Usko ja järki ovat kumppaneita
|
Silmä näkee kiven, järki nimittää sitä kiveksi ja usko tunnustaa sen Jumalan kiveksi.
Ihmisellä on kolme tasoa tai tapaa tietää ja tuntea. Ensimmäinen taso on aistien tieto tai tuntemus. Tiedämme ja tunnemme jotain, kun näemme, kuulemme tai haistamme sen tai kun kosketamme sitä.
Tästä aistien kokemuksesta kehittyy ihmiselle tietämisen toinen taso eli ymmärrys. Älynsä avulla ihminen voi oppia ymmärtämään syyt ja seuraukset ja tehdä johtopäätöksiä. Ilman aistien kokemusta ihminen ei voi käyttää älyään eikä ymmärtää mitään. Aistien kokemus on siis edellytys älyn toiminnalle.
Tietämisen ja tuntemisen kolmas taso on usko. Niin kuin äly kertoo ihmiselle, miksi tosiasiat ovat sellaisia, kuin ne ovat, usko kertoo hänelle niiden jumalallisesta ulottuvuudesta. Usko ei koskaan kiellä tosiasioiden olemassaoloa eikä älyllisiä johtopäätöksiä, vaan se antaa meidän nähdä kauemmas. Usko näkee, että Jumala on kaikessa mukana: kaikki ilmentää häntä ja kaikki viittaa häneen.
Tästä aistien kokemuksesta kehittyy ihmiselle tietämisen toinen taso eli ymmärrys. Älynsä avulla ihminen voi oppia ymmärtämään syyt ja seuraukset ja tehdä johtopäätöksiä. Ilman aistien kokemusta ihminen ei voi käyttää älyään eikä ymmärtää mitään. Aistien kokemus on siis edellytys älyn toiminnalle.
Tietämisen ja tuntemisen kolmas taso on usko. Niin kuin äly kertoo ihmiselle, miksi tosiasiat ovat sellaisia, kuin ne ovat, usko kertoo hänelle niiden jumalallisesta ulottuvuudesta. Usko ei koskaan kiellä tosiasioiden olemassaoloa eikä älyllisiä johtopäätöksiä, vaan se antaa meidän nähdä kauemmas. Usko näkee, että Jumala on kaikessa mukana: kaikki ilmentää häntä ja kaikki viittaa häneen.
Usko läpäisee kaiken tietämisen
Joidenkin ihmisten on helppoa uskoa, toisille se on hyvin vaikeaa. Uskon kyky tai taju ei ole kehittynyt kaikilla yhtä lailla kuten eivät myöskään aistien, älyn ja tunteiden kyvyt. Uudesta testamentista löytyy useaan otteeseen Jeesuksen huokaus, että toisilla on silmät, mutta he eivät näe, ja korvat, mutta he eivät kuule tai ymmärrä. Toiset taas näkevät, kuulevat, käsittävät – ja uskovat.
Mitä usko näkee ja kuulee, mitä järki ei näe eikä kuule? Kaikki näkevät kiven, puun, kukan ja ihmisen, mikro- ja makrokosmoksen. Ainoastaan uskossa näemme, että ne ovat Jumalan kivi, puu, kukka ja ihminen, Jumalan luomakunta. Kaikki kuulevta lintujen laulun ja ihmisen soiton, mutta uskossa kuulemme niissä Jumalan äänen. Kaikki rakastavat, mutta uskossa tiedämme – ja koemme – että rakkaus on osallisuutta Jumalan elämään.
Usko on enemmän kuin järjen toimintaa. Se ei kuitenkaan ole järjen vastakohta – ei missään tapauksessa. Usko ei voi edes olla ristiriidassa järjen kanssa. Ei ole siis niin, että siellä, missä ihminen hallitsee, ei olisi enää tilaa Jumalalle. Eikä ole myöskään niin, että se, mitä tiedämme tutkimuksen kautta, olisi uskon ulkopuolella. Päin vastoin: usko läpäisee kaiken tietämisen ja antaa sille totuuden merkityksen.
Joidenkin ihmisten on helppoa uskoa, toisille se on hyvin vaikeaa. Uskon kyky tai taju ei ole kehittynyt kaikilla yhtä lailla kuten eivät myöskään aistien, älyn ja tunteiden kyvyt. Uudesta testamentista löytyy useaan otteeseen Jeesuksen huokaus, että toisilla on silmät, mutta he eivät näe, ja korvat, mutta he eivät kuule tai ymmärrä. Toiset taas näkevät, kuulevat, käsittävät – ja uskovat.
