Haluan jakaa tämän muiston kahden vuoden takaa. Olin silloin Tampereella viettämässä Pyhän ristin kirkossa hiljaisuuden päivää. Iltapäivän täytti adoraatio eli eukaristian sakramentin palvonta, Jeesuksen palvominen hiljaisessa rukouksessa monstranssiin pannun pyhitetyn leivän edessä. Siitä tuli erityisen kaunista, kun isä Stan oli virittänyt sinisen kankaan alttarin ylle. Hän luki adoraation aluksi pyhäkköteltasta, jonka Mooses rakensi. Istuin pitkään katoksen alla. Koin olevani Herran alttarin edessä hänen pyhäkössään. Vieläkin se rauha ja lämpö ravitsee sieluani ja sydäntäni. |
Mitä palvonta on?
Autiomaavaelluksen aikana Mooseksen sisarukset Mirjam ja Aaron alkoivat moittia Moosesta ja väittää, että Jumala puhui heidänkin kauttaan eikä vain Mooseksen. Seurasi dramaattinen tapahtuma, jossa Jumala kutsui kaikki kolme sisarusta pyhäkköteltalle. Siellä hän ilmaisi tahtonsa:
“Kuulkaa minun sanani!
Kun joukostanne nousee profeetta,
minä ilmaisen itseni hänelle näyssä,
unessa minä hänelle puhun.
Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni,
joka kaikessa on minun uskottuni.
Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin,
en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti.
Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan.
Kuinka te siis rohkenette puhua
Moosesta, minun palvelijaani vastaan?”
Ennen yllättävää kutsua pyhäkköteltalle kerrotaan Jumalan vihastumisen syy: “Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos. 12:1-16).
Kristillisessä nöyryydessä ei ole kysymys nöyristelystä eikä itsensä väheksymisestä. Sillä ei etsitä suosiota eikä hyötyä. Kristillisessä nöyryydessä ihminen tietää todellisen arvonsa ja todellisen paikkansa ihmisten keskuudessa, mutta hän tietää myös paikkansa Jumalan edessä.