Johannes Jussoila
|
Johannes Maununpoika Jussoila – Suomalainen katolinen marttyyri
Jarl Gallén (Kellojen kutsu 5/1952)
Monien ja vaihtelevien kohtalojen alaisiksi joutuivat ne nuoret pohjoismaalaiset, jotka katolisen reformation aikana 1500-luvun lopulla lähtivät ulkomaille opiskelemaan katolisiin korkeakouluihin. Asia, jota he puolustivat, oli silloin jo menetetty. Heidän osakseen tuli vastoinkäymisten raskas tie, joka päättyi mestauspölkylle, vankilaan tai parhaassa tapauksessa maanpakoon. Samoinkuin suomalaiset olivat ensimmäisinä valmiit antamaan henkensä Ruotsin laillisen kuninkaan Sigismundin puolesta, oli heidän joukossaan myös monia, jotka marttyyrikuolemalla sinetöivät katolisen vakaumuksensa.
Eräs tämän ajan kiinnostavimpia henkilöhahmoja oli varmaankin suomalainen Juhana Maununpoika Jussoila, joka syntyi noin vuonna 1556 vanhimpana kuudesta veljeksestä. Jussoilan suku oli kotoisin Raumalta, misstä tuohon aikaan eli monia tätä nimeä kantavia porvareita, samoinkuin vielä 1600-luvullakin. Kuten tunnettua oli Rauma keskiajalla eräs fransiskaanimunkiston keskuksia Suomessa. Kun v. 1538 luostari muutettiin lutherilaisen pastorin virkataloksi, antoi Kustaa Vaasa hirttää viimeiset munkit. Juhana Jussoilan isä oli todennäköisesti muuttanut Raumalta Tukholmaan.
Kyseessä olevana aikana oli Juhana III Ruotsin ja Suomen kuningas. Kaikkihan tietävät hänen olleen avioliitossa puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican kanssa ja olleen taipuvainen katolisuuteen. Kansan keskuudessa oli vielä tänä aikana säilynyt monia katolisia tapoja ja moni piti vieläkin kiinni isiltä peritystä uskosta. Olihan kulunut vasta vajaat viisikymmentä vuotta Kustaa Vaasan toimeenpanemasta uskonkumouksesta, eikä Ruotsi-Suomen kirkolle oltu vielä vahvistettu tarkemmin määriteltyä lutherilaista uskontunnustusta.
Kuningas Juhana solmi uudelleen Kustaa Vaasan ajoista katkenneina olleet yhteydet Roomaan ja kutsui maahan katolisia opettajia, joista kuuluisin on norjalainen jesuiitta Laurentius Norvegus, ”Luostari-Lasseksi” kutsuttu. Tämä perusti Tukholmaan Gråmunkeholmenille (nyk. Riddarholmen) katolisen oppilaitoksen kollegion, jonka oppilaista Juhana Jussoila oli ensimmäisiä. Hänen lahjakkuuteensa kiinnitettiin piankin huomiota ja hänet valittiin yhdeksi niistä neljästä, jotka syksyllä v. 1578 saivat seurata paavin legaattia Possevinoa Roomaan. Lokakuun toisena päivänä hän kirjoittautui oppilaaksi kuuluisaan Collegium Germanicumiin, saksalaisten jesuiittojen suureen oppilaitokseen, joka meidän päiviimme saakka on kasvattanut lukemattomat joukot katolisia pappeja.
Juhana Jussoilan joulupäivänä 1578 kotona oleville kirjoittama kirje on säilynyt. Siinä hän hartaasti kehoittaa omaisiaan pitämään kiinni esi-isien uskosta ja olemaan astumatta Martti Lutherin tielle. Kirjeen mukana seurannut paperiliuska sisältää selityksiä katumuspsalmeihin ja birgittalaiseen ruusukehään. Jo samana vuonna alkoi Juhana Jussoilan veli Mikael opintonsa Braunsbergin jesuiitta-isien koulussa. Hänen uransa katkesi kuitenkin varhain. Hän kuoli 18.11.1582 ainoastaan 19 vuoden iässä.
