Katso Herran palvelija
|
Miksi etsitte toista tietä kuin kuninkaallista ristintietä?
Jumalan rakkaus
Kun Johannes, Jeesuksen rakas apostoli, joka niin syvästi oli tunkeutunut Jeesuksen jumalallisen sydämen salaisuuksiin, koettaa tulkita Jumalan syvintä olemusta inhimillisillä sanoilla, hän ei sano: ”Jumala on Kaikkivaltius, Äärettömyys tai Kaikkitietoisuus”, vaan sanoo: ”Jumala on Rakkaus”.
Jumalan rakkaus
Kun Johannes, Jeesuksen rakas apostoli, joka niin syvästi oli tunkeutunut Jeesuksen jumalallisen sydämen salaisuuksiin, koettaa tulkita Jumalan syvintä olemusta inhimillisillä sanoilla, hän ei sano: ”Jumala on Kaikkivaltius, Äärettömyys tai Kaikkitietoisuus”, vaan sanoo: ”Jumala on Rakkaus”.
Kun hän kirjoitti nämä sanat, hän ei nähnyt silmiensä edessä vanhan pakanuuden ajan hallitsijan kuvaa, joka korkealla valtaistuimellaan ratkaisee oman mielensä mukaan orjiensa elämän ja kuoleman, vaan hän näki kuvan hallitsijasta, joka oli tullut alas valtaistuimeltaan ja ottanut päällensä orjan muodon ylentääkseen orjat hallitsijoiksi.
Silloin hän ei nähnyt rikasta miestä, joka tultuaan rikkaaksi köyhien kustannuksella, ei heille edes ole antanut pöydältään pudonneita leivän muruja, vaan hän näki kuvan rikkaasta, joka tuli köyhäksi tehdäkseen köyhät rikkaiksi.
Hän ei nähnyt Herodesta, joka peläten toisten nousua, vainosi ja kukisti heidät, vaan hän näki kuninkaan, joka palvelemalla toisia tahtoi nostaa heidät kuninkaalliseen loistoon.
Hän ei nähnyt egyptiläistä Faraota, joka toisen kansan pakkotyöllä rakensi itselleen palatseja ja pyramiideja, vaan hän näki uuden ihmiskunnan perustajan, joka omalla työllään ansaitsi leipänsä sekä otti toistenkin kuormat kantaakseen. – Ei hän Faraon lailla käskenyt heittää toisen kansan lapsia kuolemaan, jotta oma kansa saisi yksin hallita, vaan hän kuoli, jotta toiset saisivat elää.
Silloin hän ei nähnyt kuvaa tuomarista, joka antoi vangita, ruoskia ja pilkata ihmisiä, jotka vastustivat hänen pahoja pyrkimyksiään, vaan hän näki kuvan lempeästä tuomarista, joka ennen tuomiotansa tuli alas tuomioistuimeltaan ja koetti kääntää ihmiset pois vääryyden teiltä todelliseen onneen.
Hän ei nähnyt Herodesta, joka peläten toisten nousua, vainosi ja kukisti heidät, vaan hän näki kuninkaan, joka palvelemalla toisia tahtoi nostaa heidät kuninkaalliseen loistoon.
Hän ei nähnyt egyptiläistä Faraota, joka toisen kansan pakkotyöllä rakensi itselleen palatseja ja pyramiideja, vaan hän näki uuden ihmiskunnan perustajan, joka omalla työllään ansaitsi leipänsä sekä otti toistenkin kuormat kantaakseen. – Ei hän Faraon lailla käskenyt heittää toisen kansan lapsia kuolemaan, jotta oma kansa saisi yksin hallita, vaan hän kuoli, jotta toiset saisivat elää.
Silloin hän ei nähnyt kuvaa tuomarista, joka antoi vangita, ruoskia ja pilkata ihmisiä, jotka vastustivat hänen pahoja pyrkimyksiään, vaan hän näki kuvan lempeästä tuomarista, joka ennen tuomiotansa tuli alas tuomioistuimeltaan ja koetti kääntää ihmiset pois vääryyden teiltä todelliseen onneen.
Sanalla sanoen, hän näki kuvan hänestä, joka sanoi: ”Näin Jumalan on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, hukkuisi, vaan hänellä olisi ijankaikkinen elämä.”
