Óscar Romero -triptyykki
Väkivallan dramaattiset kasvot
|
San Salvadorin arkkipiispa Oscar A. Romero y Galdamez
surmattiin ampumalla kesken iltamessun 24.3.1980 neljän aseistautuneen miehen
hyökättyä kesken messun kirkkoon.
Murhat, maastakarkoitukset, pidätykset ja väkivaltaisuudet ovat jo pitkään leimanneet sitä vaikeata tilannetta, jossa Keski-Amerikan pienin kirkko on elänyt. Ristiriidat katolisen kirkon ja sotilashallituksen välillä peräytyvät vuoteen 1974, jolloin silloinen presidentti Molina maansa poliittista tilannetta kuvaavassa katsauksessa luokitteli kirkon yhteiskunnallisen aktivismin myötä ryhmään, joka ”tuki demokratian asemasta kommunismia”. Tilanne kärjistyi vuonna 1976, jolloin maan hallitus joutui luopumaan maareformin toteutuksesta ”suurpääomistajien ja teollisuuspiirien” vastustuksen takia. Kirkko ilmaisi tuolloin pysyvänsä ihmisoikeuksien ja köyhien puolustamisen linjallaan. Tästä on ollut seurauksena vaino, jolta kirkolle uskolliset maallikotkaan eivät ole säästyneet. On ollut pidätyksiä, pahoinpitelyitä ja poliittisia murhia.
Kirkonvastaisesta painostuksesta vastuullisina pidetään suoraan sotilashallituksen alaisuudessa toimivia kansalliskaartia, poliisivoimia, salaista turvallisuuspalvelua sekä armeijaa. Vihamielisen asennoitumisen perussyyksi on maan pappeinneuvosto eräässä julkilausumassaan arvioinut Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen ja Latinalaisen Amerikan piispojen Medellinin ja Pueblan kokousten julkilausumat kehotuksiksi asettua köyhien ja ihmisoikeuksien riistosta kärsivien puolelle. Tämän olivat puolestaan yhteiskunnan rikkaat ja vaikutusvaltaiset piirit katsoneet etujaan uhkaavaksi.
|
Piispamme Paul M. Verschuren on yhtyen koko kirkon suruun suoritetun väkivallanteon johdosta halunnut todeta: viitaten jo itse väkivaltaan aikamme maailman ilmiönä, puuttuen erikoisesti vielä arkkipiispa Romeron hautaamisen yhteydessä esiintyneisiin välikohtauksiin: ”On järkyttävää havaita, että tämän meidän aikamme väkivalta ylittää ne rajat, jotka katsottiin rikkomattomiksi: Inhimillisen surun ja osanoton koskemattomuudet, niinkuin meillä ei olisi enää mitään pyhää ja kunnioitettavaa tässä maailmassa. Kristittyinä me toivomme, että arkkipiispan kuolema voisi johtaa hänen kansansa keskuudessa anteeksiantamukseen ja meidän niin suuresti ikävöiväämme yhteisymmärrykseen.”
Kansan messu
Oscar Romero (Fides 4/1982)
Matkalla kirkkoon
Kaikki juhlaan lähtekäämme,
Luojan pöytään istukaamme:
jokaisella paikka hyvä,
kutsumus ja tehtävä.
Herätessäni aamulla varhain
teistä, ystävät, iloitsin.
Minä laulan, kun taivalta taitan:
teidät jälleen kohdata saan.
Me tulemme Sóyapángosta
ja Sán Antóniosta,
lá Zacámil Mejicánosta
sekä Cuídad Délgadosta.
Myös Bernálista me tulemme
sekä Santá Teclásta.
Herra kutsuu köyhiä ihmisiä
pöytäänsä rakkaudessa.
Kukaan ei riistä toisilta
tässä armon runsaudessa.
Jumala käskee kansaansa
viemään oikeutta maailmaan,
Jumalan runsaita lahjoja
veljillensä jakamaan.
Kaikki juhlaan lähtekäämme,
Luojan pöytään istukaamme:
jokaisella paikka hyvä,
kutsumus ja tehtävä.
Herätessäni aamulla varhain
teistä, ystävät, iloitsin.
Minä laulan, kun taivalta taitan:
teidät jälleen kohdata saan.
Me tulemme Sóyapángosta
ja Sán Antóniosta,
lá Zacámil Mejicánosta
sekä Cuídad Délgadosta.
Myös Bernálista me tulemme
sekä Santá Teclásta.
Herra kutsuu köyhiä ihmisiä
pöytäänsä rakkaudessa.
Kukaan ei riistä toisilta
tässä armon runsaudessa.