Roomassa Juhana Jussoila harjoitti opintojaan suurella innolla. Häneen pantiin suuria toiveita. Kesällä v. 1579 oli suunnitteilla, että hän yhdessä Pietari Braskin, Linköpingin tunnetun piispan sukulaisen kanssa saisi tehtäväkseen Roomalaisen katkismuksen kääntämisen ruotsinkielelle. Possevinon pontevien esitysten seurauksena oli, että Jussoila jo toukokuussa v. 1580 sai jättää ikuisen kaupungin ja lähteä kotimatkalle. Braunsbergissä hän tapasi legaatin, joka toisella Ruotsin matkallaan oli saanut paljon uusia herätteitä. Katolisen uskon palauttaminen oli mahdollista ainoastaan hyvän koulutuksen saaneen papiston avulla. Jussoila sai siis jatkaa opintojaan Olmützissä ja Pragissa, missä hänet vihdoin keväällä 1584 vihittiin papiksi.
Innolla hän ryhtyi uusia tehtäviään suorittamaan. Possevino antoi hänelle erikoisella asiakirjalla laajat valtuudet. Kesäkuussa v. 1584 hän matkusti Puolan läpi ja saapui vähän myöhemmin Tukholmaan, missä hänet nimitettiin nuoren herttuan Sigismundin hovipapiksi. Aina ja kaikkialla hän käytti asemaansa hyväksi vakaumuksensa puolustamiseksi. Possevino kirjoitti helmikuussa v. 1585 Comon kardinaalille ylistäen hänen työintoaan ja lisäten, että Jussoila menestyksellä saarnasi sekä suomen että ruotsin kielellä. Lutherilaisissa piireissä kaikkea tätä luonnollisesti katsottiin mitä suurimmalla vastenmielisyydellä. Huippuunsa kohosi katkeruus helmikuussa 1585 Tukholmassa pidetyn suuren väittelyn jälkeen. Jesuiittajärjestön arkistossa Roomassa säilytetty asiakirja sisältää elävän kertomuksen tapahtumasta.
Juhana III:n Gunilla Bjelken kanssa viettämien häiden johdosta oli koko lutherilainen papisto – arkkipiispa, kolme piispaa ja melkein kolmesataa pappia – kokoontuneena Tukholmassa. Loistavan juhlakokouksen eteen kutsuttiin isä Juhana Jussoila puolustamaan uskoaan. Hänen jesuiittakouluissa hankkimansa väittelytaito oli nyt hänelle hyvään tarpeeseen, ja näyttää kuin hänellä olisikin väittelyssä ollut yliote. Kävisi liian pitkäksi puuttua kaikkiin niihin jumaluusopillisiin kysymyksiin, joita pohdittiin. Lopuksi koko kokous joutui kiihtymyksen valtaan, ja Jussoila pelastui pahoinpitelyltä ainoastaan kuninkaan henkilökohtaisen asiaanpuuttumisen ansiosta. Hänen oli nyt jätettävä Tukholma ja matkustettava Vadstenaan, tuohon ”kerettiläisyyden erämaan keskellä olevaan uskon yrttitarhaan”, kuten Messenius sitä nimittää. Maaliskuussa 1585 lutherilainen papisto kääntyi kuningas Juhanan puoleen valituskirjelmällä, jonka otsikko kuuluu: ”Piispojen valitus siitä epäkristillisestä häväistyksestä, joka meidän ja virka-asemamme osaksi jesuiitta Johannes Suomalaisen taholta tullut on”. Peläten muussa tapauksessa aiheutuvan sekaannusta seurakunnassa, pyysivät he ryhtymistä toimenpiteisiin Jussoilaa vastaan. Valituskirjelmä ei kuitenkaan näytä johtaneen mihinkään tuloksiin.
Jonkun aikaa Jussoila toimi pappina Vadstenan luostarissa mutta lähti pian jälleen matkoille. Kesällä 1586 hän saattoi Kalmarista kirjoittaa kahdentoista aatelismiehen kääntymisestä katolisuuteen. Vihdoin hän saattoi palata Tukholman hoviin. Samana vuonna hän seurasi Sigismundia Puolaan, jonka kuninkaaksi tämä oli tullut. Vähän hänen Varsovaan saapumisensa jälkeen kuoli hänen nuorempi veljensä Lauri, joka oli muutaman vuoden opiskellut Braunsbergissä ja nyt saapunut Puolaan häntä tapaamaan.