Epäitsekästä rakkautta
Jumalan rakkaus ei ole itseänsä hakevaa rakkautta, vaan itsensä pois antava rakkaus. Tällä rakkaudella hän loi ihmisen ja oksasti ihmiselämän omaan jumalalliseen elämäänsä antamalla hänelle oman onnellisen elämänsä siemenen, jonka tuli kasvaa maassa ja kerran kukoistaa ijankaikkisesti taivaassa..
Jumalan rakkaus ei ole itseänsä hakevaa rakkautta, vaan itsensä pois antava rakkaus. Tällä rakkaudella hän loi ihmisen ja oksasti ihmiselämän omaan jumalalliseen elämäänsä antamalla hänelle oman onnellisen elämänsä siemenen, jonka tuli kasvaa maassa ja kerran kukoistaa ijankaikkisesti taivaassa..
Tällä rakkaudella hän antoi oman Poikansa tulla ihmiseksi, jotta hän uuden ihmiskunnan perustajana, uhraten itsensä, korjaisi mitä Aatami oli hävittänyt itsekkyytensä kautta. Sillä Jumala, joka oli luonut ihmisen omaksi kuvaksensa, oli antanut oman uhrautuvan rakkautensa esikuvaksi ihmisen rakkaudelle.
Tämä rakkaus ei ollut itsensä hakemista, vaan itsensä poisantamista. Tämä rakkaus olisi ihmiskunnan tie onneen, sekä ajassa että ijankaikkisuudessa. ”Olkaa täydelliset, niinkuin taivaallinen Isänne on täydellinen”. Niinkuin Jumalan ihastus oli olla ihmislasten kanssa, niin ihmisten ihastuksen piti olla itsensä poisantamista Jumalan rakkaudelle. Ihmisen henkisine sieluineen ja aineellisine ruumiineen tulisi antautua kokonaan Jumalalle.
|
Jumalan rakastaminen lähimmäisissä
Kuinka ihminen voi antautua kokoaan Jumalalle, jota hän ei näe? Sentähden Jumala antoi ihmiselle lähimmäisen, jotta hän rakkaudesta Jumalaa kohtaan antautuisi lähimmäiselleen niinkuin Jumala tahtoo. Sentähden apostoli Johannes sanoo: ”Joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20)
Kuinka ihminen voi antautua kokoaan Jumalalle, jota hän ei näe? Sentähden Jumala antoi ihmiselle lähimmäisen, jotta hän rakkaudesta Jumalaa kohtaan antautuisi lähimmäiselleen niinkuin Jumala tahtoo. Sentähden apostoli Johannes sanoo: ”Joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20)
Aatamin tuli antaa itsensä Eevalle ja Eevan tuli antaa itsensä Aatamille Jumalan tahdon mukaan, ja molempien tuli käyttää aineellista maailmaa Jumalan tahdon mukaan. Näin heidän tuli näkyväisellä tavalla osoittaa tahtonsa antautua näkymättömälle Jumalalle.
Uhrautuva rakkaus ei sulkeudu itseensä, vaan pyrkii ulospäin. – Jumalan antava rakkaus pyrkii laajentumaan. Mutta myös ihmisrakkauden, joka on Jumalan rakkauden kuva, tulee pyrkiä siihen. Sentähden Jumala antoi ihmisille kyvyn yhdessä hänen kanssaan luoda yhä uusia ihmisolentoja, lapsia, jotta vanhemmat rakkaudessaan lapsiaan kohtaan osoittaisivat rakkautensa Jumalaa kohtaan, ja jotta ihmislapset rakastamalla vanhempiansa ja toisiansa osoittaisivat rakkautensa Jumalaa kohtaan. Näin ihmiset, jotka olivat lähteneet Jumalan itsensä antavasta rakkaudesta maailmaan, taas oman itsensä antavan rakkauden kautta tulisivat takaisin Jumalan tykö ja eläisivät hänen kanssaan ijäisessä onnellisessa rakkauden yhteydessä taivaassa.
Tämä oli Jumalan rakkauden suunnitelma ihmiskuntaan nähden. – Joka rakastaisi itseänsä enemmän kuin muita, ei rakastaisi myöskään Jumalaa, ja joka rakastaisi itseänsä enemmän kuin Jumalaa, ei rakastaisi lähimmäisiään. Tämä olisi itsekkyyttä, mikä hävittää rakkaudne järjestyksen ja turmelee ihmiskunnan onnen.
