; hän on ja pysyy Suomen suojeluspyhimyksenä.
Tulkoon hänen valonsa yhä voimakkaammaksi ja johtakoon se meitä yhä suurempaan täydellisyyteen.
Tulkoon se kansa, jonka puolesta hän oli valmis uhraamaan ensin virkauransa ja sitten henkensä, hänen esirukoustensa avulla uudelleen johdetuksi jumalallisen armon sakramentaalisille lähteille, jotka 400 vuotta hänen apostolisne toimintansa jälkeen äkkiä kuivuivat ulkoapäin tullee väkivaltaisen pakon johdosta.
Tulkoon se kansa, jonka puolesta hän oli valmis uhraamaan ensin virkauransa ja sitten henkensä, hänen esirukoustensa avulla uudelleen johdetuksi jumalallisen armon sakramentaalisille lähteille, jotka 400 vuotta hänen apostolisne toimintansa jälkeen äkkiä kuivuivat ulkoapäin tullee väkivaltaisen pakon johdosta.
P. Henrik on oma kansallinen pyhimyksemme. Hän on Suomen apostoli, se, joka kykenee sytyttämään meissä apostolisen intomielen kanssakäymisessa lähimmäistemme kanssa. Hän symbolisoi kristinuskoa sen katolisessa ilmenemismuodossa. Tämä kaikki sisältyy piispa Henrikin tunnustamiseen kansalliseksi suojeluspyhimykseksi. Jos jonkun kirkkokunnan on kunnioitettava häntä ja annettava hänelle tunnustuksensa, niin kuuluu tämä tehtävä katoliselle kirkolle ja nimenomaan sille kirkon osalle, joka on kansallisesti liittynyt juuri tähän Jumalan kaitselmuksen valitsemaan henkilöön: Suomen katoliselle hiippakunnalle. Jos koskaan on tarpeen tiedoittaa julki Suomen katolilaisten tuntema kunnioitus ja kiitollisuus p. Henrikkiä kohtaan, on aika siihen otollinen juuri nyt, viettäessämme kristinuskon Suomeen tuomisen 800-vuotismuistojuhlaa.
Jos tahdomme rakentaa sillan yli aikojen ja palata siten takaisn p. Henrikin päiviin ja p. Henrikin hengen pariin, niin tehkäämme se liittymällä Suomen katolisen piispan toimeenpanemaan toivioretkeen sille paikalle, jonka perimätiedon mukaan on pyhittänyt ensimmäisen katolisen piispan veri. Tämän toivioretken johtaja, nykyinen piispamme, ei ole ainoastaan p. Henrik piispan virkaveli; hän on ensimmäinen piispa, joka neljänsadan vuoden jälkeen on ottanut haltuunsa p. Henrikin katolisen perintöosan tultuaan tämän muistovuoden alussa Roomasta käsin nimitetyksi uudelleen perustetun katolisen hiippakunnan piispaksi.
Tämän 800-vuotismuiston merkeissä on hän helluntaipäivänä julkisesti ottava vastana virkansa ja tuomiokirkkonsa, p. Henrikin kirkon Helsingissä ja sinä päivänä kokoava laumansa yleiseen juhlaan. Sunnuntaina, kesäkuun 19. päivänä, aikoo hän papistonsa avustamana ja mahdollisimman monen toivioretkeläisen läsnäollessa esiinkantaa pyhän messu-uhrin p. Henrikin saarella Köyliössä.
Ottakoot maan kaikki katolilaiset harkitakseen, olisiko heidän mahdollista uhrata asialle yhden päivän lisäksi Smk 1.500 osanottomaksuna, liittyäkseen siten ensimmäiseen julkiseen uskonpuhdistuksen jälkeiseen toivioretkeen, joka epäilemättä on tuottava siunausta sekä kaikille retkeläisille että uudelle hiippakunnallemme.
Ilmoittautumisia retkelle vastaanotetaan henkilökohtaisesti, puhelimitse ja kirjeellisesti Helsingin papiloissa, missä papit ovat myös valmiit antamaan lähempiä tietoja.
Ottakoot maan kaikki katolilaiset harkitakseen, olisiko heidän mahdollista uhrata asialle yhden päivän lisäksi Smk 1.500 osanottomaksuna, liittyäkseen siten ensimmäiseen julkiseen uskonpuhdistuksen jälkeiseen toivioretkeen, joka epäilemättä on tuottava siunausta sekä kaikille retkeläisille että uudelle hiippakunnallemme.