Toimien kuningas Sigismundin hovipappina joutui Juhana Jussoila monen vuoden ajan olemaan täysin Ruotsin tapahtumien ulkopuolella. V. 1592 hän näki veljensä Joosepin tulevan Braunsburgin kollegion oppilaaksi. Jooseppi Jussoila osoitti myös erikoista lahjakkuutta ja hänet lähetettiin v. 1595 kuninkaallisena stipendiaattina Collegium Germanicumiin, missä hän opiskeli vielä v. 1599. Hänen myöhemmät vaiheensa ovat samanlaiset kuin hänen Juhana-veljensäkin.
Juhana Jussoila sai pian palkkansa niistä palveluksista, joita hän oli tehnyt katoliselle kirkolle. Hänestä tuli Vilnan tuomiokapitulin kaniikki, ja lopuksi hänet nimitettiin kirkkoherraksi Pärnuun Virossa. Siellä hän oleskeli 1500-luvun viimeisinä vuosina.
Ruotsissa olivat tapahtumat sillä välin kehittyneet edelleen ja tilanne muuttunut. Juhana-kuningas kuoli v. 1592 ja Sigismund nousi valtaistuimelle. Kaarle-herttua nosti kapinalipun laillista hallitsijaa vastaan. Upsalan kokous teki lopun katolisten toiveista. Söderköpingin ja Arbogan valtiopäivät kielsivät katolisuuden leimaten sen valtiorikokseksi. Kaikki katoliset joutuivat painostuksen kohteeksi tahi karkoitettiin. Vadstenan luostari suljettiin. Sota raivosi Suomessa ja Eestissä. Kaarle-herttua hallitsi Kristian Tyrannia pahempana hirmuvaltiaana jättäen kaikkialle veriset jäljet.
Ruotsalaiset katoliset eivät ollee turvassa ulkomaillakaan. Syksyllä v. 1600 herttua piiritti Pärnun ja valtasi sen. Kirkkoherra Juhana Jussoila oli luonnollisesti hänelle mieluinen saalis. Hänet ja monia muita lähetettiin kahleissa Tallinnaan. Hänen vankeudestaan tuli pitkäaikainen ja raskas. Elintarpeita puuttui, taudit riehuivat, monet korkeasäätyisetkin henkilöt kuolivat puutteeseen.
|
Jussoilan viruttua vankilassa kymmenen kuukautta sattui, että Kaarle-herttua järjesti linnassa muhkeat pidot. Paistia ja vahvaa olutta ei säästetty. Herttuan ollessa jo väkijuomien vaikutuksen alainen ja mielialan ollessa korkealla käskettiin seuran huvittamiseksi tuoda pitosaliin vangit, heidän joukossaan Jussoila, joka oli verhottu rääsyihin ja oli koettelemusten kumaraan painama. Alkoi näytelmä, joka oli kaikkea muuta kuin mieltäylentävä. Monet juonaveikoista syöksyivät miesparan kimppuun, joka oli jo iäkäs ja säätynsä puolesta olisi ansannut määrättyä kunnioitusta. Seurue halusi kaataa hänen kurkkuusan viinaa ja siten pakottaa hänet tanssimaan humaltuneen joukon mukana. Herttuan henkilääkäri mestari Hans Raab veti hänet väkisin mukaan yleiseen hulinaan. Heti nähtyään herttuan Jussoila vetosi tämän jalomielisyyteen. Mutta herttua kääntyikin läsnäolevien puoleen tehdäksene hänestä pilaa. Tultua vihdoin pahoinvoivaksi herttua antoi hänet mestari Hansin haltuun, joka mielissään kuljetti saaliinsa ulos salista. Seuraavana päivänä hän vaati lunnasrahoiksi kokonaista 1000 taalaria, josta summasta hän lupasi vapauttaa vangin.
Jussoila toivoi onnistuvansa hankkimaan kohtuuttoman lunnassumman pärnulaisten ystäviensä avulla. Hän kävi heidän luonaan vartioituna, mutta hänen yrityksensä ei johtanut tulokseen. Pärnusta hän syyskuun 10 p:nä kirjoitti kirjeen ystävälleen tohtori Andreas Stalerukselle, joka tämäkin oli yksi maanpaossa olevista ruotsalaisista papeista. Merimatka Pärnusta tapahtui myrskyisen sään vallitessa ja lokakuun 26 p:nä Jussoila vihdoin saapui Tukholmaan. Täällä häntä pidettiin kauan vangittuna huolimatta omista ja hänen ystäviensä yrityksistä vapauden takaisin saamiseksi. Häneltä on säilynyt eräitä Tukholmassa päivättyjä kirjeitä, joista yksi on osoitettu hänen sukulaiselleen raumalaiselle porvarille Pentti Matinpoika Jussoilalle, edelleen yksi Vilnan piispalle, yksi Danzigin birgittalaisluostarille. Viimeinen on päivätty 8 p:nä joulukuuta 1601.