Eevan uskollisuus uhrautuvassa rakkaudessa myös synnissä
Kun Eeva pahan hengen viettelemänä oli syönyt kielletystä hedelmästä, hän tarjosi antavan rakkauden hengessä Aatamille sitä, minkä paha henki oli luulotellut hänelle olevan hyvää. Mutta Aatami, joka ei ollut pahan hengen vaikutuksen alla, tiesi selvästi, että se oli pahaa. Hän tiesi, että hedelmä ja sen antaja, joka hänelle oli rakas, nyt olivat hänelle kiellettyjä hedelmiä. Nyt hänen olisi pitänyt näyttää, että hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan oli itsensäkieltävää, uhrautuvaa rakkautta. – Mutta koska Eeva oli hänelle rakas, hän ei tahtonut uhrata mitään itsestään, vaan hyväksymällä kielletyn hedelmän ja sen antajan, Eevan, Aatami rakasti itseänsä enemmän kuin Jumalaa ja luopui antamasta rakkautensa Jumalalle ensin..
Ja kohtalokas itsekkyys, joka etsii aina itseänsä, usein toisten kustannuksella, oli syntynyt. Itsekkyys, joka hävitti Jumalan rakkauden järjestyksen ja pian osoittautui koko ihmiskunnan ja erittäinkin naisen todellisen onnen ja vapauden turmelijaksi.
Kun Eeva pahan hengen viettelemänä oli syönyt kielletystä hedelmästä, hän tarjosi antavan rakkauden hengessä Aatamille sitä, minkä paha henki oli luulotellut hänelle olevan hyvää. Mutta Aatami, joka ei ollut pahan hengen vaikutuksen alla, tiesi selvästi, että se oli pahaa. Hän tiesi, että hedelmä ja sen antaja, joka hänelle oli rakas, nyt olivat hänelle kiellettyjä hedelmiä. Nyt hänen olisi pitänyt näyttää, että hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan oli itsensäkieltävää, uhrautuvaa rakkautta. – Mutta koska Eeva oli hänelle rakas, hän ei tahtonut uhrata mitään itsestään, vaan hyväksymällä kielletyn hedelmän ja sen antajan, Eevan, Aatami rakasti itseänsä enemmän kuin Jumalaa ja luopui antamasta rakkautensa Jumalalle ensin..
Ja kohtalokas itsekkyys, joka etsii aina itseänsä, usein toisten kustannuksella, oli syntynyt. Itsekkyys, joka hävitti Jumalan rakkauden järjestyksen ja pian osoittautui koko ihmiskunnan ja erittäinkin naisen todellisen onnen ja vapauden turmelijaksi.
Maaria, pelastetun ihmiskunnan Eeva
Tämän Eevan antautuvan rakkauden Jumala jalosti toisessa Eevassa, pyhässä Neitsyt Maariassa, muuttaen sen antautuvaksi rakkaudeksi hyvään s.o. Jumalan tahtoon. – Hänen näin pyhitetyn antautuvan rakkautensa avulla Jumala tahtoi tehdä yhteistyötä ihmiskunnan pelastamiseksi. – Ja näin tuona koko ihmiskunnalle ratkaisevana hetkenä, enkeli ilmestyi Neitsyt Maarialle ja ilmoitti hänelle, että hänestä syntyisi uusi jumalallinen Aatami, joka kuuliaisena Jumalan pelastustahdolle, antautuen kokonaan Jumalalle, korjaisi mitä vanha Aatami oli hävittänyt itseltään ja koko ihmiskunnalta, ja joka uutena Aatamina olisi uuden ihmiskunnan perustaja ja onnen tuottaja. – Ja Maaria, Eevan lailla, mutta nyt pyhitetyssä rakkauden antaumuksessa Jumalaan ja lähimmäisiin, kumarsi päänsä ja sanoi: ”Katso Herran palvelija, tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” – ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui seassamme.” Pahan hengen taistelu