Mitä usko näkee ja kuulee, mitä järki ei näe eikä kuule? Kaikki näkevät kiven, puun, kukan ja ihmisen, mikro- ja makrokosmoksen. Ainoastaan uskossa näemme, että ne ovat Jumalan kivi, puu, kukka ja ihminen, Jumalan luomakunta. Kaikki kuulevta lintujen laulun ja ihmisen soiton, mutta uskossa kuulemme niissä Jumalan äänen. Kaikki rakastavat, mutta uskossa tiedämme – ja koemme – että rakkaus on osallisuutta Jumalan elämään.
Usko on enemmän kuin järjen toimintaa. Se ei kuitenkaan ole järjen vastakohta – ei missään tapauksessa. Usko ei voi edes olla ristiriidassa järjen kanssa. Ei ole siis niin, että siellä, missä ihminen hallitsee, ei olisi enää tilaa Jumalalle. Eikä ole myöskään niin, että se, mitä tiedämme tutkimuksen kautta, olisi uskon ulkopuolella. Päin vastoin: usko läpäisee kaiken tietämisen ja antaa sille totuuden merkityksen.
Järki on rajallinen
Kansainvälisesti tunnettu ja palkittu lääketieteen tutkija Kari Cantell julkaisi pari vuotta sitten kirjan ”Tiedemiehen mietteitä uskosta”. Uskonnollisesta suvusta syntynyt ja kristillisen kasvatuksen saanut Cantell tunnustaa avoimesti, ettei hän usko. Hän ei sano, ettei hän pysty uskomaan vaan että järki pidättää häntä uskomasta. Kirja herätti laajan keskustelun. Cantell tuntuu rajoittavan ihmisen tuntemisen älylliseen ajatteluun ja alistaa siihen myös uskon tajun. Hän tekee kuin vanha kirurgi, joka sanoi, ettei hän koskaan läytänyt sielua leikkauksia tehdessään. Myöhemmin astronautti sanoi, ettei hän tavannut Jumalaa avaruudessa. Tänä päivänä tutkija sanoo, että hän tuntee mikro- ja makrokosmoksen, mutta hän ei näe siinä Jumalaa. Jumalaa ei todellakaan voida havaita fysiikan kokeiden avulla, eikä hänen olemassaoloaan todistaa niistä johtuvilla päätelmillä. Hänet voidaan kuitenkin oppia tuntemaan ”siitä, mitä luotu on” eli ”taivaan linnuista ja kedon kukista”, lumihiutaleiden putoamisesta, lapsen syntymästä ja ihmisen naurusta. |
Keskiaikana pyhä Bonaventura sanoi sen näin: ”Se, joka ei käsitä luomakunnan loistoa, on sokea. Se, joka ei herää sen äänekkäistä huudoista, on kuuro. Se, joka ei sen vuoksi ylistä Jumalaa, on mykkä. Se, jolle se ei ole todistus kaiken alkuperästä, on mieletön. Aukaise siis silmäsi, kallista henkinen korvasi, avaa huulesi ja valmista sydämesi, että kaikessa näkisit Jumalasi ja kiittäisit, rakastaisit, kunnioittaisit ja ylistäisit häntä.”
Uskon tajun herättäminen
Mitä sitten usko on ja miten se syntyy? Miten ihminen saavuttaa uskonnollisen tietämisen tason?
Kirkko opettaa, että usko syntyy Jumalan lahjana Pyhän Hengen vaikutuksesta. Usko on ihmisen vastaus Jumalan ilmoitukseen tai Jumalan kosketukseen. Voidaan myös sanoa, että usko on vastakaiku siihen, mitä sisimmässämme koemme, tai heijastus siitä, mitä kohtaamme olemuksemme syvyydessä.
Usko on enemmän kuin järjen päätelmä. Se on ihmisen sydämessä oleva vakaumus, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja, että hän on Jeesuksen Kristuksen Isä, että hän kutsuu meidät iankaikkiseen elämään.