Jumala käskee kansaansa
viemään oikeutta maailmaan,
Jumalan runsaita lahjoja
veljillensä jakamaan.
Herra, armahda
Herra, armahda
Herra, armahda
Herra, kansaasi armahda
Aabelin veri huutaa Herran kostoa.
Kansan huuto herättää Mooseksen unesta.
He tahtovat pysäyttää ja hiljentää meidät,
vaientaa huudon, joka nousee sydämestä.
Vääryys sortaa ja haavoittaa meitä, Herra.
Ole kansasi kanssa, sillä sinua me etsimme,
kun saappaat ja tankit murskaavat niitä,
jotka antavat elämänsä nöyrien tähden.
Herra, armahda
Herra, armahda
Herra, kansaasi armahda
Aabelin veri huutaa Herran kostoa.
Kansan huuto herättää Mooseksen unesta.
He tahtovat pysäyttää ja hiljentää meidät,
vaientaa huudon, joka nousee sydämestä.
Vääryys sortaa ja haavoittaa meitä, Herra.
Ole kansasi kanssa, sillä sinua me etsimme,
kun saappaat ja tankit murskaavat niitä,
jotka antavat elämänsä nöyrien tähden.
Kunnia
Ilovirsien soinnut vavahduttavat maata,
kun tuhannet äänet yhtyvät kuoroon.
Ne kiittävät Herraa, Vapahtajaamme.
Nyt riennämme Herran huoneeseen.
Kunnia Herralle, kunnia Herralle,
kunnia meidän maamme – El Salvadorin – Herralle.
Vapahdus tulee yksin hänestä,
hän on ainoa Herra,
hän yksin on siunattu Vapahtaja.
Sinä oikeamielinen puolustat sorrettuja,
totisesti, sinä rakastat meitä.
Siksi me lujina julistamme kaikille
rohkeuttamme ja arvoamme, vaikka olemme köyhiä.
Nyt on aika sinun kirkastua, Herra,
niin kuin kerran Taaborin vuorella,
kun näet koko kansasi uudistuvan
ja vapauden ja elämän koiton El Salvadorissa.
Vallan ja rahan väärät väkevät jumalat
vastustavat kaikkea työtä muutoksen puolesta.
Siksi sinä, kaikkeuden Herra, käyt taisteluun,
kohotat kätesi sortoa ja väkivaltaa vastaan.
Ilovirsien soinnut vavahduttavat maata,
kun tuhannet äänet yhtyvät kuoroon.
Ne kiittävät Herraa, Vapahtajaamme.
Nyt riennämme Herran huoneeseen.
Kunnia Herralle, kunnia Herralle,
kunnia meidän maamme – El Salvadorin – Herralle.
Vapahdus tulee yksin hänestä,
hän on ainoa Herra,
hän yksin on siunattu Vapahtaja.
Sinä oikeamielinen puolustat sorrettuja,
totisesti, sinä rakastat meitä.
Siksi me lujina julistamme kaikille
rohkeuttamme ja arvoamme, vaikka olemme köyhiä.
Nyt on aika sinun kirkastua, Herra,
niin kuin kerran Taaborin vuorella,
kun näet koko kansasi uudistuvan
ja vapauden ja elämän koiton El Salvadorissa.
Vallan ja rahan väärät väkevät jumalat
vastustavat kaikkea työtä muutoksen puolesta.
Siksi sinä, kaikkeuden Herra, käyt taisteluun,
kohotat kätesi sortoa ja väkivaltaa vastaan.
Laulu lukukappaleiden välissä
Me uskomme, että vain hänessä on totuus,
sillä hänen sanansa tuli ja muutti meidät.
Isoäitini sanoi, että jos pelastua tahdon,
minun suostua täytyy elämän ristien alle.
Herra ei tahdo, että kadotamme toivon,
vaan tappioita laskematta aina rakastamme.
Don Pancho – uusi Epulon – riemuitsee:
hän uskoo voivansa ratkaista kaikki huolet.
Jumala opettaa köyhille, että hän siunaa
köyhät työläiset, joilta maailma saa uuden laulun.
Pomot käskevät meitä:
”Sulkekaa suunne ja tehkää työtä.
Pelastus ei koskaan ennätä tähän maailmaan.”
Jumala on ylpeitä uusia faaraoita vastaan,
hän rohkaisee meitä pyrkimään vapauteen.
Te luulette, että mahtavat ovat mahtavia,
koska he hiessä päin ovat rakentaneet valtaansa.
Jumala rakensi maailman omaksi valtakunnakseen.
Hän ei kutsu siihen niitä, jotka sortavat.