Ilmoittautumisia retkelle vastaanotetaan henkilökohtaisesti, puhelimitse ja kirjeellisesti Helsingin papiloissa, missä papit ovat myös valmiit antamaan lähempiä tietoja.
Köyliön toivioretki
Kellojen kutsu 7/1955
Kristinuskon Suomeen tulon 800-vuotisjuhlan merkeissä katolinen kirkko järjesti seurakuntalaisilleen kesäkuun 18. ja 19. p:nä toiviomatkan Köyliöön, missä jo keskiajan hurskaat pyhiinvaeltajat kävivät kunnioittamassa ensimmäistä piispaansa ja marttyyriansa, pyhää Henrikkiä, joka siellä kärsi todistuskuoleman vuonna 1156. Myös viisi vuotta sitten oli tehty pyhiinvaellusmatka tähän saareen ja pidetty siellä pyhä messu, mutta tänä vuonna matka tuli olemaan juhlallisempi ja osanottajajoukko lukuisampi. Retkeilijöitä olikin ilahduttavan paljon kaikista neljästä seurakunnasta, aivan Rovaniemeltä asti.
Jo lauantaina muutamat olivat lähteneet Kokemäelle, missä illalla pidettiin completorium eli liturginen iltarukous pyhän Henrikin kappelissa sekä seuraavana aamuna pyhä messu. Mutta suuri joukko – kaiken kaikkiaan noin 70 – lähti vasta sunnuntai-aamuna kello 7:n pikajunalla Peipohjaa kohti. Peipohjaan saapuivat myös melkein samaan aikaan Turun seurakuntalaiset ja yhdessä matkaa jatkettiin Löyliöön. Soutuveneillä ja moottoriveneillä paikkakunnan isäntämiehet ajoivat retkeläiset salmen poikki – tuuli oli kova – ja piankin ensimmäiset rupesivat rakentamaan kivistä ja laudoista alttaria, jonka taustana oli Köyliön seurakunnan kaksi viikkoa sitten pystyttämä muistopatsas. Toiset taas vetivät Suomen ja paavin liput salkoon; piispa, papit ja messupalvelijat pukeutuivat juhla-asuun niin että täsmälleen kello 12.30 alkoi Jumalan kauniin luonnon temppelissä juhlallinen messu, jonka toimitti H. Ylh. Piispa G.Cobben apulaisinaan Turun kirkkoherra J.Snijders ja pater Bonduelle.
Juhlavuoden takia piispa oli paavilta saanut luvan lukea keskiajalta peräisin olevan p.Henrikin kunniaksi sepitetyn messun, ja näin nunnista ja seurakuntalaisista kokoonpantu kuoro aloittikin messun sanoilla: Gaudeamus omnes in Domino... Iloitkaamme kaikki Herrassa juhlapäivää viettäessämme kunniaksi marttyyrin Henrikin, jonka todistuskuolemasta iloitsevat enkelit ja Jumalan Poikaa ynnä ylistävät... Sitten seuraa rukous: Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, joka autuaalle Henrikille, veritodistajallesi ja piispalle, olet kunniakkaan voitonriemun palmun suonut, rukoilemme Sinua, suo meille hänen ansioidensa ja rukoustensa tähden armo ja kunnia... Näin rukoilivat keskiajan Suomen kristityt, näin rukoilivat myös tämän vuosisadan katoliset pyhiinvaeltajat paikassa, jossa heidän suojeluspyhimyksensä sai surmansa, paikassa, joka on marttyyrin verellä pyhitetty.
Messulla on myös oma sekvenssi eli jatkovirsi, joka koruttomin sanoin ylistää piispa Henrikin hyveitä:
Seurakuntamme ole iloinen Henrikin pyhän juhlan tähden,
on meillä iloitsemisen syy, piispamme juhlapäivä,
jonka valitsi, jonka rakkaaksi otti, jonka kaunisti,
jonka johdatti, jonka arvoon korotti jumalallinen hyvyys.
Syntyi Britanniassa, Jumalan armolla varustettuna,
ylimmällä kaitselmuksella piispaksi tehdään.
Kuuluisa Upsalassa, vihdoin vanhurskauden tähden
taistellen Suomessa Kristuksen soturina kuolee.
Ihmeellisin merkein ja monin tunnustähdin
pyhänsä julistaa kunnioitettavaksi,
Totinen Jumala, jota hän palveli, rakasti
ja opetti palveltavaa ja rakastettavaa.
