Tänään vielä viimeiset raamatulliset laupeudenteot (siis laupeudentöiden luettelosta): kuolleiden hautaaminen ja elävien ja kuolleiden puolesta rukoileminen. | Eräänlaisen adventtikalenterin 15. osaMarjatta lainaa omasta kirjastaan |
Nykyään ajattelen vanhempien kuolemaa omana kuolemanani; miten minun lapseni joutuvat hautaamaan minut. Suren sitä joskus heidän tähtensä ja mietin, miten tekisin sen helpommaksi. Yksi entinen naapurimme kuoli vuosi sitten juuri eläkeikään tullessaan. Hän oli valmistautunut, koska hän tiesi kuolevansa ja teki kaiken valmiiksi miestään ja lapsiaan varten. He suunnittelivat yhdessä hautajaisten ja muistotilaisuuden ohjelman. Hän oli sanonut läheisilleen: 'On kohtuullisen hyvä hetki kuolla ja olen elänyt hyvän elämän.'"
Jeesus käski rukoilla myös vihamiesten, vihollisten puolesta. Kenellä on vihollisia? Monilla on ongelmia ihmissuhteissaan. On riitaa kotona, hankalia työtovereita, ikäviä naapureita, mutta eivät he sentään ole vihollisia. Vihollisuus kuuluu sotaan, eikö niin. Vihollisuuteen verrattavaa on syrjintä, halveksunta, kaikenlainen kiusaaminen. Miten niihin liittyy rukous? Jeesus käskee meidän rukoilla kaikkien ihmisten puolesta, joiden kanssa meillä on vaikeuksia tai joista emme pidä. Mitä silloin pitää rukoilla? Jotkut ovat kertoneet, että he ovat alkaneet rukoilla siunausta vaikeille työtovereilleen. Ei siis sitä, että Jumala muuttaisi heidät mieleiseksemme, vaan että Jumala siunaisi heitä. Ja tapahtuu ihme: he muuttuvat ja me muutumme, eikä vihollisuutta enää ole." |
Kirjasta Hyvien tekojen aarre |