Me uskomme, että vain hänessä on totuus,
sillä hänen sanansa tuli ja muutti meidät.
Isoäitini sanoi, että jos pelastua tahdon,
minun suostua täytyy elämän ristien alle.
Herra ei tahdo, että kadotamme toivon,
vaan tappioita laskematta aina rakastamme.
Don Pancho – uusi Epulon – riemuitsee:
hän uskoo voivansa ratkaista kaikki huolet.
Jumala opettaa köyhille, että hän siunaa
köyhät työläiset, joilta maailma saa uuden laulun.
Pomot käskevät meitä:
”Sulkekaa suunne ja tehkää työtä.
Pelastus ei koskaan ennätä tähän maailmaan.”
Jumala on ylpeitä uusia faaraoita vastaan,
hän rohkaisee meitä pyrkimään vapauteen.
Te luulette, että mahtavat ovat mahtavia,
koska he hiessä päin ovat rakentaneet valtaansa.
Jumala rakensi maailman omaksi valtakunnakseen.
Hän ei kutsu siihen niitä, jotka sortavat.
Uhraaminen
Me tuomme sinulle, Herra,
sinun ystävyyteesi luottaen
ponnistuksemme, hikemme ja kyynelemme
arkisen työmme vuosi vuodelta.
Tee uudeksi taistelumme ja tuskamme
ja anna meille rohkeutta omasta
elämäsi uhrista,
jotta voittaisimme sorron.
Katso armollisesti toivoamme –
me huudamme sinua,
katso lempeästi vaivaamme –
me etsimme sinua.
Kuule, Herra, niiden huutoa,
jotka ahdistuksessa elävät.
Leivän ja viinin kautta
he sinua siunaavat.
Me olemme nälkäinen kansa,
me asumme vieraassa maassa.
Vain kurjuuden me tunnemme
ja kahleet jaloissamme.
Meidät päästä orjuudesta,
sorrosta, turhamaisuudesta.
Vain sinussa, Herra, tyyntyy
raju pelastuksemme kaipuu.
Me tuomme sinulle, Herra,
sinun ystävyyteesi luottaen
ponnistuksemme, hikemme ja kyynelemme
arkisen työmme vuosi vuodelta.
Tee uudeksi taistelumme ja tuskamme
ja anna meille rohkeutta omasta
elämäsi uhrista,
jotta voittaisimme sorron.
Katso armollisesti toivoamme –
me huudamme sinua,
katso lempeästi vaivaamme –
me etsimme sinua.
Kuule, Herra, niiden huutoa,
jotka ahdistuksessa elävät.
Leivän ja viinin kautta
he sinua siunaavat.
Me olemme nälkäinen kansa,
me asumme vieraassa maassa.
Vain kurjuuden me tunnemme
ja kahleet jaloissamme.
Meidät päästä orjuudesta,
sorrosta, turhamaisuudesta.
Vain sinussa, Herra, tyyntyy
raju pelastuksemme kaipuu.
Pyhä
Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Koko avaran maailman Herra,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Hän on kaikkein aikojen Herra,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Hän on aina kansansa kanssa,
vaivassa, taisteluissa.
Hän on ainoa Herran suuren,
maailman ja avaruuden.
Autuaita ne, jotka saarnaavat
hänen nimessään ilosanomaa,
tuota uutista, joka julistaa:
me voimme vapautta tavoittaa.
Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Koko avaran maailman Herra,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Hän on kaikkein aikojen Herra,
pyhä, pyhä on Jumalamme.
Hän on aina kansansa kanssa,
vaivassa, taisteluissa.
Hän on ainoa Herran suuren,
maailman ja avaruuden.
Autuaita ne, jotka saarnaavat
hänen nimessään ilosanomaa,
tuota uutista, joka julistaa:
me voimme vapautta tavoittaa.
Jumalan Karitsa
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
pahan voimat voittaneena vapautit maailman.
Vääryydelle, sorrolle sä tuomiosi julistit,
epätoivon ahdingosta köyhän kansan vapahdit.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
voimallisten valtiaiden vallan vuoksi tahtoman.
Tänään meille jälleen annat kalliin sydänveresi
yhdessä sen veren kanssa, jota vuotaa kansasi.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
luoden meille uuden rauhan, oikeuden maailman.
Estä meitä pettymästä, itkemästä toivotta,
auta meitä rakentamaan valtakuntaas pelotta.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
pahan voimat voittaneena vapautit maailman.
Vääryydelle, sorrolle sä tuomiosi julistit,
epätoivon ahdingosta köyhän kansan vapahdit.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
voimallisten valtiaiden vallan vuoksi tahtoman.