Jumalan marttyyri, jo töiden ja kärsimysten
palkkaa, suurinta hyvää, ilman pelkoa,
ja pyhien seuraa nautit iäisessä kunniassa.
Sinua ylistävä seurakuntamme ja sinun kiitoksestasi
iloinen saata enkelien seuraan
autuasten ainaista iloa nauttimaan. Amen.
Sitten kun pyhä evankeliumi oli luettu, kääntyi piispa seurakuntalaisten puoleen ja saarnasi heille paljaan taivaan alla aivan niinkuin piispa Henrik kahdeksan vuosisataa sitten.
Seurakuntamme ole iloinen Henrikin pyhän juhlan tähden,
on meillä iloitsemisen syy, piispamme juhlapäivä,
jonka valitsi, jonka rakkaaksi otti, jonka kaunisti,
jonka johdatti, jonka arvoon korotti jumalallinen hyvyys.
Syntyi Britanniassa, Jumalan armolla varustettuna,
ylimmällä kaitselmuksella piispaksi tehdään.
Kuuluisa Upsalassa, vihdoin vanhurskauden tähden
taistellen Suomessa Kristuksen soturina kuolee.
Ihmeellisin merkein ja monin tunnustähdin
pyhänsä julistaa kunnioitettavaksi,
Totinen Jumala, jota hän palveli, rakasti
ja opetti palveltavaa ja rakastettavaa.
Jumalan marttyyri, jo töiden ja kärsimysten
palkkaa, suurinta hyvää, ilman pelkoa,
ja pyhien seuraa nautit iäisessä kunniassa.
Sinua ylistävä seurakuntamme ja sinun kiitoksestasi
iloinen saata enkelien seuraan
autuasten ainaista iloa nauttimaan. Amen.
Sitten kun pyhä evankeliumi oli luettu, kääntyi piispa seurakuntalaisten puoleen ja saarnasi heille paljaan taivaan alla aivan niinkuin piispa Henrik kahdeksan vuosisataa sitten.
”Rakkaat toiviolaiset”, hän sanoo. ”Koko Suomessa vietetään p. Henrikin saapumisen 800-vuotismuistoa. Mitä varten olemme tänne tulleet? Olemme tulleet herättääksemme henkiin esi-isiemme vanhan perinteen. He tekivät toivioretkiä tähän saareen, jossa p. Henrikki kärsi todistuskuoleman. Tuhansiin nousevin joukoin tänne kautta keskiajan vaellettiin kunnioittamaan sen miehen muistoa, jota kunnioitamme Suomen Apostolin nimellä.
Viisi vuotta on kulunut siitä, kun täällä monen vuosisadan jälkeen taas toimitettiin p. Messu-uhri. Siitä lähtien on Köyliöön tehty toivioretkiä ja rukoiltu tällä pyhällä paikalla.
Tämä päivä on meille katolisille kristityille aivan erikoisne tärkeä. Tänään me pitkän matkan tehtyämme olemme täällä lukuisana joukkona koolla viettääksemme pyhää Messu-uhria ja palvoaksemme Jumalaamme, joka saapuu luoksemme Sakramentin verhoihin, leivän ja viinin kaltaisuuksiin kätkettynä.
Tämä päivä on meille katolisille kristityille aivan erikoisne tärkeä. Tänään me pitkän matkan tehtyämme olemme täällä lukuisana joukkona koolla viettääksemme pyhää Messu-uhria ja palvoaksemme Jumalaamme, joka saapuu luoksemme Sakramentin verhoihin, leivän ja viinin kaltaisuuksiin kätkettynä.
Samalla olemme tämän toivioretken tehneet kunnioittaaksemme Jumalan suurta ystävää, pyhää Henrikkiä. Me teemme sen noudattaen ensimmäisten kristittyjen esimerkkiä, he kun kokoontuivat marttyyrien hautojen ääreen viettämään yhteyttänsä Kristuksen sotureihin ja sankarillisiin veritodistajiin sekä siten kunnioittamaan Herraansa Jeesusta Kristusta. Kirkon historian kirjoittajat kertovat sen olleen ikimuistoisne tavan, joka todistaa marttyyrien kunnioituksen menevän ajassa Kirkon alkupäiviin asti. Tätä ikivanhaa perinnettä me tänä päivänä noudatamme, entisten suomalaisten uskonveljiemme lailla kunnioittaessamme pyhää Henrikkiä, uskonjulistajaa ja veritodistajaa. Varmasti on Jumalalle otollista, että meidänkään aikamme ei unhota hänen uskollista palvelijaansa, joka uhrasi henkensä laumansa hyväksi.