Sillä hetkellä tuli viha pahan hengen ja vaimon välillä ratkaisevaan vaiheeseen, sillä Jumalan Rakkaudesta ja Maarian antaumuksesta syntyi maailmana hän, joka uutena, jumalallisena ja voittamattomana Aatamina, eläessään antaumuksen elämää ja kuollessaan ristillä, olisi rikki polkeva pahan hengen voiman. Hän vapauttaisi ihmiskunnan pahan vallasta ja tekisi sen uudeksi, jumalalliseksi kansaksi, oksastamalla vanhan syntisen ihmiskunnan omaan pyhään jumalalliseen elämäänsä. – Tämä uusi ihmiskunta eli kristikunta ei eläisi enää pahan hengen kautta maailmaan tuodun itsekkyyden, vaan antavan rakkauden elämää antautuen Jumalan tahtoon kaikessa ja rakastaen lähimmäistään kuin itseään. |
Ei ole ihme, että paha henki pisti Kristusta kantapäähän, s.o. vainosi häntä ja Maariaa, kunnes Kristus kuoli ristillä ja Maarian sydän ristin alla lävistettiin miekalla. – Mutta juuri se, minkä paha henki luuli voitokseen, oli hänen tappionsa, sillä ristillä syntyi uusi ihmiskunta, joka jatkaisi Kristuksen elämää maan päällä ja jonka jäsenet olisivat yhtä voittamattomia kuin Kristus, niinkauan kuin he pitäisivät kiinni Kristuksesta.
Siitä lähtien paha henki vainosi kristikuntaa eli Kirkkoa koettamalla saada sen pahaan maineeseen maailmassa ja vetämällä sen jäseniä pois Kristuksesta. Tämä taistelu yhä vielä jatkuu.
Siitä lähtien paha henki vainosi kristikuntaa eli Kirkkoa koettamalla saada sen pahaan maineeseen maailmassa ja vetämällä sen jäseniä pois Kristuksesta. Tämä taistelu yhä vielä jatkuu.
Maaria, uuden ihmiskunnan äiti
Ristillä kuollut Kristus ja jatkuvasti maailmassa elävä Kristus, Kirkko, ovat yhtä. Ja niinkuin Jumala tahtoi, että kristus syntyi maailmaan pyhän Neitsyt Maarian kautta, niin syntyi uusi ihmiskunta myös pyhästä Neitsyt Maariasta. Sentähden Maaria ei ole ainoastaan Kristuksen äiti, vaan myös uuden ihmiskunnan, kristikunnan eli kirkon äiti. Kaikki, mitä Maaria teki ja kärsi Jeesuksen tähden, hän teki ja kärsi myös uuden ihmiskunnan tähden, sillä Jeesus ja ihmiskunta ovat yhtä.
Ristillä kuollut Kristus ja jatkuvasti maailmassa elävä Kristus, Kirkko, ovat yhtä. Ja niinkuin Jumala tahtoi, että kristus syntyi maailmaan pyhän Neitsyt Maarian kautta, niin syntyi uusi ihmiskunta myös pyhästä Neitsyt Maariasta. Sentähden Maaria ei ole ainoastaan Kristuksen äiti, vaan myös uuden ihmiskunnan, kristikunnan eli kirkon äiti. Kaikki, mitä Maaria teki ja kärsi Jeesuksen tähden, hän teki ja kärsi myös uuden ihmiskunnan tähden, sillä Jeesus ja ihmiskunta ovat yhtä.
Kun Maaria iloitsi Herrassa siitä, että hän oli saanut armon tulla vapahtajan äidiksi, hän iloitsi samalla siitä, että hänen kauttaan pelastus oli tullut ihmiskunnalle. Sillä hetkellä hän ei nähnyt muuta kuin kohtunsa hedelmän, Jeesuksen ja hänessä ihmiskunnan pelastuksen ja antautui ilolla Jumalan tahtoon. – Mutta myös silloin, kun hänen Jeesuksen ja ihmiskunnan pelastuksen tähden piti kärsiä, hän otti senkin vastaan Jumalan kädestä rakkaudesta Jeesusta ja ihmiskuntaa kohtaan.