Jussoilan kirjeiden vaikutuksesta emme tiedä muuta kuin että hän ei saanut takaisin vapauttaan. Hänen seuraavat vaiheensa, jotka päättyvät hänen kuolemaansa, ovat hämärän peitossa. Hajanaiset asiakirjatiedot valaisevat niukasti hänen viimeisiä aikojaan. Niinpä hänen nimensä löytyy Turun linnan vankien luettelosta heinäkuun 24 p:ltä 1602. Edelleen esiintyy eräs Juho Maununpoika Jussoila Turun linnan manttaaliluettelossa vankien joukossa helmi-huhtik. 1602. Mahdollista on, että hänet kuljetettiin Tukholmasta Suomeen Kaarle-herttuan Suomen matkan yhteydessä, ja hän saapui siis tammikuun 2 p:nä Turkuun, jonne hänet jätettiin.
Tunnetussa kirjoituksessa ”Kaarle-herttuan lahtipenkki” on seuraava tieto (vuodelta 1604): ”Samana vuonna herttua antoi jälleen kauheasti kiduttaa Arvi Eerikinpoikaa, Tor Bondea ja herra Juhana Jussoilaa, Pärnun pappia, ja joutuivat nämä kelpo miehet sellaisen kohtelun alaisiksi, että olisivat mieluummin toivoneet olevansa kuolleet”. Jonkin aikaa tämän jälkeen Jussoila todennäköisesti kuoli vankilassa. Joka tapauksessa on Johannes Messenius teoksessaan ”Scondia Illustrata” antanut Juhana Jussoilalle paikan Suomen ja Ruotsin katolisten marttyyrien joukossa. Viimeiseen asti Jussoila pysyi vakaumukselleen uskollisena.
Hänen veljensä Jooseppi näyttää tulleen samasta kohtalosta osalliseksi. Vielä v. 1602 hän oleskeli Varsovan hovissa kuninkaallisena sakristaanina, vaikkakaan ei ollut papiksi vihitty. Eräässä jesuiittajärjestöä varten laaditussa luettelossa v:lta 1602 esiintyy hänen nimensä, jonka jälkeen on toisella käsialalla lisätty: ”Kuljetettu vankina Ruotsiin”. Jollei häntä ole sekoitettu hänen veljeensä, pitävät varmaan hänenkin suhteensa paikkansa Biaudetin sanat: ”Hän sai kalliisti maksaa rikkomattoman uskollisuutensa laillista kuningasta ja uskoaan kohtaan”.
Johannes Jussoila
Märta Aminoff (Fides 16/1999) (bygger på ett avsnitt i fader Wehners bok om jesuiternas verksambet i Sverige)
Under årens lopp har jag flera gånger skrivit om engelska martyrer från reformationstiden. Denna gång vill jag skriva om några av våra inhemska martyrer.
De första reformationsmartyrerna i Finland ar Raumofranciskanerna. 1538 fick de ett brev i vilket Gustav Wasa meddelade att han utsett en luthersk förman åt dem. Då de hövligt svarade, att de inte hade behov av en sådan, lät han hänga dem alla. Franciskanernas drygt hundraåriga verksamhet på orten och exemplet av deras martyrdöd gjorde dock ett sådant intryck på ortsborna, att de ovanligt segt höll fast vid sin katolska tro.
De första reformationsmartyrerna i Finland ar Raumofranciskanerna. 1538 fick de ett brev i vilket Gustav Wasa meddelade att han utsett en luthersk förman åt dem. Då de hövligt svarade, att de inte hade behov av en sådan, lät han hänga dem alla. Franciskanernas drygt hundraåriga verksamhet på orten och exemplet av deras martyrdöd gjorde dock ett sådant intryck på ortsborna, att de ovanligt segt höll fast vid sin katolska tro.
En av dessa goda katolska familjer som mer än trettio år senare helhjärtat höll fast vid tron var familjen Jussoila. Magnus och Magareta Jussoila hade nio barn, tre döttrar och sex söner, av vilka fyra blev jesuitelever.