Tänään meille jälleen annat kalliin sydänveresi
yhdessä sen veren kanssa, jota vuotaa kansasi.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Puolestani rangaistuna kärsit ristinkuoleman,
luoden meille uuden rauhan, oikeuden maailman.
Estä meitä pettymästä, itkemästä toivotta,
auta meitä rakentamaan valtakuntaas pelotta.
Me pyydämme, Herra, huutomme kuule,
kuule kansasi huuto, oi Herra!
Kommuunio
Juhla-ateria on katettu.
Astukaamme uskoen sen ääreen,
sillä Kristus itse kutsuu meitä
nauttimaan kallista leipäänsä.
Kuinka kaunis onkaan pöytä,
sen suuri ja valkea liina,
sillä on ihana leipä,
meidän iloksemme valmistettu.
Herkullinen punainen viini
tarjoaa meille parhaan juoman.
Herra, meillä on tänään nälkä,
työn, asunnon ja leivän nälkä.
Anna meille ruumiisi ja veresi.
Auta meitä taistelussa loppuun saakka.
Joka ottaa vastaan leivän ja viinin,
ottaa vastaan myös yhteyden
Jeesuksen taisteluun ja tiehen,
joka johti kärsimykseen.
Myös meidät on kutsuttu antamaan
koko elämämme uhrissa
oman päämäärämme puolesta
joka työssä ja toimessa
yhdessä kaikkien kanssa,
jotka etsivät oikeuttaan.
Tästä suurimmasta lahjasta
me kiitämme sinua, Herra:
kuinka ihmeellinen onkaan
rakkauden suuri salaisuus.
Sinä uhriksi itsesi annoit,
ravinnoksi ja elämäksi
nälkää näkevän kansan,
joka ponnistellen pyrkii
elinehtojaan parantamaan
ja lannistamaan tyrannit.
Ruumiisi ja veresi kautta
anna meille voimasi
rakentaaksemme yhteyttä
täyttääksemme tahtosi
jakamaan muiden kanssa
sinun antamat lahjasi.
Keskellä susien lauman
se todistaa oikeudesta,
keskellä susien lauman
se todistaa vapaudesta.
Juhla-ateria on katettu.
Astukaamme uskoen sen ääreen,
sillä Kristus itse kutsuu meitä
nauttimaan kallista leipäänsä.
Kuinka kaunis onkaan pöytä,
sen suuri ja valkea liina,
sillä on ihana leipä,
meidän iloksemme valmistettu.
Herkullinen punainen viini
tarjoaa meille parhaan juoman.
Herra, meillä on tänään nälkä,
työn, asunnon ja leivän nälkä.
Anna meille ruumiisi ja veresi.
Auta meitä taistelussa loppuun saakka.
Joka ottaa vastaan leivän ja viinin,
ottaa vastaan myös yhteyden
Jeesuksen taisteluun ja tiehen,
joka johti kärsimykseen.
Myös meidät on kutsuttu antamaan
koko elämämme uhrissa
oman päämäärämme puolesta
joka työssä ja toimessa
yhdessä kaikkien kanssa,
jotka etsivät oikeuttaan.
Tästä suurimmasta lahjasta
me kiitämme sinua, Herra:
kuinka ihmeellinen onkaan
rakkauden suuri salaisuus.
Sinä uhriksi itsesi annoit,
ravinnoksi ja elämäksi
nälkää näkevän kansan,
joka ponnistellen pyrkii
elinehtojaan parantamaan
ja lannistamaan tyrannit.
Ruumiisi ja veresi kautta
anna meille voimasi
rakentaaksemme yhteyttä
täyttääksemme tahtosi
jakamaan muiden kanssa
sinun antamat lahjasi.
Keskellä susien lauman
se todistaa oikeudesta,
keskellä susien lauman
se todistaa vapaudesta.
Mietiskely
Kaikella on määräaika,
ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa.
Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa.
Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.
Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa.
Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen.
Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata.
Aika on sodalla...
ja aika rauhalla! (Saarn. 3:1-8)
Kaikella on määräaika,
ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa.
Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa.
Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.
Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa.
Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen.
Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata.
Aika on sodalla...
ja aika rauhalla! (Saarn. 3:1-8)
Jäähyväislaulu
Kun köyhät uskovat köyhiin,
voimme laulaa vapauden lauluja.
Kun köyhät uskovat köyhiin,
yhteys on jo oven takana.
Hyvästi, veljet ja sisaret,
messu on päättynyt.
Olemme kuulleet Jumalan sanaa
ja tiedämme nyt,
että meidän on tartuttava
tehtäväämme nyt.