Näin ymmärrämme pelastetun ihmiskunnan kunnioituksen pyhää Neitsyt Maariaa kohtaan. Tämäkin todistaa, että se kristikunta eli Kirkko, joka kunnioittaa häntä pelastuksensa äitinä, on Maarian oikea lapsi ja oikea jatkuvasti maailmassa elävä Kristuksen mystillinen ruumis eli Kirkko. Tämä Kirkko toteuttaa, mitä Maaria lauloi ylistyslaulussaan: ” Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria.” – Sentähden Kirkko pyytää hänen esirukoustaan, joka ”armoitettuna” oli ainoa ihminen, joka miellytti Jumalaa, kun hän tahtoi pelastaa ihmiskunnan ja jonka kautta pelastus syntyi maailmaan. – Hän oli ihmiskunnan koristus ja ilo. ”Sinä Jerusalemin (Kirkon) kunnia, sinä Israelin (Kirkon) ilo, sinä kansasi koristus”, näin Kirkko laulaa kunnioittaen häntä. Mutta näin kunnioittaen häntä, Kirkko kunnioittaa Häntä, joka on suuria hänelle tehnyt, sillä kaikki mitä Maarialla on, on hän saanut Jumalalta.
Kristillinen rakkaus
Maaria on myös ihmiskunnan koristus ja kunnia, koska hänessä ilmestyi taas maailmaan se, minkä olisi pitänyt olla ihmiskunnassa alusta asti: itsensä pois antava rakkaus, itsekkyyden vastakohta. Rakkaus, joka osaa unohtaa itsensä. Rakkaus, joka osaa näyttää laupeutta ja myötätuntoa. Rakkaus, joka saattaa vahvan suojelemaan heikkoja. Rakkaus, joka saa vanhemmat uhrautumaan lastensa tähden ja lapset uhrautumaan vanhempiensa tähden. Rakkaus, joka opettaa lapsille itsensähillitsemistä ja itsensäkieltämistä eikä itsekkyyttä. Rakkaus, joka mielellään suo toisille, mitä se toivoo itselleen. Rakkaus, joka antaa kansojen elää rauhassa. Rakkaus, joka saattaa ihmisen luopumaan kaikesta mieluummin kuin Jumalan rakkaudesta ja käskyistä.
Maaria on myös ihmiskunnan koristus ja kunnia, koska hänessä ilmestyi taas maailmaan se, minkä olisi pitänyt olla ihmiskunnassa alusta asti: itsensä pois antava rakkaus, itsekkyyden vastakohta. Rakkaus, joka osaa unohtaa itsensä. Rakkaus, joka osaa näyttää laupeutta ja myötätuntoa. Rakkaus, joka saattaa vahvan suojelemaan heikkoja. Rakkaus, joka saa vanhemmat uhrautumaan lastensa tähden ja lapset uhrautumaan vanhempiensa tähden. Rakkaus, joka opettaa lapsille itsensähillitsemistä ja itsensäkieltämistä eikä itsekkyyttä. Rakkaus, joka mielellään suo toisille, mitä se toivoo itselleen. Rakkaus, joka antaa kansojen elää rauhassa. Rakkaus, joka saattaa ihmisen luopumaan kaikesta mieluummin kuin Jumalan rakkaudesta ja käskyistä.
Nykypäivänä sellaista rakkautta kutsutaan naiselliseksi ja itsekkyyttä miehuudeksi. Se on sitä väärää miehekkyyttä, joka vaikka väkivallalla tahtoo saada kaikki itselleen ja joka tuottaa nytkin niin katkeria hedelmiä. Sen kautta olemme taas joutuneet keskelle pakanuude säälimättömyyttä.
Kristinusko tahtoo opettaa naisille miehuutta, niin että he osaisivat kieltäytyä pahasta eivätkä tahdottomina antautuisi pahuuden viettelyksiin kuten kerran Eeva. Kristinusko opettaa miehiä hillitsemään vanhan Aatamin itsekkyyttä ja osoittamalla kristillisen uhrautuvaisuuden ja antaumuksen esimerkin Kristuksessa ja Maariassa.
Kristinusko tahtoo opettaa naisille miehuutta, niin että he osaisivat kieltäytyä pahasta eivätkä tahdottomina antautuisi pahuuden viettelyksiin kuten kerran Eeva. Kristinusko opettaa miehiä hillitsemään vanhan Aatamin itsekkyyttä ja osoittamalla kristillisen uhrautuvaisuuden ja antaumuksen esimerkin Kristuksessa ja Maariassa.
