"Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." | Luuk. 24:13-35 |
KohtaaminenSyvään murheeseen käpertyneinä he vaelsivat pois, jättivät kaupungin vuorten autius silmiensä edessä. Vieraan ilmaantuminen antoi aiheen vain kerrata tapahtunutta, uppoutua suruun. Vieraan sanat, kuin raikas tuuli, kuin vilvoittava sade, kuin syttyvä hiillos. “Eikö sydämemme aivan kuin palanut, kun hän puhui!” Vieraasta vaikea erota, “jää luoksemme, on jo ilta”. Leivän murtaminen voittaa kuoleman ja menetyksen surun, silmät aukeavat, usko auttaa näkemään: Herra elää. Tie kaupunkiin on lyhyt jalkojen juosta, vuoret iltaruskon punaa liekehtien heijastavat sydämen riemua. |