Herran pöydän äärellä
annoimme lupauksen
rakentaa maailmaamme
rakkauden yhteyden,
jossa heikkoja puolustetaan
veljinä taistellen.
Kun köyhät liittyvät yhteen
ja etsivät toisiaan,
kun köyhät kertovat muille
uskostaan Jumalaan,
silloin astumme vapauteen
ja Jumalan valtakuntaan.
Arkkipiista Oscar A Romero
Kun köyhät uskovat köyhiin,
voimme laulaa vapauden lauluja.
Kun köyhät uskovat köyhiin,
yhteys on jo oven takana.
Hyvästi, veljet ja sisaret,
messu on päättynyt.
Olemme kuulleet Jumalan sanaa
ja tiedämme nyt,
että meidän on tartuttava
tehtäväämme nyt.
Herran pöydän äärellä
annoimme lupauksen
rakentaa maailmaamme
rakkauden yhteyden,
jossa heikkoja puolustetaan
veljinä taistellen.
Kun köyhät liittyvät yhteen
ja etsivät toisiaan,
kun köyhät kertovat muille
uskostaan Jumalaan,
silloin astumme vapauteen
ja Jumalan valtakuntaan.
Arkkipiista Oscar A Romero
Tjugo år sedan mordet på ärkebiskop Romero
Märta Aminoff (Fides 8/2000)
I mars var det 20 år sedan ärkebiskop Oscar Romero under pågående mässa blev nedskjuten vid altaret. Detta skedde för att han försvarade landets fattiga och förebrådde de rika och regeringen för deras synder mot folket.
Under åren som gått har man alltemellanåt kunnat läsa antaganden om att Romero liksom många andra martyrer skulle saligförklaras, men den tyska jesuittidningen Stimmen der Zeit, som citeras i KO räknar inte med det skall ske i den närmaste framtiden. Det finns i Vatikanen inflytelserika motståndare till Romero. I Salvador finns det ännu sådana rika som skålade i champagne vid budet om ärkebiskopens död, men jag kan inte inse att kyrkan behöver bry sig om dem. Romeros motståndare försöker ofta framställa honom som ”en from och naiv person”, som lät sig manipuleras och övertalas av vissa kyrkliga och politiska grupper. Detta betyder i klartext att de ogillar honom för hans samarbete med befrielseteologerna. Dessa framställdes ju av de förmägna i Sydamerika som tvättäkta marxister.
Det var de inte. De var fromma och idealistiska män som ville tjäna Gud och de församlingsmedlemmar han anförtrott dem. Dessa fattiga församlingsmedlemmar, isynnerhet indianerna, var utsatta för hutlöst förtryck och förföljelse av regeringstrupper och de rikas paramilitära grupper. Prästerna kunde inte nöja sig med att predika och dela ut sakramenten. De var tvungna att göra Jesu budskap om frihet konkret, så att det inte bara gällde frihet från synd utan också medborgerlig frihet. Den friheten kände folket, som i hög grad var analfabeter, varken av erfarenhet eller ur böcker. Under det tryck som prästerna i dessa förhållanden levde, blev naturligtvis många med tiden mera politiskt inriktade, men marxister var de inte.
Romero tillträdde ärkebiskopsämbetet 1977 i ett skede då läget blivit allt mera skärpt. Romero var en from man och till sin natur rätt konservativ så prästerna väntade sig inte något stöd av honom. Men sex dagar efter hans tillträde öppnade nationalgardet eld mot en protesterande folkmassa på ett torg. Det blev panik och många dödades. Detta öppnade ärkebiskopens ögon för folkets nöd.
Knappt två veckor senare blev en av hans präster ihjälskjuten. Detta var vändpunkten för Romero. Nu blev han medvetet de fattiga röst. Det var ingenting naivt över det beslutet. Han visste vad han gav sig in på. I en predikan sade han: ”Kristus uppmanar oss att inte frukta förföljelse eftersom, tro mig, bröder och systrar, den som är hängiven de fattiga, måste riskera samma öde som de fattiga. Och i El Salvador vet vi vad de fattigas öde betyder: att försvinna, att bli torterad, att tas till fånga och att bli funnen död.” En vecka senare nådde ödet honom.
Utan lov av kyrkan har salvadors befolkning redan ”saligförklarat” Romero. Hans grav i San Salvadors domkyrkas krypta och det sjukhuskapell i vilket han blev skjuten, är målet för många vallfärder. Den officiella beatifieringsprocessen kommer ännu att räcka länge.
(bygger på en artikel i KO, citatet är ur Sheila Cassidys bok Långfredagsbarn) |