Ylösnousemus maalaustaiteessa
|
Kun Jeesus haudattiin perjantaina illansuussa Joosef Arimatialaisen omistamaan uuteen kalliohautaan, sapatti oli alkamassa. Niinpä naiset, jotka olivat voidelleet Jeesuksen ruumiin hautaamista varten, palasivat varhain sunnuntaiaamuna haudalle täydentääkseen voitelunsa. Evankeliumin kertomukset poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta Johanneksen mukaan Magdalan Maria näki ensimmäisenä, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta ja että hauta oli tyhjä. Markuksen mukaan valkopukuinen nuorukainen, enkeli, kysyi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?” Hiukan myöhemmin Magdalan Maria tapaa miehen, jota hän luulee ensin puutarhuriksi, mutta kun mies puhuttelee häntä, Maria tunnistaa hänet Jeesukseksi.
Ylösnousemus on kristinuskon keskeisin tapahtuma. Siitä huolimatta sitä ei ehkä ole kuvattu taiteessa yhtä innokkaasti kuin esimerkiksi Jeesuksen syntymää tai ristinkuolemaa. Taivaaseen astuminenkin näyttää olleen suositumpi, vaikka sekin jää evankeliumin teksteissä verraten vähälle huomiolle. Bysanttilaisessa maailmassa ylösnousemusta ei ole kuvattu lainkaan vaan sen sijaan Kristus tuonelassa –aihetta.
Lännen varhaisissa kuvissa ylösnousemustapahtuma on esitetty usein viitteellisesti ja siten, että ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen on viitattu yhdessä ja samassa kuvassa. Näin on tehty esimerkiksi 300-luvulta peräisin olevassa sarkofagireliefissä, jossa keskeisenä aiheena on risti, jonka yläosaan liittyy Kristus-monogrammi. Sitä puolestaan ympäröi antikisoiva voitonseppele: Kristus on noussut kuolleista, hän on voittanut kuoleman. Konkreettisemmin itse ylösnousemustapahtumaan viittaavat tässä reliefissä ristin juurella esitetyt kaksi roomalaista vartiosotilasta, jotka perustuvat Matteuksen tekstiin: ”Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että he alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.” Ristin poikkipuulla olevat kaksi lintua vahvistavat omalla tavallaan tapahtuman merkitystä: ne viittaavat kuolemattomuuteen ja taivaalliseen paratiisiin.
Se, että itse ylösnousemustapahtumaa kuvattiin varhaisempina aikoina usein viitteellisesti, johtunee lähinnä siitä, että evankeliumit eivät kerro itse ylösnousemuksesta mitään. Ne kertovat vain – sitäkin dramaattisemmin, jokainen omalla tavallaan – että hauta oli tyhjä. Markus kertoo, kuinka Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome lähtivät kohta auringon noustua haudalle ja huomasivat sinne tultuaan, että kivi oli vieritetty pois kammion ovelta. Sisällä haudassa he näkivät oikealla puolella nuorukaisen, joka sanoi heille: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesusta Nasaretilaista, joka on ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin.” Voidaan ajatella myös, että itse tapahtuma oli niin pyhä ja syvä mysteeri, että sen kuvaaminen jäi senkin vuoksi viitteelliseksi, aivan kuin ristiinnaulitseminen varhaisimmissa kuvallisissa esityksissä.
