Tämän päivän mietiskely liittyy Jeesuksen sukutaustaan, Iisain juureen. Synagogajumalanpalvelus on vanhin puhtaasti henkinen jumalanpalvelus ilman uhreja. Siihen kuului rukouksia ja opetusta. Rukoukset olivat kiitos- ja pyyntörukouksia sekä uskontunnustuksen lausumista. Opetukseen kuului pyhien kirjoitusten lukemista ja niiden selittämistä. Arkipäivisin synagogassa oli kolme palvelusta ja juhlapäivinä viisi. | Eräänlaisen adventtikalenterin 18. osaMarjatta lainaa omasta kirjastaan |
Juutalaisessa perheessä kasvaminen merkitsi, että kaksitoistavuotiaaksi saakka Jeesus oli myös uskonnossa lapsen asemassa. Evankelista Luukas kertoo, että hän kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella ja Jumalan armo seurasi häntä. Jeesus oli kasvanut lapsena kodissaan juutalaisiin perinteisiin. Kaksitoistavuotiaana hän oli saanut opetusta synagogassa ja tullut velvolliseksi noudattamaan lakia. Hän oli silloin bar mitsva eli lain poika. Sen merkiksi hän sai ensimmäisen kerran lukea jumalanpalveluksessa tekstin Torasta ja sai käyttää rukousnauhaa. Miehet rukoilivat kuten nykyäänkin pää peitettynä, rukousviitta hartioilla tai pään peittona ja kiersivät vasempaan käsivarteen sydämen yläpuolelle saakka kapean nauhan, samoin otsalle pään ympäri. Nauhoissa on kiinni pienet kotelot, joissa on neljä tekstiä Mooseksen kirjoista eli Torasta (2. Moos. 13:1-10, 11-16; 5. Moos. 6:4-9, 11:13-21). Tämä perinne perustuu Egyptistä lähdön yhteydessä annettuun käskyyn sapatin vietosta: “Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä” (2. Moos. 13:9). |
Rabbi R. Brash selittää koteloiden tekstejä seuraavasti: “Ensimmäinen teksti on Shema Jisrael, juutalainen uskontunnustus rakkaudessa ja rakkaudesta ainoaa Jumalaa kohtaan, ei filosofinen abstraktio vaan henkilökohtainen usko Isään, jolle me uhraamme koko sydämen hartauden. Toinen teksti korostaa syyn ja seurauksen suhteen tärkeyttä: jokaista ajatusta ja jokaista tekoa pitää harkita sen mahdollisten seurausten suhteessa. Kolmas teksti puhuu ihmisen velvollisuudesta ilmaista uskonsa Jumalaan, ei yleisin termein vaan määrätyin toimin. Viimeinen teksti muistuttaa juutalaista siitä, miten Jumalan apu on aina ollut lähellä sen historian epätoivoisimpina ja toivottomimpina hetkinä.” | Kuule, Israel! |