Ihmiseen on luotu uskomisen kyky. Uskon tajun herättämiseen tarvitaan hengellistä kasvatusta, julistusta ja toimintaa samalla tavalla kuin aistien, älyn ja tunteiden herättämiseen ja kasvamiseen tarvitaan virikkeitä. Muuten taju surkastuu. Pienten lasten leikkikaluissa käytetään runsaasti värejä, jotta näkemiskyky kehittyisi. Koulussa opetetaan nuorille matematiikkaa, jotta älyn kyky kehittyisi. Samalla tavalla ihminen tarvitsee uskonnollisia symboleja, jotta uskon kyky kehittyisi.
Kirkon luovuttamaton tehtävä onkin pitää evankeliumia esillä ”sopivaan ja sopimattomaan aikaan” (2. Tim. 4:2). Myös vanhempien ja kasvattajien tehtävään kuuluu antaa lasten ja nuorten kokea uskonnollisia elämyksiä.
Mitä sitten usko on ja miten se syntyy? Miten ihminen saavuttaa uskonnollisen tietämisen tason?
Kirkko opettaa, että usko syntyy Jumalan lahjana Pyhän Hengen vaikutuksesta. Usko on ihmisen vastaus Jumalan ilmoitukseen tai Jumalan kosketukseen. Voidaan myös sanoa, että usko on vastakaiku siihen, mitä sisimmässämme koemme, tai heijastus siitä, mitä kohtaamme olemuksemme syvyydessä.
Usko on enemmän kuin järjen päätelmä. Se on ihmisen sydämessä oleva vakaumus, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja, että hän on Jeesuksen Kristuksen Isä, että hän kutsuu meidät iankaikkiseen elämään.
Ihmiseen on luotu uskomisen kyky. Uskon tajun herättämiseen tarvitaan hengellistä kasvatusta, julistusta ja toimintaa samalla tavalla kuin aistien, älyn ja tunteiden herättämiseen ja kasvamiseen tarvitaan virikkeitä. Muuten taju surkastuu. Pienten lasten leikkikaluissa käytetään runsaasti värejä, jotta näkemiskyky kehittyisi. Koulussa opetetaan nuorille matematiikkaa, jotta älyn kyky kehittyisi. Samalla tavalla ihminen tarvitsee uskonnollisia symboleja, jotta uskon kyky kehittyisi.
Kirkon luovuttamaton tehtävä onkin pitää evankeliumia esillä ”sopivaan ja sopimattomaan aikaan” (2. Tim. 4:2). Myös vanhempien ja kasvattajien tehtävään kuuluu antaa lasten ja nuorten kokea uskonnollisia elämyksiä.
Jumala koputtaa kaikkien ihmisten sydämen ovelle. Sydän voi kuitenkin olla niin kovettunut, ettei se voi ottaa uskon siementä vastaan, tai se voi olla niin täynnä muita asioita, ettei usko voi siinä kasvaa. Ihminen ja hänen ympäristönsä ovat nykyään niin uppoutuneita ajallisten asioiden hoitamiseen, ettei uskon tajun heräämiseen tai kasvamiseen jää paljon tilaa.
Kirkon toiminnan kannalta tämä merkitsee sitä, että on ensin valmistettava maaperää ennen kuin voi julistaa evankeliumia. Tuntuu turhalta puhua Jumalasta tai Kristuksesta, jos ihminen ei ollenkaan tajua, mistä on kysymys.
Jeesus itse antoi tästä esimerkin. Hän ei puhunut aina Jumalasta. Oikeastaan hän puhui aika vähän Jumalasta, mutta hän aterioi ihmisten kanssa, paransi heidät, kunnioitti heitä, puhui keskinäisestä anteeksiantamisesta, rukoili Isälleen ja auttoi ihmisiä täten avautumaan Jumalalle. Se, mitä minä teen, on minun Isäni työtä, hän sanoi, mutta vasta vähitellen ihmiset tunnustivat, että se todella oli Isän työtä. Äärimmäinen esimerkki on sadanpäämies, joka naulitsi Jeesuksen ristiin. Vasta kun Jeesus oli kuollut, hän tunnusti: Tämä on todella Jumalan Poika.
Kirkon toiminnan kannalta tämä merkitsee sitä, että on ensin valmistettava maaperää ennen kuin voi julistaa evankeliumia. Tuntuu turhalta puhua Jumalasta tai Kristuksesta, jos ihminen ei ollenkaan tajua, mistä on kysymys.