Me kannamme pyhälle Henrikille näyrän kunnioituksemme ja samalla anomme hänen puoltorukoustansa. Olkoon hän meidän puoltajamme Jumalan luona, hankkikoon hän rukouksellansa maallemme ja kansallemme, perheillemme ja jokaiselle yksityiselle hengellistä ja ajallista menestystä. P. Paavali ’vannottaa uskovaisiansa Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen rakkauden tähden auttamaan häntä Jumalan edessä rukoilemalla hänen puolestansa’ (Room. 15:30). Kuinka paljon enemmän meitä rukouksellansa tukevat taivaan autuaat asujaimet, sillä kuolema ei katko niitä siteitä, joilla he ovat meihin kiinnitetyt.
Tällä pyhän Henrikin veren siunaamalla maalla vahvistakaamme tänä päivänä luottamustamme hänen puoltorukouksensa voimaan. Lukuun ottamatta kirkkojamme ja kappelejamme, joita eukaristisen Vapahtajamme läsnäolo pyhittää, ei mikään paikka ole meille, p. Henrikin hengellisille pojille ja tyttärille, tätä rakkaampi. Olkoon siis rukouksemme harras ja veisumme rukous, ja kumpikin kaikuna Kirkon rukouksesta: Rukoile puolestamme, p. Henrikki, että Kristuksen lupausten arvoisiksi tulisimme.
Mutta pyhälle Henrikille osoittamamme kunnioitus ja häneen panemamme luottamus ei meitä paljoa hyödytä, ellemme noudata hänen esikuvaansa. Hän huutaa meille kaikille pyhän Paavalin sanoilla: ’Olkoon minun seuraajani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja’ (1 Kor. 4:16). Hänen uskonintonsa sai hänet jättämään kaikki ja lähtemään julistamaan Evankeliumin ilosanomaa meidän esi-isillemme sekä todistamaan Kristusta pyhällä elämällä ja pyhällä kuolemalla. Tässä pyhässä saaressa me, hänen uskonsa ja rakkautensa myöhäiset perilliset, uudistakaamme ja syventäkäämme uskomme into, ja todistakaamme kristillisellä elämän vaelluksella olevamme hänen esikuvansa uskollisia seuraajia, pyhän Kirkon uskollisia lapsia. Tässä mielessä me kaikki koko sydämellämme ja sielullamme uudistakaamme Kasteemme lupaukset, jotka varmaan ovat Jumalalle sitä mieluisammat, koska todistavat meidän olevan uskolliset hänelle, jota saamme kutsua isäksemme Kristuksessa ja jonka kiitolliset lapset me tahdomme olla.”
Sitten pyhä messu jatkui kohokohtanaan pyhä konsekratio, jolloin itse Jumalan Poika tuli läsnäolevaksi leivän ja viinin muotoihin kätkettynä. ”Herrani ja Jumalani, sanovat pyhiinvaeltajat lyöden rintaansa. ”Olet, Herra, ravinnut perheesi pyhillä lahjoilla: rukoilemme, virvoita meitä hänen puoltorukouksellansa, jonka juhlaa vietämme. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”
Taas pyhiinvaeltajat soutivat salmen poikki. Matkaa jatkettiin ensiksi Kauttualle, jossa nautittiin yksinkertainen lounas, sitten Nousiaisiin, jossa piispa laski seppeleen p. Henrikin haudalle ja jossa laulettiin yhteisesti ’Ramus virens olivarum’:
Rauhan oksan kyyhky tuopi Suomen maahan synkeään, Arkkiin, joka yhteen luopi luodut kaikki keskenään. Niinpä kansa Suomenmaan moisest’ lahjast’ iloitse kun katoliseks’ aikanaan tulit kautta sanan Jumalan... Tarkoitus oli vielä käydä Turun tuomiokirkossa, mutta aikaa ei riittänyt. Pikalinja-auto lähti kello 19.00 Turusta saapuen Helsinkiin kello 22.55. |
Tosin oli tämä pyhiinvaellusmatka rasittava ja ehkä olikin ohjelmaa liikaa yhdelle päivälle, mutta sentään retki oli niin sisältörikas, että kaikki pyhiinvaeltajat olivat samaa mieltä siitä, että sellainen toivioretki olisi tehtävä joka vuosi.
R-s [Jac. Reijnders?]
R-s [Jac. Reijnders?]