När Gustav Wasa kastat ut dominikaner och franciskaner samt andra ordnar och lagt beslag på kyrkans ”överflödiga” pengar, blev följden att sjuk- och fattigvården förföll och att skolväsendet därtill föll samman. Med ordnarna försvann fyra goda skolor från vårt land. Sedan återstod bara ett högre läroverk i Finland: katedralskolan, samt någon liten stadsskola i de olika städerna. Biskoparna hade inte mera tillräckligt pengar att beala goda lärare med eller skicka studerande till utlandet. Någon tiotal år låg t.o.m. undervisningen vid Uppsala universitet nere i brist på lärare. Detta var just den tid då jesuitskolorna med sin helt nya pedagogik spred sig i Europa.
Kung Erik följde sin fars riktlinjer, men när Johan blev kung tyckte han att både kyrkans och skolornas tillstånd var eländigt. Han hade i Polen sett och lyssnat till jesuiterna och hört om deras fina skolor. När den norske jesuiten Laurentius Nielsen (Klosterlasse) dök upp i Stockholm blev kungen förtjust över hans filosofisk-teologiska bildning och gjorde honom till överhuvud för alla skolor i Stockholm. Ryktet om honom och hans skola spred sig och eleverna strömmade till från alla delar av landet. Den mest framstående av dessa var Johannes Jussoila från Raumo.
Han visade en sådan begåvning och energi att påvens legat, Antonio Possevino, när han reste till Rom tog honom med sig. Där fick Jussoila studera vid Collegium Germanicum. Efter tre års studier flyttade han först till jesuitkollegiet i Olmütz och sedan till Prag, där han blev prästvigd år 1584.
Samma år kom han i hertig Sigismunds följe som dennas hovpredikant till Stockholm. Där höll han goda katolska predikningar både på svenska och finska och retade därigenom upp det lutherska prästerskapet. I februari 1585 var riskråden, ärkebiskopen, tre biskopar och ett antal präster församlade i Västerås med anledning av kung Johans bröllop med Gunilla Bjelke. De tog då tillfället i akt att ta ställning mot den katolska verksamheten i Stockholm. Johannes Jussoila kallades till ett möte i domkyrkan för att göra reda för sin verksamhet. Då han vägrade att upphöra med sina katolska predikningar och att göra avbön för dem, slet de av honom prästkappan, misshandlade honom och drev ut honom ur kyrkan. Katolikhatarna i folkmassan på torget skulle ha ansatt honom ännu värre om inte det katolskt sinnade riksrådet Per Brahe den äldre, farfar till den Per Brahe som senare verkade i Finland, hade gått emellan.
I varje fall hade Stockholm blivit för hett för Jussoila så han drog sig söderut. I Vadstena var han en tid kaplan för birgittinerna och 1586 var han verksam i Kalmar. I ett brev av den 1 juni 1586 berättar han om framsteg i arbetet. Bl.a. hade tolv adelsmän åter bekänt sig till den katolska kyrkan.
Från år 1587 var Jussoila kung Sigismunds hovpredikant i Polen, senare blev han domprost i Vilna och vid sekelskiftet van han kyrkoherde i Pernau (Pärnu). När hertig Karl år 1600 erövrade staden under sitt krig med Sigismund fick han Jussoila i sitt våld. Dämed började Jussoilas lidandes historia. Han hade i hertig Karls ögon tre oförlåtliga brott på sitt samvete. Han hade i något skede skrivit en smädeskrift mot Karl, han var papist och som jesuitelev ”nästan jesuit”. Det var tillräckligt med skäl för hård fängelsevistelse i Reval, Stockholm och Åbo. Han blev belagad med bojor och vid Karls dryckeslag visades han upp för att bli skymfad och hånad. Men detta räckte inte. Antagligen ville kung Karl bryta ner Jussoila så att han skull avsvära sig sin tro, för efter fyra års svår fångenskap utsattes han ännu för en ”barbarisk tortyr”. Därefter är han försvunnen ur historiekällorna. Troligen avled han under tortyren.
|
Johannes Messenius skriver mellan 20 och 30 år senare om honom, ”att han efter lång fångenskap även blev torterad men förblev trogen”. Historikern Leinberg säger om Messenius uttalande: ”De två sista orden bevisar att Jussoila ståndaktigt utstod dessa lidanden, också för sin tro.”