Jeesus itse antoi tästä esimerkin. Hän ei puhunut aina Jumalasta. Oikeastaan hän puhui aika vähän Jumalasta, mutta hän aterioi ihmisten kanssa, paransi heidät, kunnioitti heitä, puhui keskinäisestä anteeksiantamisesta, rukoili Isälleen ja auttoi ihmisiä täten avautumaan Jumalalle. Se, mitä minä teen, on minun Isäni työtä, hän sanoi, mutta vasta vähitellen ihmiset tunnustivat, että se todella oli Isän työtä. Äärimmäinen esimerkki on sadanpäämies, joka naulitsi Jeesuksen ristiin. Vasta kun Jeesus oli kuollut, hän tunnusti: Tämä on todella Jumalan Poika.
Entä jos ei pysty uskomaan?
Mitä siis sanoa ihmiselle, joka sanoo, ettei hän pysty uskomaan Jumalaan? Ehkä hänelle ei voi sanoa yhtään mitään, vaan täytyy vain elää omaa kristillistä elämää. Ehkä tuolle ihmiselle joskus selviää, että kokonaisuus, eheys, sisäinen rauha ja onni löytyvät vain yhteydestä Jumalaan.
Ehkä hänelle voi sanoa: ”Mene Jeesuksen luo. Kuuntele, mitä hän sanoo, katso, mitä hän tekee. Mene hänen luokseen, keskustele hänen kanssaan, riitele vaikkapa hänen kanssaan, elä hänen kanssaan. Hän vie sinut taivaan Isän luo. Sinun ei tarvitse luopua järjestäsi, mutta sinun ei tarvitse myöskään olla järkesi vanki. Jeesuksen seurassa opit rukoilemaan hänen kanssaan: Isä meidä, joka olet taivaissa.”
Usko ja järki ovat kumppaneita. Kumppanuus rikkoutuu, jos toinen kahlitsee toista. Jos usko kieltää järkeä ajattelemasta, usko jää sokeaksi ja yksin. Jos järki kieltää ihmistä uskomasta, ihminen jää järjen vangiksi.
Usko kertoo järjelle Jumalan läsnäolosta ihmisten ja ihmiskunnan elämässä sekä Jumalan poissaolosta siellä, missä synti vallitsee. Järki taas kertoo uskolle, että tosiasiat ovat tosiasioita. Se pitää uskovat ihmiset maan tasalla. Usko ei saa kieltää mitään tosiasiaa, mutta tosiasioiden perimmäinen totuus paljastuu vain uskossa.
Mitä siis sanoa ihmiselle, joka sanoo, ettei hän pysty uskomaan Jumalaan? Ehkä hänelle ei voi sanoa yhtään mitään, vaan täytyy vain elää omaa kristillistä elämää. Ehkä tuolle ihmiselle joskus selviää, että kokonaisuus, eheys, sisäinen rauha ja onni löytyvät vain yhteydestä Jumalaan.
Ehkä hänelle voi sanoa: ”Mene Jeesuksen luo. Kuuntele, mitä hän sanoo, katso, mitä hän tekee. Mene hänen luokseen, keskustele hänen kanssaan, riitele vaikkapa hänen kanssaan, elä hänen kanssaan. Hän vie sinut taivaan Isän luo. Sinun ei tarvitse luopua järjestäsi, mutta sinun ei tarvitse myöskään olla järkesi vanki. Jeesuksen seurassa opit rukoilemaan hänen kanssaan: Isä meidä, joka olet taivaissa.”
Usko ja järki ovat kumppaneita. Kumppanuus rikkoutuu, jos toinen kahlitsee toista. Jos usko kieltää järkeä ajattelemasta, usko jää sokeaksi ja yksin. Jos järki kieltää ihmistä uskomasta, ihminen jää järjen vangiksi.
Usko kertoo järjelle Jumalan läsnäolosta ihmisten ja ihmiskunnan elämässä sekä Jumalan poissaolosta siellä, missä synti vallitsee. Järki taas kertoo uskolle, että tosiasiat ovat tosiasioita. Se pitää uskovat ihmiset maan tasalla. Usko ei saa kieltää mitään tosiasiaa, mutta tosiasioiden perimmäinen totuus paljastuu vain uskossa.