|
Keskiajalla ylösnousemuksen kuvaamisessa tapahtui kuitenkin muutos: ylösnoussut Kristus ruvettiin yhä enemmän esittämään ihmishahmoisena. Ajateltiin, että koska hauta oli tyhjä, Kristus oli siis noussut ruumiineen ylös. Tavallisimmin Kristus esitetään ikään kuin lentäen nousemassa haudastaan, kuten Mathis Grünewaldin tunnetun Isenheimin alttarin sivupaneelissa. Haudan kansi esitetään sivuun heitettynä, ja haudan vieressä makaavat tapahtuman sokaisemat roomalaiset sotilaat. Esiintyy myös teoksia, joissa – ilmeisesti Matteuksen tekstiin nojautuen – haudan kansi on ehjä, mutta sen sinetit on murrettu. Suljetussa sarkofagissa nähtiin paralleeli neitseelliseen syntymään, jolloin näissä kuvissa neitseellinen syntymä ja ylösnousemus – kaksi keskeistä kristinuskon mysteeriä – haluttiin liittää yhteen. Tapahtuman yliluonnollisuus ilmaistiin, kuten Grünewaldin maalauksessa, usein myös valon avulla. On myös kuvia, joissa ylösnousemus ja taivaaseen astuminen on yhdistetty. Kristuksen valoa hohtava hahmo on usein hyvin samantapainen kuin kirkastusaiheisissa kuvissa, joissa niissäkin Kristuksen todellinen taivaallinen olemus on haluttu tehdä näkyväksi.
Keskiajalla esiintyy sekä veistoksia että maalauksia, joissa kaiken kärsinyt Kristus istuu piinatun ja voipuneen näkoisenä sarkofaginsa reunalla, kuten Frueauf vanhemman Tuskien mies –maalauksessa. Schmerzensmann, tuskien mies, oli erityisesti Saksassa suosittu aihe keskiajan ja renessanssin taiteessa. Joissakin pohjoismaisissa keskiajan veistoksissa ylösnousemustapahtuma on esitetty hyvin konkreettisesti ja nykyihmisen mielestä joskus ehkä hiukan koomisestikin siten, että Kristus on nousemassa hiukan vaivalloisesti haudastaan kuin kylpyammeesta. Tällaisissa veistoksissa samoin kuin monissa keskiajan ja renessanssin maalauksissa Kristus saatetaan toisaalta esittää myös hyvin majesteettisenakin voitonlippu kädessään. Ylösnousemuksesta oli 1500-luvulta lähtien tullut esimerkiksi Italiassa tavallisimpia alttaritaulujen aiheita. Luterilaisessa Saksan taiteessa siitä tuli myös hyvin suosittu.
|
Johannes kertoo, kuinka Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi Magdalan Marialle, joka ei kuitenkaan heti tunnistanut tätä vaan luuli Jeesusta puutarhuriksi. Kun Jeesus puhutteli häntä nimeltä, Marialle valkeni, kenestä on kysymys. Jeesus kuitenkin varoitti Mariaa koskemasta häntä ja sanoi: ”En ole vielä noussut Isäni luo.” Tämä tapahtuma – Noli me tangere – Älä koske minuun –aihe – on kiehtonut monia taiteilijoita eri aikoina. Tunnetuimpia lienee Albrecht Dürerin graafinen teos, joka esittää Kristuksen sellaisena, kuin Magdalan Maria hänet ensin luuli näkevänsä: puutarhurina. Dürer on todella pukenut Kristuksen puutarhurin asuun lierihattuineen ja lapioineen.
Enkeli oli haudalla ilmoittanut Galilean naisille, että Kristus oli noussut kuolleista, ja kertonut hänen kulkevan heidän edellään Galileaan. Myöhempiä ylösnousemuksen jälkeisiä tapahtumia, muun muassa epäilevää Tuomasta, on myös esitetty jonkin verran taiteessa, samoin kuin tietenkin taivaaseen astumista, joka on ollut suosittu aihe myös idän kirkon piirissä.
Jeesuksen kuolema oli ollut suuri pettymys hänen oppilailleen ja seuraajilleen. Ylösnousemus puolestaan oli tapahtuma, joka evankeliumin tekstien mukaan näyttää olleen aluksi vaikea uskoa todeksi, mutta kun se uskottiin, siitä tuli koko kristikunnan kulmakivi, rakentuuhan koko kristinusko oikeastaan juuri siihen. ”Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla”, Paavali sanoo ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille. Kysymyksessä on myös syvällinen mysteeri, jota ei ollut alkuaikoina helppo lähestyä taiteen keinoin.
|