Tämä on ainoa oikea kristillinen henki, joka pelastaa maailman. Tämä on sitä hedelmällistä kristillistä kasvatusta, joka on tuottanut naisia, jotka uhrautuvassa rakkaudessaan ovat olleet miestensä todellisia tukipylväitä ja perheensä siunauksena. Tämä loi miehiä, jotka todellisina kristillisinä ritareina ovat kristillisellä antaumuksellaan rakastaneet toisia, mutta myös samassa hengessä taistelleet pahaa vastaan, ei itsekkyyden, vaan antaumuksen hengessä.
Ritari on kristitty
Nykypäivänä puhutaan paljon ritareista ja ritarillisuudesta. Mutta ihmiset eivät enää tiedä, mitä se on. On ollut aika, keskiajan kukoistusaika, jolloin kristillinen ritaristo ja aatelisto käyttivät miekkaansa oikeudettomuutta vastaan. Heikkojen ja sorrettujen, erittäinkin turvattoman naisen ja lapsen puolustus oli heidän kallein velvollisuutensa.
On ollut aika, jolloin pyhä Elisabeth hoiti sairaita, ruokki nälkäisiä, sitoi haavoja ja lievensi köyhyyttä ei vain antamalla rahaa, vaan astumalla valtaistuimeltansa ja uhraten itsensä.
Nykypäivänä puhutaan paljon ritareista ja ritarillisuudesta. Mutta ihmiset eivät enää tiedä, mitä se on. On ollut aika, keskiajan kukoistusaika, jolloin kristillinen ritaristo ja aatelisto käyttivät miekkaansa oikeudettomuutta vastaan. Heikkojen ja sorrettujen, erittäinkin turvattoman naisen ja lapsen puolustus oli heidän kallein velvollisuutensa.
On ollut aika, jolloin pyhä Elisabeth hoiti sairaita, ruokki nälkäisiä, sitoi haavoja ja lievensi köyhyyttä ei vain antamalla rahaa, vaan astumalla valtaistuimeltansa ja uhraten itsensä.
Nykypäivänä on kaikki toisin. Nyt ollaan mieluummin mahtavan ja rikkaan puolella kuin heikon ja köyhän puolella. Nyt muodostavat heikot, sairaat ja vanhukset esteen Euroopan sivistykselle. Mikä on sivistys? Sivistys on pyrkimystä parempaan, pyrkimystä täydellisyyteen. Mutta kuka on täydellisempi kuin Jumala? Eikö Jumala ole osoittanut täydellisyyttään tekemällä hyvää heikoille, sairaille ja köyhille? – Olemmeko silloin täydellisyyden eli oikean sivistyksen tiellä, kun emme välitä toisista, koska he eivät ole meille hyödyllisiä?
Ikkunoittensa takaa monet ihmiset katselevat miten oikeutta poljetaan, ja peläten joutuvansa mahtavien epäsuosioon, he ova vaiti. He näkevät, miten viaton veri vuotaa tuhansista haavoista ja he katselevat vain, jotta heidän rauhansa ei häiriintyisi. He sanovat, ettei hyödytä taistella ylivoimaa vastaan, jotta he voisivat jatkaa häiritsemätöntä elämäänsä toisten kustannuksella. Sellaisilta ihmisiltä puuttuu ritarillisuus kokonaan.
Mutta Kristus on antanut meille kokonaan toisen esimerkin. Hän ei ole liittänyt voimaansa maailman valtaan, ei väkivaltaan, ei rikkauteen eikä ajan henkeen. Kristus on pienten, heikkojen, hylättyjen ja vainottujen suojelija. Kristus oli vainotun totuuden puolella. Hän oli ensimmäinen ritari; sentähden oikea ritari on kristitty; kristitty, joka Kristuksen lailla ajattelee ensin muita ja viimeksi itseänsä.
Kristus ja Maaria
Kristuksen rinnalla seisoo Maaria. Hän on elänyt uhrautuvaista elämää rakkaudesta syntistä ihmiskuntaa kohtaan. Niin monet naiset pelkäävät uhreja ja etsivät vain huveja, mutta he eivät huomaa, että he sen kautta joutuvat miesten tai maailman itsekkyyden uhriksi. Kristus ja Maaria ovat kohottaneet ihmiskunnan ja vapauttaneet erittäinkin naiset orjuudesta. Ne, jotka kieltävät Kristuksen ja Maarian; ne, jotka pelkäävät uhrautuvaista antaumusta Jumalan tahdolle, koska se vaatii vaivaa tai taistelua itseänsä tai toisia vastaan, joutuvat väkivaltaan tai orjuuteen. Uhri päinvastoin ja antaumus Jumalan tahdolle vaativat taistelua, mutta taistelua, joka vie todelliseen vapauteen ja onneen.
Jos joku tahtoo nauttia sitä hyvää, mitä kristinusko on meille antanut: laupeutta, lähimmäisrakkautta, myötätuntoa j.n.e. näyttäköön ensin omassa elämässään laupeutta ja lähimmäisrakkautta ja taistelkoon niiden puolesta, sillä antikristilliset voimat ovat liikkeellä, jotka eivät säästä mitään siitä, mitä kristinusko on meille kerran tuonut.
|
Parempi tulevaisuus
Uusi aikakausi historiassa on alkanut, mutta siinäkin Kristus on maailman Vapahtaja samalla tavalla kuin silloin: rakkauden, uhrin ja itsensäkieltäymisen kautta. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, että hän löytää kristityitä s.o. ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiänsä niinkuin itseänsä. Silloin Kristuksen ihmeellinen ylösnousemus uudistuu maailmassa; ylösnousemus, jota maailma silloin ei ole ymmärtänyt eikä nytkään ymmärrä.
Uusi aikakausi historiassa on alkanut, mutta siinäkin Kristus on maailman Vapahtaja samalla tavalla kuin silloin: rakkauden, uhrin ja itsensäkieltäymisen kautta. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, että hän löytää kristityitä s.o. ihmisiä, jotka rakastavat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiänsä niinkuin itseänsä. Silloin Kristuksen ihmeellinen ylösnousemus uudistuu maailmassa; ylösnousemus, jota maailma silloin ei ole ymmärtänyt eikä nytkään ymmärrä.
Ristin juurella on pelastus
Ristin juurella seisoi sureva äiti Maaria, mutta hän seisoi vahvana ylösnousemuksen toivossaan. Näin seisomme mekin Maarian ja tuhansien surevien äitien, sorrettujen ja haavoittuneiden kanssa ristin juurella. Me suremme, mutta, jos meillä on vielä kristillistä antaumusta ja toivoa, seuraa meillekin ja koko maailmalle ihmeellinen ylösnousemus, joka on ijankaikkisen ylösnousemuksen esimakua.
Ristin juurella seisoi sureva äiti Maaria, mutta hän seisoi vahvana ylösnousemuksen toivossaan. Näin seisomme mekin Maarian ja tuhansien surevien äitien, sorrettujen ja haavoittuneiden kanssa ristin juurella. Me suremme, mutta, jos meillä on vielä kristillistä antaumusta ja toivoa, seuraa meillekin ja koko maailmalle ihmeellinen ylösnousemus, joka on ijankaikkisen ylösnousemuksen esimakua.
Pimeä on ihmiskunnan tulevaisuus syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta niinkuin silloin Jumala kiinnitti pelastusvoimansa ainoaan valopilkkuun, Eevan antautuvaan rakkauteen ja jalosti sen pyhässä Neitsyt Maariassa, ja siitä seurasi jumalallinen pelastus, niin nytkin Jumala pelastaa meidät, jos meissä löytyy kristillisen antaumuksen ja uhrautuvaisuuden henki, joka perustuu Jumalan tahtoon eikä itsekkyyteen ja joka sentähden ei pelkää uhreja ja vaivaa.
Tämä on ainoa hyvä ja pysyvä järjestys, joka vie maailman ja sen ihmiset ja kansat todelliseen rauhaan ja onneen.
Tämä on ainoa hyvä ja pysyvä järjestys, joka vie maailman ja sen ihmiset ja kansat todelliseen rauhaan ja onneen.
”Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” 1 Piet. 4:13
”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeen päin se antaa niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut, vanhurskauden rauhanhedelmän.” Hebr. 12:11
”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeen päin se antaa niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut, vanhurskauden rauhanhedelmän.” Hebr. 12:11